Lipsanen & Ruso

Maataloustuen hinta – ympäristöltä pois?

Peltomaisema
Ruotsalaista peltomaisemaa / Niko Lipsanen 26.9.2005

Heli Parkkinen on kirjoittanut maataloustukien hinnasta Vapaasana.netissä. Kirjoitus on sävyltään vapaasanamaisen julistava, mutta se ei heikennä itse argumenttia: nykyjärjestelmällä ruoan tuottaminen tulee kohtuuttoman kalliiksi ja tuet hyödyttävät lähinnä elintarviketeollisuutta ja suurtilallisia. Pahimmin tästä kuviosta kärsivät kehitysmaiden köyhät viljelijät, jotka eivät kykene kilpailemaan tukiaismaatalouden kanssa.

Ympäristön kannalta voisi kuitenkin ajatella, että kannattaa suosia lähellä tuotettua ruokaa. Kuljetus ei kuitenkaan muodosta tuotteet ekorasituksesta kuin osan. Maanmuokkaus, hoitotyöt ja pakkaaminen kuluttavat myös energiaa ja luonnonvaroja. Pohjoisissa oloissa erityisen merkittävä tekijä on kasvupaikan lämmittäminen: espanjalainen lentotomaatti ei välttämättä ole energiataseeltaan närpiöläistä kasvihuonetomaattia huonompi – todennäköisesti jopa päinvastoin. Lihan ja maidon tuotannossa eläinsuojien lämmittämisellä on vastaava energiavaikutus.

Ei kuljetuskaan silti merkityksetön tekijä ole. Ympäristön kannalta ongelmallista on, ettei liikenteen ilmastovaikutuksia lasketa mukaan kuljetuskustannuksiin. Mutta eipä maatalouskaan toisaalta maksa sen enempää ilmastonmuutoskustannuksistaan kuin vesistöjen rehevöittämisestäkään.

Lampaanlihan tuontia Uudesta Seelannista tuskin saadaan ympäristöteoksi, vaikka kuinka laskettaisiin kaikki mahdolliset ympäristövaikutukset mukaan. Mutta kysymys kuuluukin, kuinka ihmeessä voi olla kannattavaa, että lähes ilman tukiaisia toimiva uusiseelantilainen lampaankasvattaja voi tuottaa lihaa sellaisella kustannustasolla, että se vastakkaiselta puolelta maapalloa tuotuna on usein ylivoimainen kilpailija kotimaiselle tukiaisia nauttivalle tuottajalle?

Suomen ja Uuden Seelannin maataloutta on vertaillut muun muassa kansanedustaja Erkki Pulliainen (vihr). Kotisivuillaan julkaisemassaan kirjoituksessa hän käy läpi niin luonnonoloista kuin markkinoista johtuvia syitä siihen, miksi uusiseelantilainen maatalous on suomalaista niin paljon tehokkaampaa. Loppupäätelmä on kuitenkin yllättävä – ainakin jos on vielä erehtynyt pitämään vihreitä ympäristöpuolueena. Pulliaisen mukaan “maataloudessa tarvitaan keskinäisessä kilpailussa menestymiseen luonnonoloerot tasoittavaa EU:n ja/tai Suomen rahoittamaa tukijärjestelmää”. Toisin sanoen: jos energiaa tuhlaileva ja tehoton tuotanto ei muuten pärjää, on sitä tuettava yhteiskunnan varoin.

Monet niistä kilpailutekijöistä, joilla Uusi Seelanti pärjää, toteutuvat lähempänäkin. Ei tarvitse mennä Tanskaa etelämmäksi kun kasvukausi alkaa olla lähestulkoon samoissa lukemissa eikä eläinsuojia tarvitse talvella lämmittää. Vapaat markkinat eivät siis tarkoittaisi, että suomalaisten ruoka tuotettaisiin toisella puolella maapalloa. Tuonti kasvaisi etenkin Tanskasta, Baltiasta ja Keski-Euroopasta, jolloin kuljetuskustannukset eivät vielä nouse kohtuuttomiksi mutta ympäristöolot ovat maatalouteen huomattavasti paremmin soveltuvia.

Tukiaisin tuettu ylituotanto ei ole ympäristönkään etu. Maataloudessakin markkinat jakavat resurssit huomattavasti suunnitelmataloutta tehokkaammin, ja taloudellinen tehokkuus merkitsee myös pienempää luonnonvarojen tärväystä – ainakin silloin, jos maatalouskin joutuu maksamaan aiheuttamistaan ympäristöhaitoista.

Eikä maatalous Suomestakaan minnekään katoa. Uudessa Seelannissakin tilojen määrä putosi uudistusten myötä paljon vähemmän kuin ennakoitiin. Pelottelut suomalaisen maatalouden ajasajosta ovat vain MTK:n eturyhmäpolitiikkaa. Markkinat myös pakottavat luovuuteen. Jälleen esimerkki Uudesta Seelannista; Toni Heinonen referoi Maurice McTiguen artikkelia:

Tukiaisten lakkauttamisen aikaan vuonna 1989 yhdestä kokonaisesta lampaanruhosta sai 12,50$, mutta innovatiivisen yrittäjyyden avulla keskihinta kohosi kahdessa vuodessa kokonaisuudessaan 30 $:iin. Vuonna 1999 samaisesta lampaasta sai kaikkineen 115$!!

Erikoistuotteista saa paremman hinnan kuin bulkkituotannosta, mutta tukiaisjärjestelmä ei sisällä normaaleja markkinakannustimia tuotantotapojen ja tuotteiden kehittelyyn.

Linkitetään vielä lopuksi Heinosen toukokuinen merkintä maataloustukiaisista.

Keskustelu

Yhteensä 7 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Maataloustuen hinta – ympäristöltä pois?”

  1. Ruso 13.12.2005 klo 12:53:

    Kiitos tästä! Komppaan!

    Parhaillaan väännetään EU-budjetista, josta valtaosa menee maataloustukiin. Onkohan maataloustuotteisiin vielä tuontitullitkin?

    Näin siis EU-väestöstä kourallisen takia elinkeinoon, joka murto-osa EU:n BKT:stä (detaljeja en muista). Miksi ihmeessä?

    Tällä osaltaan kyykytetään kehitysmaita, joille sitten erikseen kerätään vielä kehitysyhteistyövarat. Hölmöläisten hommaa!

  2. Jussi Maa 7.8.2006 klo 12:21:

    Lipsanen on täysin pihalla: Ei navetoita lämmitetä, lypsävä lehmä tuottaa lämpöä 1 kilowatin tunnissa.
    Nykyisin kasvihuoneetkin lämmitetään kotimaisella bioenergialla, espanjan myrkkytomaatit tuskin lentävät häkäpönttökäyttöisellä lentokoneella:D

  3. Niko Lipsanen 9.4.2007 klo 10:27:

    Jussi Maa:

    Nykyisin kasvihuoneetkin lämmitetään kotimaisella bioenergialla

    Helsingin Sanomat 9.4.2007:

    Kasvihuoneviljelijöistä jo yli neljännes luottaa kotimaiseen energiaan.

    Eikö tuo Hesarin uutinen tarkoita sitä, että noin kolme neljännestä ei käytä kotimaista energiaa? Tuossa ei kerrota, mitä se ulkomainen energia sitten on, mutta eiköhän se tarkoita lähinnä fossiilisia polttoaineita. Lisäksi tulee valaistus, sillä lämmityksen lisäksi kasvihuoneissa tarvitaan valoa. Eiköhän virta siihen tule suoraan töpselistä.

    Navetoiden osalta pitää varmaan paikkansa, ettei niitä suurimmaksi osaksi vuodesta juurikaan tarvitse lämmittää. Eläintuotannon energiakysymykset palautuvat siis enimmälti eläinten syömän rehun tuottamiseen käytettyyn energiaan.

  4. Tuukka Simonen 16.8.2007 klo 7:33:

    Mitään tomaatteja ei tuoda Espanjasta lentokoneella. Se on urbaani legenda, joka ei pidä paikkaansa millään tavalla. Rekoilla/junilla yms. ne sieltä tulevat. Espanjalainen tomaatti on kertaluokkaa ekologisempi kuin närpiöläinen kasvihuonetomaatti, etenkin talvella.

    Kuljetuksen merkittävä ympäristövaikutus on myytti. Lentorahti on
    vähentynyt, enää joitakin erikoishedelmiä tuodaan Afrikasta ja
    Etelä-Amerikasta Eurooppaan lentokoneella.

    Tomaattien sijaan kannattaisi ruan ekologisuudessa keskittyä siihen, kuinka lihan kulutusta voitaisiin vähentää. 100g pihvin tuottaminen aiheuttaa 3,6kg CO2-päästöjä. Se on saman verran päästöjä kuin mitä keskimääräisellä autolla 20km ajaminen tuottaa! Samat ravintoaineet esim. toiselta puolelta maailmaa raijatusta soijasta saa pienellä murto-osalla lihantuotannon päästöistä. Suomeen muuten tuodaan 200 miljoonaa kiloa soijaa eläinten rehuksi vuosittain. Jo pelkkä rehusoijan sisältämä ravintomäärä riittäisi tyydyttämään kaikkien suomalaisten proteiinintarpeen, jos mitataan pakollinen päivätarve grammoissa (on yleisesti tiedossa, että eläimet tuottavat paljon vähemmän proteiinia kuin mitä ne syövät). Sekaruokavalion ilmastotaakka on lähteestä riippuen jopa kymmenkertainen kasvisruokavalioon verrattuna.

    http://www.yle.fi/uutiset/24h/id65769.html

    “Suomalaisen viljelyn ekologisuus on vailla todellisuuspohjaa ja täkäläinen viljantuotanto kuormittaa ympäristöä enemmän kuin muualla Euroopassa. Näin arvioi professori Sirpa Kurppa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta Turun Sanomien ja Keskisuomalaisen haastattelussa.”

  5. teaholm 2.8.2008 klo 16:05:

    sadako kylvätä pelto on tyhjä voi kyntä traktorilla kylvenyskonella on hyvää. heinä ja vilja kaura olen jyväskylän tytö olen käynyt leirilä onkiniemesä on mukava sielä on tuula niminen 50 vuotijas olen sen kanssa. tehnyt pelto homa töitä. tea

  6. Niko Lipsanen 19.4.2009 klo 9:22:

    Lisää tomaattiasiaa Helsingin Sanomista:

    Kotimaisen tomaatin suuri synti on hiilijalanjälki. Ympärivuotisesti viljellyn tomaatin hiilijalanjälki tomaattikiloa kohden on noin 5–7 kiloa. Se vastaa 23–32 kilometrin autoilua. Keitetyn perunakilon hiilijalanjälki on vain 0,3 kiloa. Tomaatin kasvihuoneviljelyssä energiaa kuluu valtavasti sekä lämmitykseen että valaistukseen.

    Espanjasta rahdatun tomaatin hiilinjalanjälki on tuosta vain murto-osan.

    Kannattaa myös huomioida, että talvella kotimaisen luomutomaatin ympäristörasite on kaikista pahin. Kasvihuoneessa ei kannata kasvaa tuotteita, joiden satoisuus on pieni. Se näkyy heti tarvittavan lämmityksen ja valaistuksen määrässä tuotettua kiloa kohti.

    Mutta kesällä kaikki on toisin. Silloin kannattaa ostaa kotimaista, myös luomua.

  7. Paluuviite: Vahtikoira » Muut julkaisut (14.12.2005 18:32)