Populisteiksi kutsutaan sellaisia poliitikkoja, jotka syyllistyvät halpahintaiseen ääntenkalasteluun poliittista todellisuutta yksinkertaistavalla retoriikalla. Veropopulisti olisi näin sellainen poliitikko, joka hakisi kansansuosiota tuntuvilla veroalennuslupauksilla vailla todellisuuspohjaa.
Suomessa veropopulismi toimii yllättäen juuri päinvastoin.
Kokoomus haki edellisissä eduskuntavaaleissa kannatusta vaaliohjelmalla, jossa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta ehdotettiin hoidettavan maltillisilla veroalennuksilla. Ajatus oli, että kevyempi verotus kannustaa taloudellista toimeliaisuutta ja siten kasvattaisi valtion kassaa.
Vaaliohjelmaan vastattiin uhkauksilla, joiden mukaan veroalennuksiin ei ole varaa ja Kokoomus pyrkii itse asiassa hyvinvointivaltion rapauttamiseen. Uhkaajia uskottiin ja hallitusvastuuta alkoikin kantaa Keskusta yhdessä SDP:n kanssa. Kassahuolia on siten hoidettu mm. veroalennuksin!
Suomalainen veropopulisti pukeutuu siis hyvinvointivaltion puolustajan sankariviittaan ja muistuttaa korkean veroasteen tarpeellisuudesta, vaikka katsoisikin veroalennukset tarpeellisiksi.
…vinkkinä eduskuntavaaleihin 2007.
Vasco Duarte 19.8.2006 klo 20:27:
Henrik, I believe that you are missing an important part of the puzzle in order for you to be able to call SDP’s position tax-populism.
Check out my counter-argument in my blog.
ruso 19.8.2006 klo 21:48:
Dear Vasco,
1) Don’t you agree, that Kokoomus (I wouldn’t agree on your description of the party, but I won’t go into that in detail) argued for tax reductions as a way to fund the welfare state (by the logic I described)?
2) Wouldn’t you also agree that SDP and Keskusta (the true conservative parties 😉 in my opinion) considered this would imply bringing down the welfare state.
3) If I have understood correctly, SDP and Keskusta have performed quite the opposite politics they were standing for before the elections (in fact using the same exact arguments Kokoomus used; see section 1).
4) Wouldn’t it also bee feasible (when you consider present day facts as indicated in 3), that also SDP and Keksusta believed in arguments for tax reductions (as presented above) in the first place.
Now if we believe in parts 1) to 4), wouldn’t my conclusions on tax populism (in Finland) be quite fair.
Now you say “in fact Kokoomus is the populist party when it defends tax-cuts without mentioning where the costs will be cut should the economy not grow as much as expected”.
I find this to be quite irrelevant from the point of view of my definition for populism (see above). Isn’t democratic politics all about competing beliefs. Of course a judgement can turn out to be a bad one, even a stupid one.
More interesting would be to know how Kokoomus would act on this matter if seating the major positions in government. I believe SDP and Keskusta are doing the work for Kokoomus. Not surprising, Kokoomus is not opposing.
On the other hand, I make hasty conclusions using just one example. I hope future elections prove me wrong.
Sami Suomalainen 20.8.2006 klo 23:23:
Tähän on aivan pakko vastata…
Mielenkiintoista peitsentaittoa siitä, onko SDP vai Kokoomus populistisempi, tai jopa siitä, kumpi on konservatiivisempi! 😀
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin SDP on osoittanut viime aikoina kyvyttömyytensä uudistua. Puolue on juuttunut niin pahasti Hakaniemen ohjailtavaksi, että vaalien keinot ovat aina uudelleen vanhat tutut pelottelu ja uhkailu…
Mutta eipähän Kokoomuskaan mikään pulmunen ole yrittäessään vakuuttaa äänestäjille juuri vaalien alla olevansa oikeasti jonkinlainen sinivihreä puolue. Rehellisesti sanottuna Pentikäisen jälkeen Kokoomuksessa on ollut hyvin hiljaista sillä rintamalla, paitsi siis juuri vaalien alla…
Keskusta on varmasti näistä puolueista se kaikkein populistisin, mutta toisaalta ehkä juuri populistisella retoriikalla saa keskustan äänestäjät sankoin joukoin liikkeelle. Mielenkiintoista on tosin se, että Vihreät ovat puhuneet tällä edustajakaudella enemmän maaseudun kehittämisen puolesta kuin Keskusta!
Että se populismista.
ruso 21.8.2006 klo 9:45:
Niin,
Aiheenani ei niinkään ollut mitä mikin puolue on tarkalleen ottaen sanonut tai jättänyt sanomatta tai kuka on populistisempi kuin toiset. Olisi ehkä pitänyt löytää abstraktimmat sanat ja unohtaa puolueet.
Aiheeni koski suomalaista verotusta koskevaa keskustelua. Jotenkin kuvittelisi, että olisi tavanomaisempaa kosiskella ääniä kevyen verotuksen prpagandalla.
Suomessa homma näyttää toimivan toisin: raskaan verotuksen kannattaja = hyvinvointivaltion puolustaja. Ja koska yhtäläisyysmerkki on räikeää todellisuuden yksinkertaistamista, voidaan puhua populismista tarkoittamassani mielessä.
Sami Suomalainen 21.8.2006 klo 15:01:
😉
Tästä olemme kyllä ehdottomasti samaa mieltä. Hyvinvointivaltion uudistajia (joita meillä todella nyt kipeästi kaivattaisiin) ei valitettavasti useinkaan nähdä hyvinvointivaltion puolustajina, vaikka pitäisi. Jotenkin osa kansasta on juuttunut toistamaan juuri tuota mainitsemaasi yhtälöä. Se ei kuitenkaan enää pitkään toimi, vaan hyvinvointivaltiomme on uudistuttava vastaamaan nykypäivää.
Tietyllä tavalla näkisin jonkinlaisen perustulon (ottamatta kantaa tässä vaiheessa vielä sen tarkempaan muotoon) hyvänä tapana uudistaa järjestelmäämme. Perustulohan ei missään tapauksessa riittäisi elämiseen, mutta toimisi kuitenkin väliaikaisena tukena työelämän pyörteissä. Se myös kannustaisi (toisin kuin usein väitetään) tekemään töitä, sillä työnteosta ei enää rangaistaisi, toisin kuin nykyjärjestelmässä. Nykyäänhän työttömän ei kannata ottaa ihan mitä tahansa keikkatyötä vastaan, koska siitä heti napsahtaa sanktioita ja ylimääräistä papereiden täyttöä.
Demarit ovat ehdottomasti perustuloa vastaan, en tosin kyllä ymmärrä miksi. Ilmeisesti Hakaniemestä ovat sanoneet että tämä on huono juttu?
ruso 21.8.2006 klo 15:21:
Perustulokeskustelua hiukan sivuten aiempi merkintäni:
http://www.domnik.net/blogi/index.php/2006/02/opintopalkka/