Lipsanen & Ruso

Säädösintoasteikko

Toisinaan keskustelukumppani tulkitsee esitetyt mielipiteet vasemmistolaisiksi, toisinaan oikeistolaisiksi. Riippuen keskustelukumppanista, tulkinta on joko paheksunnan tai hyväksynnän osoitus.

Standardivastaukseksi tällaisiin tilanteisiin voi pyytää kuvittelemaan asteikon yhdestä kymmeneen, jossa 1 kuvaa säädöksetöntä taloutta ja 10 kommunismia. Sitten tehtävänä on ensin asettaa asteikolle suomalainen yhteiskunta oman näkemyksensä mukaan, toiseksi asteikolle asetetaan puolueet ja viimeiseksi oma näkemys ihannepaikasta asteikolla.

Kepeydestään huolimatta asteikko on kelpo apuväline. Sillä voi nimittäin selittää, kuinka ihanteiltaan samanmieliset äänestävät joskus eri puolueita ja ihanteiltaan erimieliset äänestävät joskus samaa puoluetta. He näkevät vallitsevan todellisuuden ja puolueiden suhteen näihin eri tavalla.

Lisäksi asteikolla voi selventää poliittisten kantojen suhteellisuuden aikaan ja paikkaan nähden. Yhdysvaltojen tai 1900-luvun alun Suomen perspektiiveistä lienen lähellä kommunistia, vaikka kokoomuslainen olenkin.

Näin minäkin olen kuulijasta riippuen joskus vasemmistolainen, joskus oikeistolainen riippuen siitä kenelle puhun ja mihin aikaan ja paikkaan vertaan. Kuvaan muuten Suomen usein 5:ksi ja asetan itseni jonnekin 3-4 paikkeille.

Asteikko voidaan myös yleistää koskemaan muutakin kuin vain taloudellisia suhteita, jolloin 1:n suunta merkitsee periaatteellista säädösinnottomuutta (valtioepäilyä) ja 10:n suunta periaatteellista säädösintoilua (valtiouskovaisuutta).

Keskustelu

Yhteensä 8 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Säädösintoasteikko”

  1. Mikko 13.4.2006 klo 12:51:

    Tuntuisi olevan niin, että ihmiset kaikkina aikoina normalisoivat asteikon niin, että olemme juuri nyt viitosessa ja se mitä he tavoittelevat on nelosessa tai kuutosessa.

    Ja uskovat, että kunhan nelonen tai kuutonen on saavutettu, kaikki on hyvin, maailma on pelastettu.

    Se on kuitenkin harhaa. Kun päästään siihen neloseen (tai kuutoseen), maailma on yhä rempallaan.

    Ja jälleen kerran tulevat nämä samat miehet, normalisoivat asteikon, väittävät pyrkivänsä neloseen (tai kutoseen). Ja uskovat vakaasti siihen, että kun nelonen (tai kutonen) on saavutettu, maailma on pelastettu.

    Ja näin sykli jatkuu maailman tappiin asti.

    Pää pois takapuolesta. Konkreettisia visioita kehiin. Ei ole jumalaa nimeltä vapaat markkinat. Ei ole ismiä joka tulee ja pelastaa.

  2. ruso 13.4.2006 klo 14:46:

    Kiitos huomiosta. Pari kommenttia:

    1) Kirjoitin 1:n merkitsevän säädöksistä vapaata taloutta (vrt vapaa markkinataloutta mitä se sitten tarkkaan ottaen on)

    2) Viime eduskuntavaalikarkeloissa 2003 jonkun opiskelijajärjestön edustaja kysyi panelistien ihannepaikkaa vastaavalla asteikolla. Tulos:
    -liberaalien ehdokas: ihannetilassa 1, käytännössä 3
    -kok: 4
    -kesk: en muista
    -sdp: 8
    -skp: 10
    -vihreät: en muista

    Suomen sijoittumista asteikolla ei kysytty.

  3. Mikko 13.4.2006 klo 15:53:

    Paneeli on ehkä vähän eri asia, siellä luku on lähinnä symbolinen ja retorinen. Muiden vastaajien vastaukset myös vaikuttavat. Pitäisi tehdä nimetön tutkimus. Mutta onhan tuo silti mielenkiintoinen tulos.

    SDP:n korkea luku voisi johtua siitä, että koska käytännön toiminta on niin kaukana puolueen periaatteista on pakko korostaa vasemmistolaisuutta.

    Jos toinen ääripää oli tosiaan kommunismi, ei liene ihme että SKP:n on pakko sanoa 10.

    En kyllä ole ihan varmaa tuostakaan, onko säädöksettömän talouden vastakohta nimenomaan kommunismi. Mutta näinpä ehkä esitit tämän skaalankin tavoitteenasi retorinen heitto. Kommunismi = absoluuttinen byrokratia jossa mitään ei saada aikaan.

  4. ruso 16.4.2006 klo 12:35:

    Hyviä huomioita.

    Mikko: “luku on lähinnä symbolinen ja retorinen”.

    Niin tai näin, poliittinen keskustelu on saatu alkuun. Vrt tilanne, jossa todetaan kaikkien puolueiden olevan veistetty samasta puusta.

    Esim jos todella niin että “SDP:n korkea luku voisi johtua siitä, että koska käytännön toiminta on niin kaukana puolueen periaatteista on pakko korostaa vasemmistolaisuutta.”, niin tämän jälkeen kyseisen retoriikan esittäjä voidaan asettaa tilille.

    Mikko: “Jos toinen ääripää oli tosiaan kommunismi, ei liene ihme että SKP:n on pakko sanoa 10.”

    Toisin sanoen väite, että kaikkina aikoina jengi ilmoittaa olevansa 4:ssa tai 6:ssa ei pidä paikkaansa.

    Voi ehkä olla, että asiaa tutkittaessa selviäisi ihmisten taipuvaisuus normalisoida kulloinenkin nykyhetki keskipaikkeille. Alkuperäisen väitteeni kannalta tällä ei ole suurta merkitystä. Olennaistahan oli poliittisten ajatusten suhteuttaminen vallitseviin oloihin ja keskustelukumppanin ajatuksiin.

    Toisaalta epäilen normalisointitaipuvaisuutta. Vain yhtenä esimerkkinä mainittakoon jokseenkin yleinen kritiikki, jossa nyky-yhteiskuntaa syytetään tavalla tai toisella epäilyttävästä uusliberalismista. Tällaisen kritiikin esittäjä tuskin asettaa nykyoloja puoleen väliin asteikkoa.

    Asteikon ääripäät eivät olleet tarkoitettu retorisiksi heitoiksi. Esim tuo mainittu SKP:n edustaja ilmoitti ylpeydellä asettuvansa kymppiin ja tuskin ajatteli ihannetilaansa “absoluuttinen byrokratia jossa mitään ei saada aikaan”.

    Tuossa em opiskelijakeskustelussa 1 nimettiin “täysin vapaaksi markkinataloudeksi”. Tämä on nähdäkseni huono vastinpari, markkinapaikalla on aina sääntönsä. Anarkia olisi huono vastinpari siksi, että sana on merkitykseltään laajempi kuin vain taloussuhteita koskeva.

  5. Mirjami 16.4.2006 klo 18:24:

    “Voi ehkä olla, että asiaa tutkittaessa selviäisi ihmisten taipuvaisuus normalisoida kulloinenkin nykyhetki keskipaikkeille. Alkuperäisen väitteeni kannalta tällä ei ole suurta merkitystä. Olennaistahan oli poliittisten ajatusten suhteuttaminen vallitseviin oloihin ja keskustelukumppanin ajatuksiin”

    Oletan siis, että skaalasi (sekä taloudellisen että ‘poliittisen’ ajattelun suhteen) on relatiivinen eli keskustelutilanteesta ja yhteisössä vallitsevasta hallitusmuodosta riippuvainen. Sinänsä mielenkiintoinen ajattelutapa, mutta kyseenalaistaisin kyllä sen yleispätevyyden jopa näennäisen homogeenisissä olosuhteissa, kuten vaikkapa Suomessa.
    Mielenkiintoisinta tällaisessa ajattelussa on varmaan se, kuinka yksilöt kokevat oman poliittisen filosofiansa ja toimintansa istuvan ympäröiviin poliittisiin mielipiteisiin, mutta siihen se jää. Suhde valtaankin voi olla niin paikallisesti muodostunutta, ettei se koskaan ole todellinen mittari valtiouskollisuudesta tai -epäilystä. Hmm. Täytyy varmaan vielä miettiä asiaa. Henrik, kiitos loistavista postauksista.

  6. ruso 17.4.2006 klo 9:29:

    Kiitos palautteesta!

    Pikkukommentti:

    Mirjami: “Suhde valtaankin voi olla niin paikallisesti muodostunutta, ettei se koskaan ole todellinen mittari valtiouskollisuudesta tai -epäilystä.”

    Juuri näin ja siksi ilmaisu “1:n suunta” ja “10:n suunta”.

  7. Mikko 18.4.2006 klo 10:59:

    Tuossa em opiskelijakeskustelussa 1 nimettiin “täysin vapaaksi markkinataloudeksi”. Tämä on nähdäkseni huono vastinpari, markkinapaikalla on aina sääntönsä. Anarkia olisi huono vastinpari siksi, että sana on merkitykseltään laajempi kuin vain taloussuhteita koskeva.

    Niin on kommunismikin.

    Juuri tämä oli pointtini SKP:n vastauksessa. SKP ei ottanut kantaa skaalan puitteissa, vaan ratsasti retorisesti skaalan ääripään hyvin värittyneellä käsitteellä kommunismi. Juuri siksi skaala on objektiivinen vain näennäisesti.

  8. ruso 20.4.2006 klo 14:50:

    Skaala ei ole objektiivinen enempää tai vähempää näennäisesti, koska se on lähtökohdiltaan nimenomaan subjektiivinen.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO