Lipsanen & Ruso

Valtioepäily vs. valtiouskovaisuus

Valtioepäily vs. valtiouskovaisuus

Perinteisiä poliittisia jakolinjoja ovat: liberaalit/konservatiivit ja vasemmisto/oikeisto.

Valitettavasti perinteiset käsitteet ovat toivottoman monimerkityksellisiä. Arvoiltaan konservatiivi (vanhoillinen) voi kannattaa liberaalia yhteiskuntajärjestystä (ei halua tuputtaa muille arvojaan). Talousliberaali (mahdollisimman vapaan markkinatalouden kannattaja) onkin itse asiassa
konservatiivi (hyvinvointivaltiota edeltäneen menneen vallan kannattaja). Globalisaatiokriitikoiden syytökset uusliberalismista kohdistuu itse asiassa usein rehottavaan taloudelliseen imperialismiin, protektionismiin ja nationalismiin (siis liberalismin vastakohtiin).

Vastaavasti oikeistolaisuus yhdistetään mahdollisimman vapaan markkinatalouden kannattamiseen samalla, kun äärioikeistolaisuudesta puhuttaessa viitataan kiihkokansallismielisyyteen. Jälkimmäinen on seurauksiltaan edellisen vastakohta. Ota nyt tästä selvää!!!

Jako valtioepäilijöihin ja valtiouskovaisiin on perinteisiä jäsennyksiä käyttökelpoisempi. Siinä missä valtiouskovainen uskoo järkähtämättä valtioon välineenä asioidenhoidossa (esim säätää mielellään tupakoinnin ravintoloissa kieltävän lain), valtioepäilijä suhtautuu periaatteessa epäilevästi valtiolliseen väliintuloon (luottaa enemmän savuttomien ravintoloiden tarjonnan kasvuun).

Suomessa on nähdäkseni valtiouskovaisten enemmistö. Täällä valtioon uskotaan, asioihin puututaan varsin helposti valtiollisin väliintuloin: Suomessa on todellakin säädetty laki pyöräilykypärän käyttöpakosta. Kun laki on kerran säädetty, siihen myös uskotaan: täällä seistään kuin idiootit punaisten valojen määräämänä, vaikka autoja ei mailla halmeilla.

Kannatan epäilevää suhtautumista valtioon asioidenhoitovälineenä. Mistä valtioepäilyssä sitten on kyse?

Valtioepäily on ennen kaikkea yksilönvapauden kunnioittamista. Laki on yksilönvapauteen puuttumista (jonkin yhteisön osa päättää koko joukon puolesta) ja siten usein tarpeellisenakin aina periaatteessa epäilyttävää.

Valtioepäily on priorisointia. Päätöksentekoa ei kannata hukuttaa liioiteltuun tehtävätaakkaan, vaan keskittyä suomalaisen hyvinvointi-ideaalimme kannalta olennaiseen.

Valtioepäily on lain auktoriteetin kunnioitusta. Lakien auktoriteetin inflaation välttämisen kannalta on järkevää säätää lakeja säästeliäästi. Mitä yksinkertaisemmat pelisäännöt meillä on, sitä helpompi niihin on sitoutua. Näin valtioepäily on myös oikeusturvaan vakavasti suhtautumista. Yksinkertaiset pelisäännöt ja niissä sovitut linjanvedot kansalaisten oikeuksista pystytään toteuttamaan järkähtämättä.

Kannattamaani valtioepäilyä ei tule tulkita virheellisesti kylmän kovaksi laissez faire -yhteiskunnan puolustukseksi. Valtioepäilyssä ei ole kyse anarkistisesta valtiovastaisuudesta, sokeasta markkinauskosta tai naivista hyvinvointiyhteiskunnan vastustuksesta.

Päinvastoin! Valtioepäily on vahvan valtion ennakkoehto, kun valtioepäilijä ei tule tukahduttaneeksi valtiotaan tolkuttomalla tehtävätaakalla.

Valtioepäilyssä on kyse yleisasenteesta, jossa ennen lain säätämistä tullaan kyseenalaistaneeksi, onko valtiollinen väliintulo lainkaan oikea väline kulloinkin kyseessä olevaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Vastakohtana valtiouskovainen katsoo valtiollisen puuttumisen lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaiseksi lähestymistavaksi yhteiskunnallisiin huolenaiheisiin.

Valtioepäilijälle valtio on aina vain väline, ei koskaan itsetarkoitus.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.