Hallitus haluaa ravintolat savuttomiksi. Kansanterveysjärjestöjen Tupakkaverkko-sivuilla asiasta kirjoitetaan seuraavasti:
Lakimuutoksen avulla pyritään ehkäisemään ravintolatyöntekijöiden altistuminen tupakansavulle. Lainmuutoksen jälkeen tupakointi ravintoloissa tulee olemaan kielletty. Elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin sallia tupakoinnin tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tiloissa, mutta näissä tiloissa ei saa olla tarjoilua eikä niihin saa viedä ruokaa tai juomaa. Tupakointitila on tarkoitettu vain tupakointiin eikä niihin saisi järjestää muuta oheistoimintaa kuten esimerkiksi pelejä.
Yhdyn tavoitteeseen. Minustakaan ei ole turhaa holhoamista vaatia, että työntekijöitä suojellaan myrkyllisiltä kaasuilta työpaikoillaan. Ravintolatyöntekijät eivät saa olla tässä suhteessa mikään poikkeus.
Olen kuitenkin eri mieltä laista. Jos halutaan suojella työntekijöitä tupakansavulta, niin miksi asia pitää tehdä noin monimutkaisesti. Miksi ei yksinkertaisesti säädetä, että työolot on järjestettävä siten, etteivät työntekijät altistu tupakansavulle? Jätetään ravintoloitsijoiden ideoitavaksi ne keinot, joilla tuo toteutaan ja terveystarkastajien valvottavaksi se, että niin todellakin tapahtuu.
Holhoavalle lainsäätäjälle ei kuitenkaan riitä, että jokin kielletään. Lainsäätäjä haluaa lisäksi määrätä, kuinka kielto pitää toteuttaa. Siinä menee mielestäni raja hyväksyttävän sääntelyn ja ylisääntelyn välillä.
Palataan ravintolaesimerkkiin. Ainakin periaatteessa työntekijöitä voisi suojata savulta monella muullakin tavalla kuin eristämällä tupakointi erillisiin koppeihin. Tarjoilijat voisivat käyttää happilaitteita tai ravintolaan voitaisiin järjestää pöytäkohtainen tuuletus, joka tehokkaasti imisi savut pois. Voi olla, että nuo eivät olisi käytännössä toteuttamiskelpoisia, mutta se ei ole tässä olennaista. Olennaista on se, että lainsäätäjä ei edes halua, että ravintoloitsijat ideoisivat toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Ylisääntelevä lainsäädäntö tappaa luovuuden.
Lainsäädännön rönsyily on lopetettava. Jos halutaan kieltää jotain tai rajoittaa jotain, niin säädetään niin. Mutta ei säädellä niitä keinoja, joilla se toteutetaan. Lainsäätäjän mielikuvitus ei riitä siihen, millä kaikilla keinoilla lain tavoite voidaan toteuttaa. Eikä sen pidäkään. Se vapaus on jätettävä niille, joita laki koskee.
Ruso 3.2.2006 klo 15:08:
Ymmärrän lain idean (ravintolatyöntekijöiden suojelu), mutten ole siitä silti innostunut. Johtunee siitä, että kieltolakimentaliteetti tuntuu ottaneen niskaotteen yleisemminkin.
Toiseksi, se osoittaa lyhytjänteistä ja poukkoilevaa lainsäädäntöä. Viimeisin asiaa koskeva laki on varsin tuore (se joka velvoitti ravintoloitsijat tehokkaaseen ilmastointiin). Sen velvoittamat investoinnit ovat uuden version myötä tulossa turhiksi.
Voisiko asia sittenkin olla ravintoloitsijoiden/työntekijöiden YT-asia?
Entä parveketupakoinnin kielto? Voisiko sittenkin olla taloyhtiödemokratian asia?
Tää on just tätä tilpehöörilainsäädäntöä, josta valtioepäilijä ei ole erityisen innoissaan (ks. tämän blogin ensimmäinen merkintäni).
Toisaalta työsuojeluargumentti on vahva, eikä minulla ole siihen vastausta.
Voidaan kuitenkin kysyä, missä on yksilövastuu ammatinvalinnassa. Muissakin ammateissa on riskinsä: byrootyössä selkävaivat, poliisin työssä hengenlähtö, lakimiehen työssä demetia 😉 jne…
Nikon peruspointti viehättää: lainsäätäjä ajatelkoon yleisemmällä tasolla.
Ruso 3.2.2006 klo 15:39:
Nikon peruspointtiin esimerkki kokonaan toiselta elämänalueelta:
Yliopistolaissa on 44 pykälää. Toisessa pykälässä todetaan “Yliopistoilla on itsehallinto…” Lopuissa sitten säädetään, kuinka yliopistoja tulee hallinnoida!!!
Tolkutonta.
Toni Heinonen 3.2.2006 klo 19:13:
Niin, itseäni jäi nyt kovasti ihmetyttämään se, että miksi juuri tupakansavu on sellainen asia, mihin kaivataan kieltoa? Työntekijät altistuvat lähes jokaisessa työssä kaikenlaisille vaaroille ja rasituksille, ja sen perusteellahan se palkka muodostuu. Ravintolatyöntekijöiksi kun on jo aikaisemmin tullut töihin juuri ne ihmiset, jotka suhteellisesti mieluiten siellä tupakansavussa sillä palkalla työskentelevät.
Ja pointtia voi terävöittää muistuttamalla tärkeimmästä ulkoishaittoja käsittelevästä taloustieteellisestä artikkelista, Ronald Coasen klassikosta Problem of social cost. Ikävä kyllä kuka tahansa voi pitää aivan mitä tahansa ulkoishaittana, eikä ulkoishaitoille noin yleisesti ole vedettävissä mitään objektiivista rajaa. Entä, jos joku pitää tummaihoisia pahanhajuisina – tai vaikka 51% kansasta. Oikeuttaako se lainsäädäntöön, jonka mukaan baarityöntekijöille pitää varmistaa mahdollisuus olla tarjoilematta tummaihoisille?
Joten, lähinnä ne perustelut, miksi palkassa tuleva korvaus tupakansavusta ei riitä?
Toni Heinonen 3.2.2006 klo 19:14:
PS. ulkoishaittojen ongelma lienee kaikille parisuhteessa asuneillekin tuttu. Juttelin juuri Sampon kanssa aiheesta. Onko tyttöystävällä oikeus kieltää digiboksin tulo taloon, koska periaatteellisesti se tietää yhden uuden teknisen laitteen tuloa kotiin, josta hän ei pidä?
Lipsanen 6.2.2006 klo 14:20:
Tupakansavu on myrkyllinen kaasu. Se ei ole pelkkä esteettinen haitta vaan terveysriski eikä siksi pelkisty mieltymyseroihin. Pahanhajuisuus taas on mieltymyskysymys.
Timo 10.3.2006 klo 14:37:
Kommenttina alkuperäiseen blogiin:
Voin vain kuvitella, millainen kaaos, epäselvyys ja oikeusjuttujen määrä siitä syntyisi, jos jokainen ravintoloitsija saisi päättää itse, miten tupakan haitat poistaisi. En näe syytä, miksi valtaa kannattaisi siirtää tarkastajille. Joka tapauksessa ensikaaoksen ja vaihtelevien käytäntöjen kautta olisi pakko kehittää lainsäädännöstä erillinen säännöstö, joka kertoisi, mitä erillisiä viritelmiä hyväksytään. Prosessi jossa tuohon ravintoloitsijalle monimutkaiseen säännöstöön päästäisiin olisi epäilemättä pitkä, byrokraattinen ja kallis. Lisäksi siirtymäajat pitenesivät selvästi, kun jokainen tapaus pitäisi yksi kerrallaan arvioida, määrätä, valittaa, hylätä valitus, valittaa uudelleen…
Eiköhän ole siis ainoastaan terveen järjen mukaista päättää kerralla asiasta? Eri asia on sitten, olisiko ennen lakiehdotusta kannattanut kuunnella ravintoloitsijoiden ideoita.
Lipsanen on oikealla jäljillä. Tupakansavun vaarallisuus ei ole monimutkainen asia, jollei aleta viilata pilkkua tarkoituksenmukaisesti. On ihan eri asia kieltää työntekijän oikeus altistuttaa työntekijänsä myrkkysavulle, jonka selkeistä terveyshaitoista on vuosikymmenien tutkimustuloksia, kuin antaa mielivaltaisesti työntekijän päättää omista haitoistaan. Vertaa asbestiin: tuskin kukaan on sitä mieltä, että työnantaja saa altistuttaa työntekijät asbestille, vaikka kuinka työntekijät tietäisivät riskit. Sama asia homeen kanssa. En näe syytä miksei tätä yleistä, sivistysvaltioon kuuluvaa, työntekijän suojelun periaatetta noudatettaisi tupakansavun osalta?
Lipsanen 11.3.2006 klo 16:23:
Herttaista tuollainen uskomus, että kaikki menee kaaokseen jos yhteiskunta ei pidä ihmisiä tiukasti otteessaan. Mutta eihän se niin mene. Kyseessä on isot investoinnit ravintoloille: kyllä bisneksestään kiinnostuneet ravintoloitsijat selvittävät etukäteen viranomaisten kanssa, että ratkaisut ovat hyväksyttäviä. Uusia ratkaisuja keksitään, ja tuskin on oletettavaa, että lakitekstiä joka kerta voitaisiin muuttaa, kun uusi tapa hoitaa asia keksitään. Siksi niitä ei lakitekstiin pidäkään kirjata.
Eikä tuossa tarkastajille sen enempää siirretä valtaa kuin vaikka poliisilla on autoilijoita puhallutettaessa. Toinen mittaa, onko ulostulevassa hengitysilmassa alkoholia ja toinen, onko sisäänmenevässä tupakansavua. Ei sen kummempaa.
Timo 22.3.2006 klo 13:43:
Enhän toki väittänyt, että yhteiskunta menisi kaaokseen. Pyrin vain osoittamaan ehdotuksesi varsin epäsuotuisat ja kalliit käytännön seuraukset. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että pitäisi (olisi pitänyt) kuulla mahdollisimman monen tahon mielipiteitä ja ehdotuksia tupakansavun haittojen ehkäisemiseen ennen kuin laki viedään eduskuntaan.
Olemmekin luultavasti olennaisesti samaa mieltä poleemisten puheenvuorojemme takana. Lakitekstiä voisi kenties hio siten, että se antaa selkeän kuvan ravintoloitsijalle toimenpiteiden päämäärästä pitäen silti oven auki terveelle järjelle. Usein onnistuneimmat lakitekstit jättävät myös tilaa tulkinnalle.
P.S. Uusi ongelma tuopeista onkin aika huvittava. Kukahan muu kuin ravintolatyöntekijä ne tyhjät tuopit hakisi pois sieltä tupakkakopista? Ja miten se tupakkakoppi sitten eroaisi muusta anniskelutilasta? Roskapankista yksi iso tupakkakoppi?