Lipsanen & Ruso

Jatkoa aiempaan keskusteluun

Kirjoitin aiemmassa verkkolokissani kokoomus-antipatioista ja viittasin siinä Anna-Mari Mynttisen kirjoitukseen Epäpyhä kolminaisuus. Keskustelu näkyy jatkuvan Mynttisen kommenttiosastolla. Lainaan nimetöntä kommentoijaa:

Itse asiassa oikeisto/vasemmisto akseli ei koske suurta osaa asioista juuri laisinkaan. Esimerkiksi luonnonsuojelu ei liity akseliin mitenkään. Eipi sen puoleen esimerkiksi köyhien hyvinvointi.

Olen täysin eri mieltä. Oikeisto-vasemmisto-akseli liittyy perustavanlaatuisesti lähes kaikkiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, joita niin luonnonsuojelu (ja ympäristöasiat laajemmin) kuin köyhien hyvinvointikin ovat. Siinä mielessä nimetön on kuitenkin oikeassa, ettei oikeistolaisuus tai vasemmistolaisuus sinänsä kerro mitään siitä, kuinka joku noihin asioihin suhtautuu. Mutta oikeistolaisen ja vasemmistolaisen ympäristöaktiivin erottaa siitä, mitä kautta he lähtevät hakemaan ratkaisuja ongelmiin.

Oikeisto ja vasemmistokin voidaan jakaa liberaaleihin ja konservatiiveihin (tai liberaalit ja konservatiivit oikeistoon ja vasemmistoon; ihan miten päin halutaan). Oman paikkasi nelikentästä voit hakea lyhyen poliittisen testin avulla. Perustava kysymys on suhtautuminen yksilöön ja markkinoihin: haluaako kahlita jommankumman, molemmat vai ei kumpaakaan. Kuten sanavalinnastani jo voi arvata, itse välttelisin kahlehtimista kumpaakaan.

Väitänkin, että johdonmukaisesti minkä tahansa yhteiskunnallisen kysymyksen puolesta argumentoivan henkilön on valittava puolensa, tai hän menettää johdonmukaisuutensa. Mikä tahansa käy, kunhan se edistää omaa etua, ei ole pitkäjänteistä saati johdonmukaista politiikkaa. Omissa periaatteissani kallistun markkinoiden ja yksilöiden vapauden suuntaan siksi, että niissä on valtava voima: ei kannata hukata omia voimiaan taistelemalla niitä vastaan kun voi kääntää ne ajamaan samaa asiaa.

Mynttinen vastasi kommentteihini jo aikoja sitten, mutta en ole vielä kirjoittanut takaisin. Hän kirjoittaa:

Stereotypiani koskevat Tuomas Nurmelan kaltaisia kokoomuslaisia, jotka tosiaan ajavat tasaverotuksen kaltaisia asioita ja puhuvat niistä sillä asenteella kuin ihmiset olisivat ymmärtäneet ne väärin, aivan kuin niissä ei ole moraalisesti mitään arveluttavaa.

Mynttinen viittaa tässä Aamulehden haastatteluun, jossa Kokoomusnuorten puheenjohtaja Tuomas Nurmela oli tasaveroa kannattaessaan sanonut muun muassa, ettei tuloerojen kasvu häntä haittaa. Itse haastattelua en ole lukenut, mutta Mynttisen lainauksen perusteella Nurmela vain halusi, että tasaveromallistakin voitaisiin keskustella siinä missä muistakin veroratkaisuista. Ymmärtäisin asian näin: Tasatulomalli, jossa kaikilla olisi saman verran tuloja, ei liene mahdollinen eikä ainakaan minun mielestäni edes toivottava. Jonkinlaiset tuloerot on siis nähtävä yhteiskunnallisen tosiasiana, täysin hyväksyttävinä ja jopa toivottavina. Sen jälkeen voidaan keskustella tuloerojen tasosta: minkä verran vähintään ja kuinka paljon enintään tuloerot saisivat olla (tämä on erillinen kysymys siitä keskustelusta, pitäisikö yhteiskunnan ylipäänsä puuttua tuloeroihin). Jos nykytilanne sopii oman viitekehyksen sisään, voi aivan perustellusti olla sitä mieltä, ettei tuloerojen kasvaminen (tai pieneneminen) haittaa. Olennaisempaa on, että tuloerojen kasvattaminen sinänsä ei liene tavoite kenellekään, mutta se voidaan hyvin hyväksyä seurauksena uudistuksista, joilla pyritään jossain muussa suhteessa parempaan yhteiskuntaan (ja “parempi” on sitten taas aatteellisesti määriteltävä).

Mynttinen kutsuu minua “ekokokoomuslaiseksi” (ei ollenkaan hassumpi käsite) ja epäilee, tointaako mitään olla ympäristön asialla kokoomuksessa. Viimeistään ryhmäkurilla toisinajattevat laitetaan ojennukseen. En tunne Pälkäneen kunnallispolitiikkaa, johon Mynttinen viittaa, mutta yleensä ryhmäkurista valittavat ne, jotka vain eivät osaa tehdä yhteistyötä. Niissä piireissä, joissa liikun (kokoomus mukaan lukien), erilaisten näkemysten suhteen ollaan varsin suvaitsevaisia. Tärkeintä on perustella ajatuksensa ja liittää ne yhteiseen viitekehykseen. Rähinöitsijöistä harva piittaa, ja politiikassa huonon maineen voi saada silläkin, että vasta päätöstä tehtäessä yllättäen äänestää muun ryhmän kantaa vastaan. Parempi olla liikkeellä ajoissa ja tehdä kantansa tai epävarmuutensa ajoissa selväksi – silloin sitä suvaitaankin paremmin.

En väitä, että olisin mikään merkittävä linjanvetäjä kokoomuksen sisällä. Aktiivisuutenikin olen viime vuosina suunnannut lähinnä Dodoon, joskin ensi vuonna voisi taas enemmän aktivoitua puolueenkin suuntaan. Kritiikkikin otetaan vastaan paremmin, kun se tulee puolueen sisältä. Äkillisiä kannanmuutoksia tuskin saa koskaan aikaan, mutta pitää liittää ympäristökysymykset laajemmin kokoomuslaiseen arvomaailmaan ja perustella näkemyksensä kielellä, jota muutkin puhuvat. Tällöin kysymykset, jotka ulkopuolisen sanomana helposti vain sivuuttaisi jäävät helpommin elämään ja saattavat ajan kanssa vaikuttamaan.

Samanlaista vaikuttamistyötä tämän bloginkin kirjoittaminen on. En kai minä tätä viitsisi kirjoittaa, jos en uskoisi kenenkään koskaan pysähtyvän ajattelemaan sitä, mitä täällä sanon. Siksi kannustan Mynttistäkin jatkamaan, vaikka lopettaminen pyöriikin mielessä. Kommentit ovat blogien suola, ei niistä pidä lannistua. Osa Mynttisen saamista kommenteista on kyllä aika henkilöön käyviä, mutta ei niiden takia kannata yöunia menettää. Ja jos menettää, niin nukkuu sitten päivällä: kyllä blogin pitäminen aina muutamien valvottujen öiden arvoista on.

Keskustelu

Yhteensä 7 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Jatkoa aiempaan keskusteluun”

  1. Lipsanen 20.9.2005 klo 15:14:

    Pahoittelen, etten keksinyt merkinnälleni mitään kuvaavampaa otsikkoa. Se on otsikoiden mukaisesti vanhojen keskustelujen jatkoa ja mitään yhtä yhdistävää teemaa en sille löytänyt. Se voi tietysti olla kirjoittajankin huonoutta.

  2. Anna-Mari 20.9.2005 klo 17:32:

    Tasatulomalli, jossa kaikilla olisi saman verran tuloja, ei liene mahdollinen eikä ainakaan minun mielestäni edes toivottava. Jonkinlaiset tuloerot on siis nähtävä yhteiskunnallisen tosiasiana, täysin hyväksyttävinä ja jopa toivottavina.

    Tuo on oikein hyvä perustelu ja ehkä tätä Nurmelakin siis tarkoitti. Enkä voi sanoa olevani vastaan tuota faktaa – mahdottomuutta. Silti olen taipuvainen puhumaan mieluumminkin tuloerojen tasaamisen puolesta; vähän samaan tapaan kuin haluan korostaa, että ilman autoja eläminen on mahdollista (vaikka käsitän tässäkin kohtaa, että täysi autottomuus ei ole mahdollista ja edes hyvä), koska minusta tuntuu, että toisenlainen puhe edistää ennemminkin jonkinlaista “tuudittautumista”. Voi olla, että olen väärässä, mutta monille ihmisille nämä asiat eivät ole yhtä tuttuja kuin… no “aktiivisille”.

    Omissa periaatteissani kallistun markkinoiden ja yksilöiden vapauden suuntaan siksi, että niissä on valtava voima: ei kannata hukata omia voimiaan taistelemalla niitä vastaan kun voi kääntää ne ajamaan samaa asiaa.

    Tuokin on ihan järkeenkäypää, itse vain olen toisella kannalla. 🙂 En usko markkinoiden kääntyvän lainkaan helposti tai omiin vaikutusmahdollisuuksiini raskasliikkeisessä koneistossa. Olen enemmänkin sen kannalla, että suuret muutokset lähtevät luontevammin “kansan syvistä riveistä”. Eli itseorganisoitumista, arkisia, omia valintoja ja passiivista vastarintaa. En epäile tosin, etteikö sinullakin olisi näitä, omia valintoja esim.

    Ps. Kiitos kannustavasta kommentista! Ps.2. Oikea sukunimeni on Kaján, mynttinen on veljieni antama typerä lempinimi. 🙂

  3. Lipsanen 20.9.2005 klo 23:40:

    En usko markkinoiden kääntyvän lainkaan helposti tai omiin vaikutusmahdollisuuksiini raskasliikkeisessä koneistossa. Olen enemmänkin sen kannalla, että suuret muutokset lähtevät luontevammin “kansan syvistä riveistä”.

    Onko helpompaa muuttaa ensin järjestelmä ja sitten yrittää ohjata uutta järjestelmää ympäristön asialle vai toimia nykyisen järjestelmän puitteissa? Markkinat ovat olemassaoleva voima, ja lisäämällä sinne hintainformaatiota (eli hintaa luonnonvaroille ja päästöille) saadaan aikaan muutoksia “kansan syvissä riveissä”. Iseorganisoitumisen (mikäli ymmärrän oikein mitä tarkoitat) ja passiivisen vastarinnan en usko kovin helposti tarttuvan suuriin massoihin. Se mikä tuntuu lompakossa vaikuttaa paljon enemmän.

    Vai et olekaan Mynttinen. Ei nimi naista pahenna, enkä ymmärrä miksi pidät Mynttistä typeränä nimenä (siihen varmaan liittyy jokin tarina, jonka sinä ja veljesi tiedätte). Mynttiset ovat varmaan olleet vaurasta sukua (olettaen, että kantasana on ruotsia). Tai ehkä ovat edelleen, mistä minä tietäisin. Nen-pääte taas on savolainen aatelisliite – kierolla tavalla vähättelevä, sillä savolaisen vähättely on aina piilotettua itsekehua. Omaan nimeeni nen-pääte on ilmeisesti tullut joskus 1600-luvulla, kun joroislaiset eivät osanneet lausua esi-isäni puolalaista sukunimeä.

  4. Anna-Mari 21.9.2005 klo 10:31:

    Hmm, niin. Teet asiat kyllä hyvin ymmärrettäviksi. 🙂 Itse en kuitenkaan (tietenkään) käännä täysin kelkkaani, mutta ehkä… ei pitäisi nähdä sitä ongelmana, että liike alkaa kahdelta hyvin erilaiselta tasolta. Kansan syvissä riveissä liike on jo alkanut – aikaa sitten, mutta nyt voisin kuvitella sen yhä kasvavan (minun kaltaisteni) nuorten tullessa yhä tietoisemmiksi ympäristöasioista. En pidä sitä minkäänlaisena mahdottomuutena. Se on tietenkin eri asia, kuinka suuret massat siihen ryhtyvät/suhtautuvat. “Vallankumoukseen” tarvittaisiin jotain todella radikaalia ihmisten normaaleissa elinoloissa, mikä ei ole kovin todennäköistä ainakaan ihan heti. Ja minä luulen, että tämä liike on hyvin rauhantahtoinen. Itse ainakin olen. Passiivisella vastarinnalla tarkoitan myös rauhantahtoista vastustamista, siis vain “kieltäytymistä” tietyistä asioista, tiettyjen asioiden kuluttamisesta ja hyväksymisestä.

    Mutta niin, edes aktiivisimmat kansalaisaktivistit tuskin voivat yhtä tehokkaasti vaikuttaa sellaisiin säännöstelmiin/pakotteisiin tai miksi niitä haluaa kutsua, joilla voi valtavasti vaikuttaa energian kuluttamiseen. Siihen ehkä tarvitaan teitä!

  5. Ruso 21.9.2005 klo 12:03:

    Tsekatkaa myös ensimmäinen perinteisiä poliittisia jakolinjoja (vasemmisto/oikeisto, liberaalit/konservatiivit) kirjoitukseni tässä blogissa: Valtioepäily vs. valtiouskovaisuus.

  6. Lipsanen 22.9.2005 klo 10:39:

    Kansan syvissä riveissä liike on jo alkanut – aikaa sitten, mutta nyt voisin kuvitella sen yhä kasvavan (minun kaltaisteni) nuorten tullessa yhä tietoisemmiksi ympäristöasioista.

    Alkanut ehkä, mutta ei juuri edennyt. Nuorten kasvavan ympäristötietoisuudenkaan varaan en paljon laskisi. Kouluissa kiertäneiltä Ilmari-ilmastoläheteiltä olen kuullut varsin lohduttomia kuvauksia siitä, mikä Suomen nuorison ympäristötietoisuuden taso on. Nuorille tehdyt mielipidebarometritkään eivät käsittääkseni viittaa siihen suuntaan, että ympäristöasioista kiinnostuneiden joukko olisi kasvamassa. Pikemminkin päinvastoin.

    En oikeasti usko, että mitään suurempaa kansanliikettä ympäristön puolesta syntyy ennen kuin ympäristön pilaaminen on lyhyelläkin tähtäimellä taloudellisesti kannattamattomampaa kuin sen suojeleminen. Ja silloinkin se on kansanliike oman lompakon puolesta.

    Ympäristölle pitää saada hinta. Ensimmäinen askel siihen suuntaan on purkaa erilaisia yhteiskunnan tukiaisia, joilla ympäristön lyhytnäköinen tärvääminen on tehty kannattavaksi. Toinen askel on muuttaa verotuksen painopistettä luonnonvarojen käytön ja saastuttamisen hinnoittelemiseen. Kolmas askel on tehdä tästä maailmanlaajuista saamalla ympäristökysymykset osaksi WTO-mekanismeja. Ympäristöstä piittaamaton tuotanto on tulkittava ympäristön polkumyynniksi.

  7. Ruso 22.9.2005 klo 14:12:

    Niko: “Ympäristölle pitää saada hinta.” Kioton sopimus on yritys tähän suuntaan.

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO