Lipsanen & Ruso

Valtio ja kirkko: ottakaa avioero!

Viime viikonloppuna vietettiin hyvän ystäväni kerrassaan upeita häitä. Pohdin kahta asiaa: rakkauden ihmettä ja valtiokirkkoa.

Rakkaus hämmentää, sitä on vaikea käsitteellistää eikä siitä saa älyllistä otetta. Ei ole rakkauden laskukonetta tai kaavaa, jolla valita kumppani.

Rakkaus ei palaudu yksilöiden ominaisuuksiksi. Voimme luetella joukon myönteisiä ominaisuuksia ja päätyä suureen plussaan ominaisuuslaskennassa. Silti rakastumista ei välttämättä tapahdu.

Vastaavasti ominaisuuslaskennan tuloksena saattaa olla pitkä miinus ja silti saatetaan rakastua silmittömästi. Se on ’se jokin’. Loistava ja karismaattinen hääpappi puhui rakkauden ihmeestä, jota insinööri, matemaatikko tai filosofi eivät kykene selittämään.

Pappi puhui valtiokirkossa. Kirkkolain mukaan ”Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.” (Kirkkolaki 26.11.1993/1054, 2§).

Kirkko on siis otettu osaksi valtiollisen järjestäytymisen järjestelmää. Toisin sanoen kirkkolaki voidaan tulkita poliittiseksi kannaksi, jonka mukaan kristinusko on jotenkin erityisen hyvä yhteiskunnallisen järjestäytymisen muoto.

Samalla kuitenkin uskonnonvapaus on perustuslain suoma perusoikeus. Sen tarkoituksena on taata vapaus tunnustaa omaa uskontoa ja vakaumusta. Uskonnonvapauslain hengeksi voidaan nähdäkseni tulkita, että sen mukaan mitään uskontoa ei voida katsoa toisia paremmaksi poliittisen järjestäytymisen muodoksi.

Toisin sanoen, tulkintani mukaisen uskonnonvapauslain mukaan maallisia ja taivaallisia asioita ei tulisi sekoittaa keskenään. Näin ollen valtiokirkko ja ihanne uskonnonvapaudesta sopivat huonosti yhteen.

Onko valtiollistettu kirkko edes hyväksi uskonnolle? Institutionalisoituna kirkon ei tarvitse taistella aatteiden temmellyskentällä, perustella olemassaoloaan. Kirkot ammottavat tyhjyyttään ja papit typistyvät uskonnollisia toimituksia suorittaviksi valtion virkamiehiksi (poikkeuksena em. hääpappi), suorittajiksi vailla hengellistä johtajuutta.

Näin saattaa olla hyväkin, mutta ainakin rakkauden ihme ansaitsee enemmän.

Keskustelu

Yhteensä 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Valtio ja kirkko: ottakaa avioero!”

  1. Oksa 22.9.2005 klo 14:53:

    Juuh. Kirjoitin valtion ja kirkon suhteesta juuri itsekin ja ihan samansuuntaisesti.

    Saattaisi olla tarvetta alkaa miettimään noin yli puoluerajojen miten asiassa voitaisiin päästä eteenpäin.

  2. Ruso 22.9.2005 klo 15:37:

    Tarkoitatko Kirkollisveroa koskenutta juttuasi blogissasi (http://merkintoja.blogspot.com) syyskuun arkistossa? Hyvä kirjoitus!

  3. Lipsanen 22.9.2005 klo 17:18:

    Onko päässyt käymään niin, että olemme kaikki kolme jostain asiasta samaa mieltä? Uskon, että ero valtiosta tekisi hyvää kirkollekin.

  4. Ruso 23.9.2005 klo 11:39:

    Kuohuviinit sen kunniaksi!