Lipsanen & Ruso

Julistuksista

Liveblogging-alustus Dodon 10-vuotisjulistuksesta ”ympäristöstä, sankareista, demokratiasta” (kirjoitettu puhtaaksi kirjurin kirjauksen ja omien muistiinpanojeni pohjalta)
Tsekkaa koko sessio ja tämäkin alustus puheesta suorana blogiin kirjattuna.

Dodo ry:n 10-vuotis julistus on retorisesti vahva, kuten kunnon julistusten kuuluukin olla. Ymmärrän siinä korostettavan maailmankansalaisuutta ja ympäristökysymysten rajat ylittävää luonnetta. Tässä kuviossa kansallisvaltiot on vanhentunut instituutio ainakin ympäristökysymysten suhteen. Tarvitaan sankareita, jotka avaavat maailmankansalaisuuden perspektiivin ja auttavat määrittämään uudelleen ihmisten tavoitteleman ”paremman elämän”. Mikäli olen ymmärtänyt julistuksen oikein, viesti on väkevä ja olen sen valmis allekirjoittamaan.

Onnistuneissa julistuksissa tarvitaan voimakasta retoriikkaa. Muuten ihmiset jää tavoittamatta. Samalla jää kuitenkin tilaa väärinymmärryksille. Tässä on julistusten ongelma, koska ne ovat samalla kehoituksia, suunnannäyttöjä ja nukahtaneiden toimintaan potkimista. Poimin muutaman esimerkin Dodon julistuksesta.

Ensinnäkin julistuksessa todetaan ”Paremman elämän tavoittelu pilaa maailman”. Eikö parempaa elämää saakaan tavoitella? Tarkemmin luettuna huomaa, ettei tästä ole julistuksessa kysymys. ”Parempi elämä” olisi ymmärrettävä toisin, muotoiltava uudelleen. Toiseksi julistetaan ”Demokratia ei toimi ympäristöasioissa”. Eikö demokratia ole kannatettava järjestelmä? Tästä ei ole kysymys, vaan kansallisvaltioiden demokratian rajallisuudesta. Kolmanneksi demokratiaa kritisoidaan, mutta kuitenkin vaaditaan asioiden yhteistä hoitamista; eikö tämä ole demokratiavaatimus.

Neljänneksi, ingressissä sanotaan ”Odotamme demokraattisen järjestelmän ratkaisevan ympäristöongelmat. Miten se voisi, kun kukaan ei ota harteilleen sankaruuden viittaa?” Mutta voiko demokratiassa olla sankareita? Eikö demokratian juju ole siinä, ettei kukaan ole viisauden haltija, vaan että kaikki ovat tasavertaisia kriitikoita? Eikö demokratia noudata pienten korjausliikkeiden logiikkaa sankarijärjestelmiin verrattuna? Lopuksi sanotaan, että meillä on tarjottimellamme välineet globaalien ongelmien ratkaisuun. Jos joku ne paljastaa, niin hänellä on tarjottimellaan Nobel-palkinto!

Eli siis: Samalla, kun julistus kertoo väkevän ja nähdäkseni kannatettavan viestin (mikäli olen sen oikein ymmärtänyt), siinä tavoitellaan retorista voimaa yksiselitteisyyden kustannuksella. Täten mikäli Dodon julistus kertoo julistuksista yleisestikin jotain, niin voimme todeta julistusten olevan vaikea taiteenlaji, joka vaatii sekä kirjoittajalta että lukijalta paljon. Jotta kannatettavan ajatuksen löytää julistuksesta, täytyy osata ensin lukea sitä.

Kiitos.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO