Lipsanen & Ruso

Itsenäisyys, vapaus ja vastuu

Huomenna vietetään itsenäisyyspäivää. Kun puhutaan itsenäisyydestä, viitataan vapauteen. Vapaus voidaan puolestaan ymmärtää kahdella tavalla: vapautena jostakin tai vapautena johonkin.

Itsenäisyyspäivinä muistellaan sota-aikoja. Tällöin kunnioitetaan sitä, kuinka sotasukupolvet lunastivat isänmaalleen vapauden uhrimielellään, omalla verellään. Sodissa on lunastettu vapaus jostakin, vieraan vallan ikeeltä. Finlandia-hymnissä lauletaan, ettei Suomi taipunut sorron alla. Nuoret puolestaan kokevat asepalveluksensa yhtenä tärkeänä perusteena kunnioittaa tätä muistoa.

Sodan kokeneiden kuulee kuitenkin joskus ihmettelevän: ”tätäkö varten taistelimme?” Huoli on aiheellinen. Tällöin pohditaan sitä, mihin vapauttamme käytämme. Meillä on vapaus johonkin: mihin sen suuntaamme? Vapaa toimija on vastuussa teoistaan: kuinka kannamme tuota vastuuta?

Itsenäisyyspäivä on siis hetki muistella menneitä ja kunnioittaa niitä, joille olemme vapaudestamme velkaa. Itsenäisyyspäivä on kuitenkin myös hetki pysähtyä nykyhetkessä pohtimaan, kuinka käytämme itsenäisyyttämme.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

muotoiltu alkuperäisestä 6.12.2002 pääkirjoituksestani Helsingin Laivastokilta ry:n Ankkurinappi-jäsenlehdessä

Keskustelu

Yhteensä 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Itsenäisyys, vapaus ja vastuu”

  1. P. Mirala 6.12.2005 klo 2:15:

    Ihan hyvä, mutta miksi juuri itsenäisyyspäivänä pitäisi erityisesti muistella sotaa? On kai tässä maassa muutakin muistelemisen arvoista tehty?

    Itsenäisyyspäivä 6.12. viittaa eduskunnan v. 1917 hyväksymään rauhanomaiseen julistukseen. Juuri koska se ei liity mihinkään sotaan tai kenenkään tulkintaan sodasta, se saatettiin verisen sisällissodan jälkeen hyväksyä koko kansan juhlaksi.

    Finlandia-hymni, johon kirjoittaja myös viittaa, syntyi nk. sortokauden aikana ja tuli pian osaksi rauhanomaista protestikampanjaa, jossa maailma yritettiin kulttuurin (ei sodan) keinoin vakuuttaa Suomen asemasta ”sivistysmaiden” joukossa.

    Sotia voi muistella esim. seuraavina päivinä:
    – Kansallinen veteraanipäivä, 27.4.
    – Kaatuneiden muistopäivä, toukokuun III sunnuntai
    – Puolustusvoimien lippujuhlapäivä, 4.6.

    Toki traagisiakin vaiheita (ja ehkä juuri niitä) maan historiassa pitää muistella, mutta neljä päivää vuodessa menee vissiin jo vähän överiksi?

  2. Veloena 6.12.2005 klo 11:41:

    Laivastokillan lehden nimi on Ankkurinappi?? Ihan oikeesti?
    Ne eivät ole tainneet ikinä ymmärtää, minkälaatuisesta jutusta se kappale kertoo tai sitten ovat härömpiä kuin olettaisi.
    ¨
    Hillitöntä itsenäisyyspäiväkikatusta. Enpä ole vähään aikaan nauranut näin kovasti! (Tahaton huumori puree aina parhaiten,)

  3. Ruso 7.12.2005 klo 10:20:

    Mirala: ”miksi juuri itsenäisyyspäivänä pitäisi erityisesti muistella sotaa?” Niinpä niin. Siksi juuri muistutan, että ’vapautta jostakin’ lisäksi on syytä juhlia ’vapautta johonkin’; ts. pysähtyessämme juhlimaan itsenäisyyttä tulee menneen muistelun lisäksi kantaa huolta ja vastuuta nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Maailma ei ole valmis, kaukana siitä ikävä kyllä.

    ”Itsenäisyyspäivinä muistellaan sota-aikoja” on yksinkertainen tosiasia, ei niinkään kannanotto. Ko tosiasia on ymmärrettävä ’vapautta jostakin’ koskevana juhlintana. Tämä on puolestaan jonkinlainen kivijalka ’vapaudelle johonkin’ ja siten sitäkin kannattaa kyllä juhlia.

    Kiitos vielä tärkeistä – ja ajatuksia herättäneistä – tarkennuksista. Finlandia-hymnin sanoitukset saivat kantaesityksensä kuitenkin muistaakseni vasta -41, jolloin niitä voidaan lukea myös tarkoittamassani mielessä ottaen tuon ajan historiallisen tilanteen huomioon.

    Ja sitten tuo Ankkurinappi. En osaa tarkalleen ajoittaa, kuinka pitkälle historiaan ankkurinapit merimiesten nutuissa menevät, mutta taatusti pidemmälle kuin tunnetun lahjakkaan trubaduurin kappale.

    Lehden nimen historia lähtee lehteä edeltäneen julkaisun Ankkurin nimestä. Ankkuri oli laivastokiltojen yhteinen jäsenlehti, joka lakkautettiin. Helsingin kilta halusi jatkaa perinnettä omalla lehdellään. Nimen piti jatkaa perinnettä kuitenkin muistaen, että kyseessä on eri lehti. Ankkurinappi sopi tarkoitukseen täydellisesti. Itse sain kunnian toimia päätoimittajana ensimmäiset 2 vuotta.

    Olen muuten iloinen, että nauratti. Se pidentää ikää!

  4. Veloena 7.12.2005 klo 17:00:

    Eli nimi on kuitenkin peräisin postjiikarjalaisajalta?

    Hauska valinta, en voi muuta sanoa. Ystäväni, jolle asiasta hihitin, väitti kyllä, että sotilashyveisiin kuuluisi muka viattomuus suhteessa tiettyihin teemoihin, mutta uskoo ken tahtoo.

    Joo. Nauraminen on viisasta muutenkin kuin iänpidennykseksi.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO