Lipsanen & Ruso

Opintopalkka

Opintotukijärjestelmä on tunnetusti onneton. Elääkseen opiskelijan on tuen lisäksi oltava ansiotöissä. Tehdessään riittävästi töitä ei ole enää oikeutettu tukeen. Tämän johdosta on tehtävä vielä lisää töitä, minkä jälkeen opinnoille ei jää aikaa. Tuen alkuperäinen tarkoitus vesittyy.

Ensin maksetaan tuki, josta maksetaan verot. Sitten valvotaan. Sitten takaisinmaksuneuvotteluiden jälkeen maksetaan tukia takaisin. Sitten verovirasto palauttaa liikaa maksettuja veroja.

Varsin mittavaa joukkoa opiskelijoita vuosittain koskevan takaisinmaksuruljanssin lopputuloksena veivataan siis euroja edestakaisin neljään kertaan. Virkamiehet saavat touhun pyörittämisestä palkkansa.

Tukiajattelu voidaan muuttaa palkka-ajatteluksi. Nykyisten opintotukien maksaminen suorituksia vastaan palkkana poistaisi valvontaan ja takaisinperintään valuvat kulut. Opintotukikeskuksesta tulisi näiltä osin tarpeeton, koska palkanmaksu voidaan toteuttaa automaattisena – no questions asked.

Säästöillä voidaan korottaa opiskelijoille maksettavaa palkkaa (siis nykyistä tukea).

Keskustelu

Yhteensä 7 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Opintopalkka”

  1. Timo L. 17.2.2006 klo 15:09:

    Mielenkiintoinen idea, mutta ei ihan täydellinen, sillä opiskeluoikeutta tiettyihin kursseihin tai aineisiin jouduttaisiin rajoittamaan. Ns. noppa-automaattikurssit toisivat väelle lisätuloja, jolloin ne tietysti nopeasti muodostuisivat erittäin suosituiksi.

    Malli voisi olla ihan kehittämisen arvoinen, sillä siihen sisältyy voimakas porkkana. Mitä enemmän opintoja, sitä enemmän tuloja, sitä nopeammin valmistut.

    Mutta ei tule menemään läpi. Virkamiehet eivät työpaikoistaan luovu.

  2. Ruso 17.2.2006 klo 15:36:

    Timo L.: “Ns. noppa-automaattikurssit toisivat väelle lisätuloja, jolloin ne tietysti nopeasti muodostuisivat erittäin suosituiksi.”

    Kyllä. Palkkakuukaudet voisivatkin olla edelleen rajoitetut 55 kuukauteen, koska palkan vastikkeeksihan opiskelijan on tarkoitus harjoittaa tutkintoon tähtääviä opintoja.

    Tällöin noppa-automaattiopiskelijalta loppuisi palkanmaksu ennen tutkinnon suorittamista. Toisin sanoen mikäli opiskelija haluaa tutkinnon, noppa-automaattiopiskelu on tyhmää.

  3. e.e. maa 21.2.2006 klo 11:00:

    Mielestäni ajatus on hyvä ja ihmettelen miksi tuollaista keskustelua ei juurikaan käydä julkisesti. Tai ainakin se tyrmätään yltiöliberaalina tms. haihatteluna.

    Voisiko ajatusta viedä vielä pykälää pidemmälle?

    Jokaiselle peruskoulun päättäneelle rahastoidaan könttäsumma, joka maksetaan hänelle esimerkiksi seuraavan kahdeksan vuoden aikana riippumatta siitä mitä hän tekee.

    Tällä voisi rahoittaa opintoja, kiertää maailmaa, maksaa asunnon tai vaikka oman yrityksen alkupääomaa. Olkoon se yksilön päätettävissä, niin kuin omat rahat muutenkin ovat.

    Tällöin olisimme ainakin kaikki tasa-arvoisia, eikä niiden, jotka alkavat oikeisiin töihin vuosikausien opiskelujen sijaan tarvitsisi veroillaan tukea toisten koulunkäyntiä.

    Akateemista työttömyyttä tässä maassa riittää jo ilman, että siihen tukiaisilla houkutellaan.

  4. ruso 22.2.2006 klo 16:00:

    E.E. Maa: “Jokaiselle peruskoulun päättäneelle rahastoidaan könttäsumma, joka maksetaan hänelle esimerkiksi seuraavan kahdeksan vuoden aikana riippumatta siitä mitä hän tekee.”

    Ehdotus on mielenkiintoinen. Siinä ymmärretään oppiminen laajassa mielessä niin, että myös ns. elämänkoulu voisi kuulua opintotuen piiriin.

    Näin ehdotus tulee kyseenalaistaneeksi sen ajatuksen, jonka mukaan esim. akateeminen koulutus on yhteiskunnan kannalta arvokkaampaa oppimista kuin vaikkapa Maan mainitsema putiikin perustamisesta saatu oppi.

    Ja tästä todella seuraa kysymys siitä, onko todella oikeudenmukaista, että ns. ‘oikeisiin’ töihin suoraan menevät tukevat toisten ‘koulunkäyntiä’.

  5. tuomo 27.2.2006 klo 18:45:

    Tuo E.E. Maan kommentti jotenkin kalskahtaa hyvin tutulta. Jotenkin se kuvastaa sitä dilemmaa, miten ihmiset hahmottavat yhteiskuntaa. Kun Kela ei sääntöjensä puitteissa myönnä etuutta – syytetään laitosta eikä lainsäätäjää, joka loi säännöt. Yhtälailla, kun koulutuspolitiikka epäonnistuu tai vinoutuu, on syy yksilössä, joka kouluttautuu — ei niissä, jotka sen suunnittelevat.

    Toisaalta asian voi kääntää tietenkin niinkinpäin, että kun akateemisesti koulutettu (todennäköisesti) maksaa myöhemmälti enemmän veroja, tuleeko hänen maksaa kouluttamattoman sosiaaliturvaa (kun nykyaikana elämänkoulun käynyt todennäköisemmin tippuu sen varaan)? Tai miksi lapsettoman tulee maksaa naapurin pentujen koulutuksesta ylipäätänsä? Ja voidaanko erilaisia hyötyä loppujen lopuksi mitata etukäteen tai edes todellisuudessa jälkikäteenkään.. ja mikä on todellisuudessa ‘oikeaa’ työtä?

  6. e.e.maa 28.2.2006 klo 16:01:

    “Tuo E.E. Maan kommentti jotenkin kalskahtaa hyvin tutulta. Jotenkin se kuvastaa sitä dilemmaa, miten ihmiset hahmottavat yhteiskuntaa. Kun Kela ei sääntöjensä puitteissa myönnä etuutta – syytetään laitosta eikä lainsäätäjää, joka loi säännöt. Yhtälailla, kun koulutuspolitiikka epäonnistuu tai vinoutuu, on syy yksilössä, joka kouluttautuu — ei niissä, jotka sen suunnittelevat.”

    Keihin ihmisiin viittaat Tuomo? Puhutko itsestäsi vai tovereistasi vai viittaatko johonkin tutkimukseen? Minä en tunne ketään, jonka voisin sanoa ajattelevan mainitsemallasi tavalla.

    Mitä tulee akateemisesti koulutetun ja kouluttamattoman veronmaksukykyyn, niin olen Tuomon kanssa samaa mieltä. Akateemisesti koulutettu _todennäköisesti_ maksaa tulevaisuudessa veroja enemmän. Tässä tosin oiotaan asioita liiaksi: se, että ihminen ei ole akateemisesti koulutettu ei tee hänestä kouluttamatonta. On muitakin kouluja. Tässä ei sovi aliarvioida myöskään työkokemusta. Vai kumman sinä palkkaisit mieluummin rakentamaan taloasi: kirvesmiehen, joka on aloittanut oppipoikana rakennustyömaalla ja kuusi vuotta rakentanut taloja; vai diplomi-insinöörin, joka on kuusi vuotta opiskellut talonrakentamista Otaniemessä? Molempia tarvitaan, väitän minä. Miksi vain jälkimmäinen on oikeutettu yhteiskunnan tukeen?

    Edelleen olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka moni akateemisesti koulutettu tekee aidosti koulutustaan vastaavaa työtä. Vai pärjäisikö hän kenties työssään vähemmälläkin (käytännönläheisemmälläkin) koulutuksella ja ehkä jopa paremmin.

    En ole ollenkaan varma mainitsemani tasapäistävän tukipolitiikan toimivuudesta, mutta siitä olen Ruson kanssa samaa mieltä, että nykyisellään järjestelmä on huono. Vaihtoehtoja on syytä pohtia.

  7. Tuomo 2.3.2006 klo 22:40:

    Viittasin kommentteihisi, jossa määrittelit kouluttautumisen individualistivirheeksi, vaikka kysymys on pikemmin järjestelmä / suunnitteluvirheestä. Esimerkiksi “Akateemista työttömyyttä tässä maassa riittää jo ilman, että siihen tukiaisilla houkutellaan”.

    Eli näin ollen se, että yksilö pyrkii (luontaisesti) eteenpäin, mutta sen kohdentuminen on vääristynyt (koulutuspolitiikan takia), niin se vaikuttaisi olevan valitsevan yksilön tekemä virhe? Se viittaus oli käänteiseen syy/seuraus-suhteiden väärintulkintoihin.

    Toki minä otan mieluummin sen kirvesmiehen. Oppisopimuksen painoarvoa tietyillä aloilla ehkä olisikin hyvä lisätä, jossa oppipalkan / tuen välimuoto voisi olla parempi kuin opintotuessa (koska se tuottaa jotakin).

    Jotenkin kuitenkin minä ainakin näen, että kaiken tuen tulee olla suoraan jotain tuottavaa (koulutus-> tuottavuuden ja sivistyspääoman kasvu). Sen sijaan yksilötukeminen vain tukemisen takia tuntuu hivenen oudolta ajatukselta (tai siis lähinnä kapitan sosialisoinnilla ja uusjaolla). Mutta esim. ensiyrityksen perustamiseen voisi myöntää jonkun suuremman potin fyrkkaa, koska sillä olisi tuottava funktio..

    Olisi kyllä sinänsä mielenkiintoista tietää, mikä on koulutuksen ja työllistymisen välinen yhtälö. Yhtäkuin tuo mainitsemasi selvitys.. olen joskus itsekin miettinyt sitä, että esim. ammattikoulu/amk-järjestelmää voisi jotenkin sulauttaa ja optimoida. Yksi kysymys on myöskin, tarvitaanko keskiastetta nykymuodossaan vai voisiko sitä typistää ja tiivistää?

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO