Lipsanen & Ruso

Perintövero loukkaa

Keskustelu yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta painottuu usein koskemaan vain yhteisen kakun asianmukaista jakamista. Keskustelu on viime aikoina tasapainottunut koskemaan myös kakun asianmukaista leivontaa. Niinpä perintöverostakin on käyty vilkasta keskustelua.

Perintöverokriitikoiden perusväitteen mukaan perintovero merkitsee
kaksinkertaista verotusta, siis verotusta jo kertaalleen verotetusta. Väite on helppo kyseenalaistaa.

Voidaan nimittäin muistuttaa, että perinnönantaja ja perinnönsaaja ovat kaksi eri verosubjektia. Näin ymmärrettynä perinnönsaaja ei joudu maksamaan saamastaan varallisuudenlisäyksestä veroa kuin kerran. Lisäksi perinnön arvo perustuu usein ansiottomaan arvonnousuun, jota ei olla vielä verotettu.

Toisaalta voidaan pohtia tarkemmin ihmisyksilöä verosubjektina. Jos
nimittäin yksilön ymmärretään rakentavan paitsi omaa, myös läheistensä vaurautta ja tämän katsotaan olennaisella tavalla määrittävän yksilöä, niin silloin huoli kaksinkertaisesta verotuksesta voidaan katsoa oikeutetuksi.

Veronmaksaja yksilönä ymmärretään laajemmin myös muussa
lainsäädännössä, esimerkiksi ihmisten ollessa avioliitossa tai heidän
jakaessa yhteisen talouden. Verosubjekti voi siis olla myös yhteisö.
Perintövero tuntuukin kohtuuttomalta esimerkiksi perheyritysten
sukupolvenvaihdoksissa. Rajanveto on kuitenkin tunnustettava hankalaksi.

Toiseksi, verottamaton arvonnousu pätee vain realisoitavaan omaisuuteen. Sellaisella omaisuudella, mitä ei ole edes tarkoitettu myytäväksi (tai lainan vakuudeksi), ei ole markkina-arvoa, siis rahassa mitattavaa arvoa. Sanotaan, että tällaisella omaisuudella on vain tunnearvoa.

Uskon, että perintövero koetaan loukkaavana. Veroa koskeva kritiikki perustuu sellaiseen käsitykseen verosubjekteista ja perittävästä omaisuudesta, jossa omaisuuden rahallinen arvo on toissijaista. Nyt surevaa omaista muistetaan mätkyillä.

Tästä näkökulmasta perintövero merkitsee, että myös tuntematon seinänaapuri osallistuu perinnönjakoon. Perintövero loukkaa näin kuolemaan liittyvää inhimillistä todellisuutta.

Keskustelu

Yhteensä 17 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Perintövero loukkaa”

  1. Ilja Suvanto 8.8.2006 klo 2:42:

    Toisaalta voidaan myös ajatella, että perinnön saavan henkilön varallisuusaste nousee. Suomessa verotus perustuu henkilön omaan varallisuuteen, eikä toiselta henkilöltä siirrettyyn varallisuuteen. Perintöveroon liittyvä ns. tuplaverotus perustuu juuri tähän; henkilökohtaiseen varallisuuden kasvuun.

    Perinnön saanut henkilö itse ei ole maksanut veroa saamastaan omaisuudesta. Varallisuuteen perustuneen veron poistututtua saisi henkilökohtaisen varallisuuden kasvun kokenut henkilö oman varallisuutensa korotuksen ilmaiseksi. Perintöveron tarkoitus on nimenomaan suitsia sitä kehitystä, jossa varallisuusluokkaansa vaihtava henkilö livahtaa henkilökohtaisen omaisuutensa korotuksesta ilman asiaan kuuluvaa verotusta.

    Perintövero ei mielestäni lainkaan loukkaa kuolemaan liittyvää inhimillistä todellisuutta. Perintövero on osa yhteiskunnan jäsenen yksilölliseen varallisuusluokkaan liittyvää verotusta.

  2. Teppo 8.8.2006 klo 9:18:

    Mielenkiintoinen näkökulma. Kyllä varmaan olet ihan oikeassa siinä, että jotkut kokevat perintöveron loukkaavaksi. Loukkaantuminen vain vaatii aikalailla valtion inhimillistämistä, mikä tuntuu vähän tragikoomiselta. “Nyt se perkele vielä haluaa kiusata minua, juuri kun isäpappaa pitäisi maan alle pistää.” Mutta kyllähän tällaista on liikkeellä, kieltämättä.

    Itse olen kyllä taipuvainen ajattelemaan, että maailmassa, jossa mennään yksilökeskeisen näkemyksen mukaan muutenkin, perinnön kautta tulevasta henkilökohtaisen varallisuuden kasvusta sopii verottaa. Päinvastaisessa tilanteessahan pitäisi siirtyä jonkinlaiseen sukuverotukseen, jossa kytättäisiin perhepiirin tuloja veroprosenttia laskiessa.

  3. ruso 8.8.2006 klo 10:17:

    Ilja ja Teppo, aivan oikein. Kuten totesinkin perinnönsaaja ja perinnönantaja ovat eri verosubjekteja. Ja kuten Teppo kirjoittaa, “maailmassa, jossa mennään yksilökeskeisen näkemyksen mukaan muutenkin, perinnön kautta tulevasta henkilökohtaisen varallisuuden kasvusta sopii verottaa”.

    Tähän perintöveron vastustaja vastaisi todennäköisesti (ja aivan yhtä yksilökeskeisesti), että “johan on kumma, etten saa luovuttaa keräämäni omaisuutta kelle tahdon (ikään kuin viimeisenä toiveena)”. Ja niin saadaan käsitys kaksinkertaisesta verotuksesta.

  4. Lassi 8.8.2006 klo 10:53:

    Perintöveron vastustajan vastauksen yksi mahdollinen jatko:

    Ja sitä “keräämääni omaisuutta” olisi annettavana huomattavasti enemmän, jollen olisi maksanut siitä veroja jo ensimmäisellä kerralla

  5. ruso 8.8.2006 klo 12:36:

    Irwin puolestaan laulaa seuraavasti:
    “kaikkihan me täällä ollaan pieni hetki vaan
    on aivan turhaa mammonaa näin koota päälle maan
    joku toinen kuitenkin sen ryyppää aikanaan
    juodaan kaikki nyt ja juokoon toiset omiaan”

  6. Sami Suomalainen 8.8.2006 klo 16:25:

    Minä koen kyllä helposti tuon yllämainitun perusteen “perinnönsaaja ja perinnönantaja ovat eri verosubjekteja” virkamiesmäisenä kikkailuna. Siinä yritetään saada asia näyttämään teknisesti oikealta, ja unohdetaan esimerkiksi juuri perheyritysten sukupolvenvaihdokset.

    Kaikkein helpoin ratkaisu perintöveron alentamiseen olisi se, että verottomuuden ylärajaa nostettaisiin. Se ei kuitenkaan välttämättä auta kovinkaan montaa perheyrityksen sukupolvenvaihdosta. Tämä nimittäin on oikeasti merkittävä ongelma seuraavien 5 vuoden aikana.

    Täydellistä perintöveron poistamista en ole ajamassa. Toisaalta en kuitenkaan koe että perintöveron nykyinen taso olisi mitenkään hyvä. Muutoksia on joka tapauksessa saatava aikaan, sillä moni suomalainen perheyritys on lähiaikoina siirtämässä omistusta seuraavalle sukupolvelle. Yrityksen omaisuus voi olla vaikkapa kalliissa koneissa, eikä niistä koituvaa perintöveroa oikein muttereinakaan irti saa!

  7. Teppo 11.8.2006 klo 0:30:

    Hankalahan perintövero on ensisijaisesti silloin, kun siirretään kohtuullisen varattomille verrattain kallista kiinteää ja tuottamatonta, mutta tunteisiin vetoavaa omaisuutta, kuten vaikkapa oma kotitalo. Tilanne on vähän kiero, jos joutuu myymään lapsuudenkotinsa siksi, ettei ole varaa ottaa sitä vastaan.

    Tuollaisessa tilanteessa ymmärrän erittäin hyvin loukkaantumista, koska siinä mennään tunteiden puolelle. Ja siinä ei juuri alarajan korottaminen auta.

  8. e.e.maa 13.8.2006 klo 21:29:

    Ruso kirjoittaa: “Sellaisella omaisuudella, mitä ei ole edes tarkoitettu myytäväksi (tai lainan vakuudeksi), ei ole markkina-arvoa, siis rahassa mitattavaa arvoa.”

    Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Rahahan ei ole kuin vaihdon väline. Yhtä lailla voisi ajatella, että rahalla jota ei ole edes tarkoitettu käytettäväksi, ei ole mitään arvoa. Pitäisikö perintövero tämän logiikan mukaan maksaa ainoastaan siitä perinnön osasta, joka vaihdetaan johonkin muuhun?

  9. Lassi 14.8.2006 klo 21:29:

    Niin, tuli tuossa mieleen.. jos kertynyttä omaisuutta on kahta lajia. Siis sellaista, josta on jo maksettu veroa, joko palkkaveroa tai pääomaveroa ja sitten sellaista omaisuutta, jonka kertymisestä ei ole maksettu veroa esim. kaupunkien keskustojen osakehuoneistojen arvonnousu ostohetken ja nykyhetken välillä.

    Ensinmainitusta omaisuudesta tuntuu epäreilulta maksaa perintöveroa, koska siitä on jo kerran verot maksettu. Toisesta vaihtoehdosta voisi perintöveron maksaa, mutta tilanne johtaa varsin epäoikeudenmukaisiin tulkinta- ja kikkailukysymyksiin, varsinkin jos perinnön nykyarvosta ei ole mitään tietoa.

    Voitaisiinko sen sijaan ajatella, että jätettäisiin varsinainen perintövero kokonaan perimättä, mutta verotettaisiin tätä vaihtoehto kahden perintöä myyntivoiton verotuksen mukaisesti vasta kun perinnönsaaja myy sen? Eli jos henkilö myy perintönä saamansa hänelle tunteellisesti arvokkaan osakehuoneistonsa, häntä verotettaisiin myyntivoiton verotuksen mukaan. Hän maksaisi veron nykyarvon ja edellisen sukupolven ostoarvon välisestä erotuksesta. Samaan tapaan kuin verotetaan muitakin arvopapereita ja osakkeita, mutta ulotettaisiin tämä ostoarvon määrittäminen ostohetkeen joka on tapahtunut edellisen sukupolven aikana.

    No joo. Myönnän, että ostoarvon määrittäminen esim. 70 vuoden takaa voi olla aika hankala juttu.

  10. Sami Suomalainen 15.8.2006 klo 9:31:

    Lassin ajatus on aika hyvä sinänsä, toki lakia laatiessa siihen tulee varmasti aika paljon käytännön “muttia”, mutta eiköhän kaikki asiat ole mahdollisia ratkaista jollain tavalla.

    Tuolla tavalla ratkaistaisiin mukavasti yritysten sukupolvenvaihdokset, eli jos henkilö ei yritystä myy eikä käteistä rahaa liiku, niin yrityksen arvo sinänsä ei olisi perintöveron määräämisen peruste. Ainoastaan silloin verotettaisiin, jos yritys myytäisiin. Erittäin mielenkiintoinen ja miettimisen arvoinen ajatus!

  11. ruso 15.8.2006 klo 20:19:

    Lassin ehdotus vastaa nähdäkseni täysin kirjoitukseni henkeä. Lihoiksi laitettaessa omaisuus ei ole enää sellaista, “mitä ei ole edes tarkoitettu myytäväksi (tai lainan vakuudeksi)” jolloin sillä markkina-arvo, siis rahassa mitattava arvo, eikä vain tunnearvoa.

  12. e.e.maa 16.8.2006 klo 11:20:

    En millään lämpene tuonkaltaiselle ehdotukselle. Tosiasia on kuitenkin se, että esimerkiksi asunnolla, yrityksestä puhumattakaan, on myös rahassa mitattava arvo vaikka sitä ei myydä – esim. vuokraamalla voi saada hyvänkin tuoton.

    Lainsäädännön pitäisi tehdä kaikenlainen (vero)kikkailu mahdollisimman turhaksi. Niin kuin Lassi mainitsikin, tulkinta ja kikkailukysymykset voivat muodostua epäoikeudenmukaisiksi. Ja sitten kun näitä porsaanreikiä aletaan uusilla laeilla tukkimaan, niin olemme pian sellaisessa pykäläviidakossa, että tarvitaan juristia joka kerta, kun joku lähiomainen kuolee tai on kuolemassa.

    Ensimmäiseksi tulee mieleen, että perintövero olisi tässä esimerkissä helposti kierrettävissä sijoittamalla kaikki rahavarallisuus asuntoon juuri ennen kuolemaa.

    Lainsäädännön pitää olla mahdollisimman yksinkertaista ja kaikkea omaisuutta pitää kohdella tasapuolisesti. Tunnearvo on subjektiivista, eikä sitä tähän tule sotkea.

  13. Sami Suomalainen 16.8.2006 klo 13:08:

    No, verokikkailuhan on tällä hetkellä sitä enemmän mahdollista mitä enemmän on käteistä rahaa liikuteltavana. Kiinteää omaisuutta et noin vaan lähetä maasta toiseen, mutta rahan liikuttelu on nykypäivänä pelottavan helppoa. Eli tämän takia väittäisin, että suurin verorasitus perintöverosta tulee juuri “keskiluokalle” ja niille jotka perivät jotain kiinteää omaisuutta lähiomaisen kuollessa.

    Jos halutaan poistaa kaikki kikkailun mahdollisuudet, niin sitten kannattaa poistaa koko perintövero. Sitten vaan pitäisi keksiä, miten perintöveron poistamisesta aiheutunut lovi saadaan paikattua. Ehdottaisin tässä tapauksessa jotain saasteveroja, vaikkakin yleisesti ottaen saasteveroista saadut tuotot tulisikin käyttää ennen kaikkea saasteiden vähentämisen hankkeisiin.

    Veroasiat eivät ole ehkä niitä kaikkein helpoimpia. Aina kun jostain annetaan periksi, joltain on otettava enemmän. Tai sitten valtion menoja on leikattava. Itse pienentäisin perintöveroa aiemmin mainitsemillani keinoilla, mutten poistaisi sitä kokonaan. Verokikkailua ei voi koskaan kokonaan välttää, sitä on niin kauan kun on veroja!

  14. Lassi 16.8.2006 klo 16:18:

    Kommentti e.e.maa:n kritiikkiin:

    Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö vuokratuloistakin joudu maksamaan automaattisesti pääomaveroa? Ei tuossa minun mielestäni ole mitään porsaanreikää.

  15. e.e.maa 17.8.2006 klo 9:55:

    Tietenkin vuokratuloista joutuu maksamaan pääomaveron. Yhtä lailla pääomaveroa joutuu maksamaan korko- tai osinkotuloista, jos perityt rahat laitetaan pankkiin tai sijoitetaan. Miksi asunnon ollessa kyseessä itse pääoma tulisi periä verovapaana, mutta rahoista tulisi maksaa vero.

    Toinen esimerkki:

    Rantaruotsalainen herrassuvun päämies Björn kuolee ja Tammisaaressa sijaitseva huvila jää perinnöksi. Hänen poikansa Gusse perii huvilan maksamatta siitä latiakaan veroa. Näin suomalaisten torppareiden selkänahasta revitty wanha pääoma siirtyy jättekivasti isältä pojalta ilman, että turhaan tarvitsee töitä paiskia.

    Samaan aikaan perusinsinööri Pertti raataa 14 tuntista työpäivää nostaakseen perheensä elintasoa ja säästäen, jotta jonain päivänä hänellä olisi varaa hankkia lapsilleen pieni mökki Saimaan rannalta. No Pertti kuolee hieman ennen kuin ehtii tontin hankkia ja verot menevät maksuun.

    Raha on suurimmalla osasta ihmisiä säästämistä johonkin unelmaan. Ei mahdu minun oikeustajuun, miksi näitä toteutumattomia unelmia pitäisi rokottaa eri tavoilla kuin jo toteutuneita.

  16. Lassi 17.8.2006 klo 16:26:

    Kommentti 2 e.e.maa:n krittiikkiin

    Mistä toi rahoista maksettava vero nyt tuli? Ajatukseni oli, että myyntivoitosta maksetaan veroa, ei jo tienatuista rahoista. Siis Pertin lapset voisivat ajatukseni mukaan periä Pertin rahat täysimääräisinä ilman perintöveroa. Perttihän on niistä jo aikanaan maksanut palkkaverot.

    Gusse puolestaan joutuisi maksamaan veron huvilansa myyntivoitosta, jos hän sen sattuisi myymään.

  17. e.e.maa 17.8.2006 klo 16:45:

    Sorry, väärinkäsitys. Sitten olen samoilla linjoilla Lassin kanssa. Sain keskustelusta sen käsityksen, että tunnarvoa sisältävät kohteet, joita ei ole edes tarkoitus myydä tulisi käsitellä jotenkin eri tavalla kuin kylmä käteinen. Case closed – ainalta omalta osaltani.