Lipsanen & Ruso

Palkkaero seuraa eroista preferensseissä

Tämä on se aika vuodesta, kun puhutaan miesten ja naisten palkkaeroista. Naistenpäivän puheissa, lehtikirjoituksissa ja blogimerkinnöissä esitetään joitakin kirpeitä kommentteja naisten eurosta, ja siitä keskustelu taas alkaa.

Väitän kuitenkin, että sukupuolten välinen palkkaero selittyy lähes täysin eroilla preferensseissä. Samoilla työpaikoilla samanlaisissa tehtävissähän palkkaeroa ei juurikaan ole, vaan ero johtuu siitä, että miehet työskentelevät useammin niissä yrityksissä, jotka maksavat parempaa palkkaa. Miehet ovat keskimäärin myös valmiimpia uhraamaan vapaa-aikaansa uransa eteen ja hanakampia vaihtamaan työpaikkaa paremman palkkatarjouksen tai lupaavamman urakehityksen himossa.

Tarkastelua kannattaakin viedä yhden pykälän verran pidemmälle: miksi miesten ja naisten keskimääräiset preferenssit eroavat toisistaan? Väitän, että tämä johtuu siitä, että miehille varakkuudesta on enemmän hyötyä parinmuodostuksessa kuin naiselle. Henry viittaa Kontulan ja Haavio-Mannilan jo yli kymmenen vuotta vanhaan tutkimukseen, jossa selvästi havaitaan, että mitä korkeampi tulotaso, sitä todennäköisemmin mies on parisuhteessa. Naisilla tulotason yhteys pariutumiseen on huomattavasti vähäisempi.

Tästä siis seuraa, että miehillä on naisia suurempi motivaatio pyrkiä korkeampiin tuloihin. Naisille korkeammat tulot merkitsevät lisääntyvää elintasoa ja suurempaa valtaa. Miehille ne merkitsevät myös niitä molempia, mutta sen lisäksi ne parantavat mahdollisuuksia menestyä heteroseksuaalisilla parisuhdemarkkinoilla (homoseksuaalisista parisuhdemarkkinoista en osaa sanoa).

Avain muutokseen on siis naisilla itsellään. Jos naiset alkavat parinvalinnassa suosia pienituloisia miehiä, niin miehillä ei ole enää yhtä suurta motivaatiota pyrkiä korkeampaan tulotasoon. Jäljelle jäävät pyrkimys elintason kohottamiseen ja vallan lisäämiseen. Voi tosin olla, että niissäkin on tilastollisia eroja sukupuolten välillä, vaikka niistä erotettaisiinkin se välinearvo, mikä elintasolla ja asemalla valtahierarkiassa on parisuhteen muodostumisen kannalta.

Ilahduttavinta nykytilanteessa kuitenkin on, että tilastolliset keskiarvot ja korrelaatiot eivät sido yksilöitä. Jos haluaa suurempaa palkkaa ja on motivoitunut tekemään töitä ja uhraamaan vapaa-aikaansa sen eteen, niin se on samalla tavoin mahdollista sukupuolesta riippumatta. Ero on siinä, että miehet saavat suuresta palkasta etua parisuhdemarkkinoilla, naiset eivät.

Keskustelu

Yhteensä 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Palkkaero seuraa eroista preferensseissä”

  1. Toni Heinonen 20.3.2006 klo 15:30:

    Hyvä kirjoitus, etenkin viimeisen kappaleen individualismi, joka lähes kantoi kappaleen loppuun. Ainakin itseäni nimittäin kiehtovat fiksut ja kykenevät naiset, joten naisille todella on suuresta palkasta etua parisuhdemarkkinoilla 🙂

    Itse vieläpä kääntäisin vitsin päinvastoin. Miehillähän on jo evoluutiopsykologisista syistä todella typerät ja perverssit preferenssit, kun on hirveä halu ja tarve urheilla ja kilpailla ja näyttää osaamisensa. Huippu-urheilijoita on kuitenkin vain se pienen pieni osa kaikista niistä, jotka yrittävät, eikä niitä optiojohtajan hommiakaan kaikille riitä.

  2. ruso 21.3.2006 klo 9:31:

    Voi hyvin olla, että preferenssit selittävät palkkaerot. Ainakaan tätä näkökulmaa ei riittävästi huomioida tasa-arvokeskustelussa.

    Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kuvio palautuu parisuhdemarkkinoihin. Huomaan vierastavani tällaisia sosiobiologisia selitysmalleja.

  3. Lipsanen 21.3.2006 klo 11:41:

    Rusolle: Olet oikeassa siinä, etteivät parisuhdemarkkinat ole välttämätön selitys preferenssieroille. Siitä, että jokin teoria selittää ilmiön ei voi päätellä, että teoria olisi tosi.

    Kirjoitin myös, että korkeamman elintason ja suuremman vallan tavoittelussa saattaa myös olla tilastollisia eroja sukupuolten välillä, vaikka poistettaisiinkin niiden välinearvo parisuhdemarkkinoilla. Mutta pariutuminen joka tapauksessa näyttelee niin suurta roolia ihmistoiminnassa, että olisi kummallista, jos sillä ei olisi keskeistä roolia myös tässä.

    Parisuhdemarkkinoita tarkastellaan teoreettisemmalla tasolla markkina-arvoteoriassa, johon kannattanee tutustua.

  4. aijoovai 11.4.2006 klo 18:01:

    Newsweekissa oli joskus helmikuussa mielenkiintoiset pari artikkelia liipaten aihetta. Varsinainen artikkeli(e)n aihe oli Euroopan ja Yhdysvaltojen naisten työmarkkinoille sijoittumisen ero ja syyt tähän. Artikkelit ovat löydettävissä Newsweekin sivuilta vapaasti (en nyt jaksa/ehdi tonkia linkkejä – jos ei löydy, voin kaivaa omista linkkilistoista). Kannattaa lukea.

    Yksi tätä keskustelua liippaava pointti oli arvio siitä, että naiset päätyvät Euroopassa ja erityisesti Ruotisssa (varmaan yleisesti pohjoismaissa) enemmän julkiselle sektorille johtuen Euroopan/pohjoismaiden Yhdysvaltoja selvästi pidemmistä äitiys- ja hoitovapaista. Näin mielenkiintoisesti tähän Lipsasen olettamaan ”preferenssiin” vaikuttaisi myös systeemin sosiaalietuuksien muoto. Ikään kuin hyvät sosiaalietuudet johtavat naisten kahlitsemiseen (ura-ansiokehitys-mielessä).

    Ei minusta aivan tuulesta temmattu ajatus.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO