Lipsanen & Ruso

Tervemenoa feminismi!

Feminismi on suomeksi naisaate. Jo lähtökohta on banaali: kuinka sukupuoli voisi olla aatteellisesti yhdistävä tekijä? En usko nais- ja miesnäkökulmiin kuin korkeintaan tilastollisina ilmiöinä. Naiseudesta tai mieheydestä ei ole aatteellisesti kantavaksi voimaksi.

Tasa-arvokysymyksissä feminismin nostaminen esiin vie keskustelun heti harhapoluille. Ensinnäkin, feminismi korostaa nimenomaan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja sitäkin vain niiltä osin, missä nähdään naisten olevan huonommassa asemassa suhteessa miehiin. Yleisemmin voidaan sanoa feminismin olevan yksi kollektiiviajattelun muoto, jossa ihmiset tyypitellään johonkin luokkaan (kuten sukupuoli; vai pitääkö sanoa gender?). Yksilöiden välisen tasa-arvon toteutumista kollektiiviajattelu lähinnä estää.

Sanotaan feminismin olevan yleisemminkin sorrettujen ja syrjäytyneiden puolella. Eiköhän sillä silloin ole väärä nimi? On surkuhupaisaa, että nimenomaan feministit kiinnittävät suurta huomiota sukupuolittuneisiin ilmaisuihin, kuten mies-päätteisiin ammattinimikkeisiin tai joidenkin kielten tapaan käyttää miehistä ja naisista koostuvista ihmisjoukoista maskuliinimonikkoa. Samalla he kuitenkin itse väittävät ajavansa tasa-arvon asiaa mitä sukupuolittuneimman käsitteen nimissä. Niin kuin monilla muiltakin ”kriittisenä” itseään pitävillä, feministeilläkään kritiikki harvoin laajenee itsekritiikiksi (tästä lisää Panun kirjoituksessa, jossa hän käsittelee feminismiä harvinaisen kiihkottomasti).

Ruotsalaiset, jotka usein muutenkin ovat naurettavuuksien eturintamassa, ovat onneksi onnistuneet tekemään nyt feminismistäkin suuren vitsin. Ajatukset miesten kanssa makaavista heteronaisista sukupuolensa pettäjänä ja miehille langetettavasta sukupuoliverosta ovat, muiden muassa, vieneet uskottavuuden feministiliikkeen johtohahmoilta. Kritiikki on tälläkin kertaa tullut ulkopuolelta, feministit itse eivät ole (ainakaan Ruotsissa) juuri sanoutuneet irti johtohahmojensa äärimmäisistä mielipiteistä. Aiheesta lisää Panun ja Yhteiskuntakriittisen feministin taannoisissa kirjoituksissa, joissa puidaan Evin Rubarin miesvihadokumentin jälkimaininkeja (kannattaa lukea myös kommentit).

Miesviha on feminismissä sisäänrakennettuna. Yleinen näkemys feminismiliikkeessä ilmeisesti on, ettei mies voi olla feministi. Korkeintaan mies voi olla profeministi, eli feministien myötäilijä. Aate, joka synnynnäisiin ominaisuuksiin vedotan pitää noin puolta ihmiskunnasta kykenemättömänä kuulumaan piiriinsä, ei voi olla terve. Tasa-arvon edistämiselle feminismin pikainen kuoppaaminen olisi suuri askel eteenpäin.

Keskustelu

Yhteensä 12 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Tervemenoa feminismi!”

  1. Mya 6.11.2005 klo 16:51:

    ”Ensinnäkin, feminismi korostaa nimenomaan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja sitäkin vain niiltä osin, missä nähdään naisten olevan huonommassa asemassa suhteessa miehiin.”
    – Ei. Feminismi pyrkii tasa-arvoon ja tietysti otetaan huomioon miesten kokemat epäoikeudet. Esimerkiksi armeijan/sivarin kuuluisi käydä kaikki tai ei kenenkään.

    ”On surkuhupaisaa, että nimenomaan feministit kiinnittävät suurta huomiota sukupuolittuneisiin ilmaisuihin, kuten mies-päätteisiin ammattinimikkeisiin tai joidenkin kielten tapaan käyttää miehistä ja naisista koostuvista ihmisjoukoista maskuliinimonikkoa. Samalla he kuitenkin itse väittävät ajavansa tasa-arvon asiaa mitä sukupuolittuneimman käsitteen nimissä.”
    – Surkuhupaisaa on tämä sinun tekstisi. Eivät ne mies-päätteiset nimet häiritse ketään niin paljon. Onhan esim. englannin kieliset sanat mm. ”policeman” vaihdettu ”police officer”:ksi ihan vain siksi, koska se työ ei ole enää niin miesvaltainen kuin ennen.

    ”Miesviha on feminismissä sisäänrakennettuna. Yleinen näkemys feminismiliikkeessä ilmeisesti on, ettei mies voi olla feministi. Korkeintaan mies voi olla profeministi, eli feministien myötäilijä.”
    – Ei ole feministi, jos vihaa miehiä. Miestenvihaajat ovat asia erikseen. Ihmettelen mistä olet vetänyt tämän ’yleisen näkemyksen’ siitä ettei mies voi olla feministi? Tunnen monta miesfeministiä, ei se ole mikään ihme.

    ”Aate, joka synnynnäisiin ominaisuuksiin vedotan pitää noin puolta ihmiskunnasta kykenemättömänä kuulumaan piiriinsä, ei voi olla terve.”
    – Synnynnäisiin ominaisuuksiin vedoten…? En ymmärrä mitä tarkoitat tuolla lauseella. Feminismiltä se ei ainakaan kuulosta.

  2. Lipsanen 8.11.2005 klo 0:03:

    Feminismi pyrkii tasa-arvoon ja tietysti otetaan huomioon miesten kokemat epäoikeudet.

    Et siis kuitenkaan kiistä sitä. että feministit typistävät tasa-arvokeskustelun sukupuolten väliseksi otteluksi? Mutta kerrohan: jos naisnäkökulma ei ole ensisijainen, miksi ihmeessä kyseistä liikettä kutsutaan ”feminismiksi”?

    Eivät ne mies-päätteiset nimet häiritse ketään niin paljon.

    Kielellisten ilmaisujen sukupuolittuneisuus ja patriarkaalisten valtarakenteiden etsiminen niistä on feministisen tutkimuksen perustavaraa. Sitä, että feministit väittävät ajavansa tasa-arvon asiaa mitä sukupuolittuneimman käsitteen alla ei sitten enää nähdäkään ongelmana.

    Ihmettelen mistä olet vetänyt tämän ‘yleisen näkemyksen’ siitä ettei mies voi olla feministi?

    Ilmeisesti tunnet käsitteen ”profeministi”? Tunnetko yhtään naista, joka olisi feministin sijaan profeministi? Mihin tuota käsitettä tarvitaan muuhun kuin antamaan nimike feministisesti ajatteleville miehille, joita ei kuitenkaan voi kutsua feministeiksi, koska se on naisille varattu käsite. Esimerkiksi käy juuri Minna-portaalissa julkaistu Pasi Malmin artikkeli Kymmenen syytä olla profeministi yrittää perustella, miksi jokaisen miehen kannattaisi olla profeministi. Ilmeisesti on niin itsestäänselvää, ettei mies voi olla feministi, ettei sellaista vaihtoehtoa keskustelussa edes mainita. Tämä ei tietenkään estä sitä, etteikö joku mies luulisi olevansa feministi, vaikka se onkin määritelmällisesti mahdotonta. Ihmiset luulevat paljon – olen esimerkiksi tavannut paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa Greenpeacen jäseniä.

    Synnynnäisiin ominaisuuksiin vedoten…? En ymmärrä mitä tarkoitat tuolla lauseella.

    Sukupuoli on synnynnäinen ominaisuus.

  3. santeri 3.6.2006 klo 18:18:

    On olemassa feminismiä ja on olemassa feminismejä. Homma on jakautunut aika moniin koulukuntiin, kuten aika monet liikkeet maailmassa. Turha ottaa koko liikettä syntipukiksi jonkin koulukunnan ongelmista. 🙂

  4. aijoovai 21.6.2006 klo 1:12:

    Huolimatta siitä, että olen itse monesti esittänyt samansuuntaisia käsityksiä kuin Lipsanen (keskustelun herättämiseksi pääasiassa) en voi kuin olla tismalleen samaa mieltä santerin kanssa.

    Feminismi kokonaisuudessaan on luonnollisesti selkeän naisnäkökulmasta liikkeelle lähtenyt aatesuunta, joka pitää sisällään kovin erilaisia suutauksia. Itse olen vankkumaton tasa-arvon – mutten tasapäistämisen! – kannattaja. Mielestäni kaikilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet sukupuolesta riippumatta. Perinteiset ”tasa-arvon kannattajat” ovat kuitenkin selkeästi epäonnistuneet aikojen saatossa tasavertaisuus tavoitteiden suuntaamisessa todellisuudeksi. Siksi feminismiä erinäisine kuppikuntineen on tarvittu ja tarvitaan jatkossakin.

    Luulen – ilman että olen asiaan paremmin perehtynyt, yo. 10 syytä olla profeministi -tekstiä lukuunottamatta – että profeminismi on ainakin osittain toisaalta miesten itsensä luoma tai tunnetuksi tekemä termi (niiden jotka eivät välttämättä halua ”tunnustautua” feministeiksi, mutta kuitenkin tukea feministien tavoitteita) ja toisaalta niiden feministien, jotka eivät salli miesten olla feministejä. Ehkä lisäksi niiden änkyrämiesten, joiden mielestä feministien vellihousuliehittelijät ansaitsevat tulla jotenkin nimetyksi feministi-liitännäisesti.

  5. Lipsanen 21.6.2006 klo 10:10:

    Feminismin moninaisuuteen vetoaminen on lähinnä silmänkääntötemppu. Niin kauan kuin radikaalifeministejä ei myös liikkeen sisällä pidetä erillään muusta feminismistä ja ilmaista tätä sellaisin sanankääntein ja sellaisissa yhteyksissä, että feministiseen terminologiaan ja aatehistoriaan tutustumatonkin sen ymmärtää, tuki mille tahansa feminismin muodolle on tukea koko feminismille.

    Sosialismista erkaantui miedompi sosialidemokratia. Liberalismista taas on erottautunut äärimmäisempi libertarismi. Sitten kun feminismistä erottautuu oma feminaalidemokraattinen tms. liike, niin voin suhtautua siihen siinä määrin lievemmin kuin suhtaudun sosialidemokraatteihin verrattuna sosialisteihin. Sitä odotellessa ei kannata mennä ansaan ja kannattaa jotain pr-tarkoituksissa muokattua lievennettyä muotoa feminismistä, jonka tarkoitus kuitenkin on hakea hyväksyntää koko liikkeelle.

    En kyllä mitään feminaalidemokratiaakaan ryhtyisi ikinä kannattamaan (enhän kannata sosialidemokratiaakaan). Olisi täysin periaatteitteni vastaista kannattaa aatetta, joka nostaa jonkin ihmisryhmän aatteensa keskipisteeseen synnynnäisten ominaisuuksien kuten sukupuolen vuoksi. Minun on todella vaikea nähdä, kuinka tuollainen ratkaisu voisi olla eettisesti kestävä. Ja jos joku väittää, ettei feminismi niin tee, niin kysyköön ensin itseltään, miksi liikkeen nimi on ”feminismi”.

  6. Birdy 6.9.2006 klo 11:28:

    ”Minun on todella vaikea nähdä, kuinka tuollainen ratkaisu voisi olla eettisesti kestävä. Ja jos joku väittää, ettei feminismi niin tee, niin kysyköön ensin itseltään, miksi liikkeen nimi on “feminismi”. ”

    Minuakin on kovasti mietityttänyt se, miksi meillä on lakimiehiä, esimiehiä et cetera, miksi meitä vituttaa ja vittu on kirosana ja huonot pelaa kuin akat ja miksi englannin kielessä ihmistä vastaa sana ”man” – kysyttäisiinkö itseltämme, miksi näin on? Onko kielemme eettisesti kestävää? 🙂

  7. Haulikko 9.10.2006 klo 0:15:

    Minuakin on kovasti mietityttänyt, miksi lapset alistetaan jo päiväkodin pihalla patriarkaalisen salakavalan sortokoneiston uhreiksi tehdessään lumiukkoja? Mielestäni lapsille täytyy jatkossa korostaa, että kyseessä on gender-riippumaton lumihenkilö; tiedä vaikka muuten laittaisivat lumihenkilölle porkkanasta peniksen?

    Ja miksi sanotaan, että: ”Sanasta miestä ja sarvesta härkää”?
    Miksi ei sanota, että ”Sanasta henkilöä ja sarvesta nautaeläintä”?

    Tuula Haataisen pitäisi puuttua asiaan, mikäli naiskiintiöiden ajamiseltaan ehtii.

  8. Aurelie 17.3.2007 klo 13:28:

    ”Sanotaan feminismin olevan yleisemminkin sorrettujen ja syrjäytyneiden puolella. Eiköhän sillä silloin ole väärä nimi? On surkuhupaisaa, että nimenomaan feministit kiinnittävät suurta huomiota sukupuolittuneisiin ilmaisuihin, kuten mies-päätteisiin ammattinimikkeisiin tai joidenkin kielten tapaan käyttää miehistä ja naisista koostuvista ihmisjoukoista maskuliinimonikkoa. Samalla he kuitenkin itse väittävät ajavansa tasa-arvon asiaa mitä sukupuolittuneimman käsitteen nimissä.”

    Naurettavaa. Feminismi ON sorrettujen puolella. Minusta on ihan luonnollista, että aatteen nimi on feminismi, koska se puolustaa nimenomaan naisten oikeuksia, jotka kaipaavat puolustamista.
    Kyllä minuakin ärsyttää kaikki nämä mies-päätteiset ammattinimikkeet – ne vain korostavat miesten valtaa työelämässä.

    ”Tervemenoa feminismi!”…Näinköhän sanoisit jos olisit itse syntynyt naiseksi. Feminismi nostaa esiin yhteiskunnan epäkohtia tasa-arvon osalta. Jos feminismi kuopattaisiin, kuka enää tekisi sitäkään..

    Luin juuri pääasiassa ruotsalaisten kirjoittaman feministisen kirjan Pilluparvi. Minusta se ei ollut mikään vitsi. Se oli oivaltava ja ajatuksia herättävä, se muistutti minulle että feminismiä tarvitaan edelleen.
    Eikä miesviha todellakaan ole ”feminismissä sisäänrakennettuna”. Minua voisi sanoa feministiksi, ja yllätys yllätys, en vihaa miehiä. Vihaan kyllä sovinismia.

    ”Kritiikki on tälläkin kertaa tullut ulkopuolelta, feministit itse eivät ole (ainakaan Ruotsissa) juuri sanoutuneet irti johtohahmojensa äärimmäisistä mielipiteistä.”

    En ymmärrä miksi kaikkien feministien pitäisi olla vastuussa siitä, mitä jotkut äärifeministit ovat menneet sanomaan. Kaikilla on omat, yksityiset mielipiteensä.

  9. Manny 3.7.2007 klo 22:51:

    Feminismiä puolustetaan tietyillä ( Ja aina samoilla ) lauseilla. Esim Feminismi on tasa-arvon aate. Missä on tasa-arvo jos pelkkiä naisten etuja ajetaan feminismissä? Muutenkin Pelkkä sana ”Tasa-arvo” on liian suuri käsite että feminismi ei todellakaan aja tasa-arvoa. Jos haluatte tasa-arvoa niin menkää vaikka afrikkaan auttamaan nälässä olevia ihmisiä koska eikös heidänkin pitäisi saada kaikki mukavuudet niin kuin me? Muutenkin Feminismin perusteet ( Eli ajetaan naisen asemaa yhteiskunnassa jotta he saavat samat oikeudet kuin miehet ) kaatuvat itseensä heti kättelyssä. Siis kyllähän naisille sopii antaa samat oikeudet mutta ei naiselle samaa vastuuta voida antaa koska he ovat liian heikkoja vai onko teillä joku selitys miksi feminismi ei aja esim sitä asiaa miksi naisten ei tarvitse mennä armeijaan/sivariin?

  10. Antti k 10.7.2007 klo 2:38:

    Mielenkiintoista keskustelua, vaikka jotkut kommentit menevätkin (kenties) tahallaan ylilyönneiksi. Kaikkiaan olen Lipsasen kanssa osittain samaa, osittain eri mieltä.

    Se, missä tasa-arvokeskustelu menee vikaan on juuri miesten aseman unohtaminen. Miksi miehet ovat useammin alkoholisteja; miksi vain miehillä on pakollinen asevelvollisuus; miksi miehet kuolevat useammin nuorena ja ovat onnettomuusherkempiä; miksi miehet joutuvat useammin väkivallan kohteiksi tai ovat itse väkivaltaisia? Hyviä kysymyksiä voi keksiä vaikka kuinka. Mielestäni tasa-arvokeskustelussa on tapahtumassa muutos myös miehet huomioivaan suuntaan. Ainakin olen ollut kuulevinani luennoilla, julkisessa keskustelussa ja kavereiden puheissa tämän suuntaista.

    Intellektuaalisesti olen Lipsasen kanssa samaa mieltä: ihmiset tulee kohdata yksilöinä, ei ryhmän edustajina. Ymmärtääkseni Lipsanen haluaa jyrkästi kieltää feminismin aatteena, koska tällöin kategorisoidaan ihmisryhmä ja ajatus yksilöistä hämärtyy. Tällöin ollaan kuitenkin erittäin vaarallisilla vesillä. Mikäli julkisesti ei esitetä selkeää päämäärää tai ideologiaa, on vaarana, että koko asia haihtuu ilmaan, eikä tasa-arvon puolesta ole enää kukaan selkeästi toimimassa.

    Feminismillä lienee tietty epämiellyttävä kaiku monien korvissa. Tämä johtuu varmasti osittain radikaalifeministien ajamasta vastakkainasettelusta ja jopa miesvihasta. Feminismin aatehistoriaan on kuitenkin mielestäni syytä tutustua tarkoin ennen kuin heittää koko käsitteen romukoppaan. Olen tutustunut pintapuolisesti naistutkimukseen ja otan feminismin aatteelisen sisäisen kirjon lähes itsestään selvyytenä. Kenties olisi kuintekin tarpeellista keskustella näkyvämmin feminismin ja tasa-arvon ideologiosta ja täsmentää käsitteitä, jotta puhuttaisi edes jokseenkin samoista asioista.

    Olen sukupuolen kategorisoinnin puolella siitäkin syystä, että monet naiset ovat tutkimusten mukaan kokeneet tulleensa syrjityksi nimen omaan sukupuolensa vuoksi. Eikö tutkimuksen hyviin tapoihin kuulukin asian olemassa olon tunnustaminen näytön perusteella? Tätä ei tietenkään tule yleistää kaikkien naisten kokemukseksi.

    Saamme kiittää tuota feminismiksi tässä yhteydessä nimitettyä aatetta paljosta. En jaksa uskoa, että liberalismi yksinään olisi kyennyt nostamaan kaikkein ihmisten välistä tasa-arvoa näinkin keskeiseksi teemaksi yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vaikka liberalismin oppi-isillä saattoikin olla joitain ajatuksia tasa-arvosta, on liberalismissakin piileksinyt (täällä paljon parjattua ja olemassa ololtaan kiellettyä) hegemonistista maskuliinisuutta.

    Olen mies. Olen feministi.

  11. Jukka taivassalo 19.9.2007 klo 1:19:

    Feminismi on hyvä jos tarkoitetaan sitä . että mies ja nainen yhdessä päättää asioista .joten nainen voi päättää samoin kuin mieskin vaikestakin asioista.Raskaammat työt sujuu vahvemmalta paremmin ja kätevämmin taidokkaammin luontevasti sujunut tehtävä on valmiina parempi .Kärsmään ei kumpaakan ole luotu vaan toisiaan palvelemaan.Nainen luotiin synnyttämään mieluummin kivuitta . Mies ,mutta myös nainenkin viisaasti töitä tehden ,raataminen ei ole hyväksi kummallekaan. Johtajia voi olla molemmat,

  12. Elli 15.12.2008 klo 19:17:

    Siis voi elämä! Voisitteko vähän perehtyä asioihin ennen kuin alatte vääntään asioita näppituntumalta, metsään menee ihan suoriltaan! Siis suurin osa täällä käytetystä argumentaatiosta ja terminologiasta on suoraan jostain 60-70 luvuilta. Ainakaan tutkimuksen piirissä ei juuri kukaan enää tunnustaudu radikaalifeministiksi ja postmoderni feminismi onkin johyvin kaukana noista teorioista ja ajatuksista. Ja nimenomaan juuri siksi että feministinen liike on kyennyt jatkuvasti tarkastelemaan itseään kriittisesti ja kehittymään. Ja tekee sitä jatkuvalla syötöllä, joten toisaalta ihan ymmärrettävää, ettei kaikki ihan pysy perässä…Mutta ihan vaan jatkokeskutelulle vinkiksi että yksinkertainen sukupuolijaottelu on jo niiiin passe.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO