Lipsanen & Ruso

Herraonni ja rauhalliset unet

Vanhan hokeman mukaan suomalaisilla on hyvä herraonni. Eipä näytä olevan syytä huoleen 2006 presidentinvaaleissakaan. Ketään en ehdokkaista tunne, mutta ehdokkaiden julkisuuskuvat ovat iskostaneet minuun seuraavat vaikutelmat.

Sauli Niinistö on vakuuttanut kyvyllään konkretisoida yhteiskunnalliset kysymykset tärkeysjärjestyksiksi. Annan vain yhden valitettavan vähälle huomiolle jääneen esimerkin. Niinistö kirjoittaa vaalimainoksessaan: ”Jos maailma olisi yritys, ilmastonmuutos olisi sen riskienhallinnan tärkein kysymys.” Kyseessä on kansainvälisen politiikan kysymys, siis Suomen kannalta ulkopolitiikan kysymys, mikä kuuluu presidentin toimivaltaan. Saulilla kysymys on asialistansa ensimmäisenä. Politiikka saa sisältönsä asioiden asettamisesta tärkeysjärjestykseen. Niinistö ei kantoja kaihda, hänellä on kyky todella sisällölliseen politiikkaan. Tätä arvostan.

Tarja Halonen on Niinistön tärkein haastaja. Halosen politiikka on jäänyt hämäräksi. Samalla kun hän aivan oikein kantaa huolta globalisaation haitoista, hänen suhtautumisensa EU:iin – siis Suomen kannalta tärkeimpään monenkeskisen yhteistyön instituutioon – näyttää olevan omituisen jarrutteleva (esim. EU:n turvatakuut). Istuva presidentti on joka tapauksessa kulkenut pitkän oman tien valtakunnan kaapin päälle ja on varmasti tärkeä innoittaja monille, erityisesti naisille. Tätä arvostan.

Matti Vanhanen vaikuttaa tiukan asiallinen, aina diplomaattiselta tiukoissakin tilanteissa. Bravuuriesimerkiksi käy, kun toimittajat tivasivat hänen kantaansa isänsä hatariin tutkimustuloksiin. Vanhanen ilmoitti, ettei halua väitellä julkisesti isänsä kanssa – siis ilmoitti kantansa isäänsä kunnioittaen. Tätä arvostan.

Heidi Hautala vaikuttaa partaveitsen terävältä. Hän kuuluukin nähdäkseni siihen vihreiden kunniakkaaseen joukkoon edesmenneen Matti Wuoren (muistaakseni tosin sit.) ja Osmo Soininvaaran kanssa, joiden yhteiskunnallisia analyysejä ei kannata sivuuttaa. Tätä arvostan.

Henrik Lax ei ole ainakaan takinkääntäjä. Muistan hänen jo aikoja sitten puhuneen erään maanpuolustusyhdistyksen tilaisuudessa nato-myönteisesti. Linja on pitänyt, hän uskoo asiaansa. Oli natosta mitä mieltä tahansa, tätä on arvostettava.

Bjarne Kallis kampanjoi kristittynä. Valitettavasti pitäisin taivaalliset kysymykset politiikasta erillään. En lämpene Kalliksen konservatismille ollenkaan. Onneksi hän taitaa olla nyky-yhteiskunnassa varsin yksin. Annetaan rohkeudesta pisteet.

Timo Soini ja perussuomalaiset on Suomen loppujen lopuksi verrattain maltillinen versio Eurooppaa vavisuttaneesta nurkkakuntaisesta nationalismista. Toisaalta Soini on populisti myös sanan myönteisessä mielessä; kieli on ymmärrettävää, eikä kannat jää epäselviksi. Arvostettakoon.

Tuskin kukaan ehdokkaista meitä perikatoon ajaisi. Soinikin oppisi ajastaan tavoille, vaikka uhoaakin ajavansa Suomen irtautumista EU:sta. On myös muistettava instituutioiden haltijaansa muovaava vaikutus: esim. pasifistiksi joskus tituleerattu Halonen marssii nurisematta aina sotalipun hulmutessa ja varsin sotaisten sanojen porilaisten marssin raikuessa. Perinne velvoittaa erityisesti, kun presidentti-instituutio riippumatta sen haltijastaan nauttii vahvaa kannatusta eräänlaisena kansallisen yksimielisyyden symbolina.

Kuka tahansa valitaankin, Suomi voi nukkua yönsä rauhassa. Itse saan erityisen rauhalliset unet, jos presidentiksi valitaan Niinistö.

Keskustelu

Yhteensä 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Herraonni ja rauhalliset unet”

  1. Lipsanen 21.11.2005 klo 6:16:

    Olen myös tyytyväinen siihen, että Niinistö on nostanut ilmastonmuutoksen esiin noin keskeisesti. Toivoisin kuitenkin, että hän syventäisi näkemyksiään aiheesta esimerkiksi blogissaan. Se uhkaa muuten jäädä pelkäksi sanahelinäksi. Esimerkiksi vierailu Tornion jaloterästehtaalla olisi tarjonnut oivan sillan myös ilmastoteemasta puhumiseen.

  2. Ruso 21.11.2005 klo 11:56:

    Niinistö kirjoittaa:

    ”Keskiviikko 16.11. – Kylmyydestä lämmöllä
    Uutisissa kerrotaan, että kuluva vuosi on toistaiseksi ollut mitatun historian lämpimin. Siis koko maapallolla.

    Lämmin on kivaa, ellei kylmästä tykkää. Mutta tämä muutos ei lämmitä mieltä.

    Nämä sukupolvet, me, jotka nyt olemme, saatamme jäädä historiaan. Meitä saatetaan muistaa joukkona, joka ei alkuunkaan hallinnut fossiilisia polttoaineita – käyttivät ne kaikki ja pilasivat vielä luonnonjärjestyksen.

    Olen joutunut muuttamaan ajatuksiani. Talouden vauhdikas meno ei voi ottaa ennakkoa ympäristön kustannuksella. On löydettävä tasapainoinen kehitys, eikä meno ole sitä ollut. Se vaan on tunnustettava.

    Mitä sitten pitäisi tapahtua? Olisi kait ymmärrettävä, että energia on paljon arvokkaampaa, kuin mitä olemme maansisuksia tyhjennettäessä ymmärtäneet. Olisi ymmärrettävä, että vain uusiutuva energia takaa elämän jatkuvuuden.

    Työssäni pankissa olen voinut vaikuttaa. Mielestäni yleishyödyllinen eurooppalaispankki voisi ottaa koviakin riskejä ja rahoittaa sitä innovatiivisuutta, joka aiheeseen liittyy. Olisi rahoitettava ratkaisuja, jotka liittyvät sekä uusien energialähteiden kehittämiseen että päästöjen estämiseen. Ydinvoiman lisärakentaminen on nousemassa taas keskusteluun. Mielestäni pitäisi ymmärtää, että sekin on vain väliaikaisratkaisu.

    Olen siinä määrin tohkeissani, että jätän päivän muuta tapahtumat kirjaamatta. Parvekkeelle mennessä tulee hassun naiivi ajatus: ilma kylmenee, alkaa pakastaa, hyvä juttu että luonnoton lämpimyys väistyy.”

  3. Lipsanen 22.11.2005 klo 15:09:

    Kyseinen merkintä oli jäänyt minulta huomaamatta. Siinä onkin joitain ihan väkeviä kohtia, kuten ”Olen joutunut muuttamaan ajatuksiani” ja ”Olisi ymmärrettävä, että vain uusiutuva energia takaa elämän jatkuvuuden”. Keinojakin Niinistö esittää: riskinottoa investointipankilta. Mutta silloinhan hänen olisi parempi pysyä pankinjohtajana ja edistää uusien energialähteiden kehittämistä sitä kautta.

    Ehkä vielä odottaisin selkeämpää ilmaisua siitä, mitä Niinistö haluaisi tehdä ilmastokysymysten eteen nimenomaan presidenttinä. Jos saisimme tähän maahan presidentti-Niinistön, joka puhuisi ympäristökysymyksistä samoin äänenpainoin millä valtiovarainministeri-Niinistö puhui talousasioista, niin silloin voisi oikeasti alkaa jo tapahtuakin.

  4. Ruso 22.11.2005 klo 16:12:

    Painottaisin kahta seikkaa Niinistöä koskien (perustuvat mielikuviini):
    1) hänellä on kyky konkretisoida politiikka tärkeysjärjestyksiksi (ko. esimerkki vain yksi monista)
    2) Hän ei ole tyhjänjauhaja (ja siis todella sanonut, kuten lainasin)

    Mikäli mielikuvani 1) ja 2) pitävät paikkaansa, niin lauseesi
    ”Jos saisimme tähän maahan presidentti-Niinistön, joka puhuisi ympäristökysymyksistä samoin äänenpainoin millä valtiovarainministeri-Niinistö puhui talousasioista, niin silloin voisi oikeasti alkaa jo tapahtuakin”
    pitänee myös paikkaansa.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO