Lipsanen & Ruso

Vapaus onneen

Timo Airaksinen kuuluu kirjoittaneen kirjan onnellisuudesta. En ole sitä lukenut ja tuskin luenkaan, mutta kommentoin silti sitä, mitä Pohdiskeleva liftari asiasta kirjoittaa:

Ajatuksen tasolla kirjassa on kieltämättä paljon hyvää ja kaunista. Airaksisen perusajatus on, että Suomessa vallitsevan liberalistisen ideologian reittiopas onnellisuuteen on väärä. Me emme saavuta onnea sillä, että saamme kaiken, mitä haluamme.

En ole varma, mitä Airaksinen tai Liftari tarkoittaa ”liberalistisella ideologialla” – ainakaan, jos sen oletetaan olevan jollain tavoin vallitsevana ideologiana tässä maassa. Tai ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että pitää saada kaikki mitä haluaa. En tosin ymmärrä kytköstä liberalismiin. Epäilenkin, että kyse on samantapaisesta valheellisesta vastakkainasettelusta kuin yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä.

Pidän itseäni liberaalina, mutta en kykene vetämään liberaaleista ajatuksista minkäänlaista ohjenuoraa onnellisuuden saavuttamiseen. Minusta yksi liberalismin perusajatuksia juuri on, että tuollaisia valintoja ei tehdä toisten puolesta. Jos tuntee vetoa Airaksisen symppaamaan buddhalaisuuteen, niin liberaali on sitä mieltä, että yksilöllä on vapaus etsiä onnensa sieltä. Jos löytää onnen kristinuskon opetuksista tai television katselemisesta, niin siitä vain. Jokaisella on myös vapaus edistää omaa näkemystään onnellisuudesta, mutta ei pakottaa ketään muuta hakemaan onnellisuutta jollain tietyllä tavalla tai edes edellyttää, että toisen pitäisi pitää onnellisuutta tavoittelemisen arvoisena asiana.

En siis käsitä, mitä vastaan Airaksinen tai Liftari hyökkää, jos hyökkäyksen kohteena on ”liberalistisen ideologian reittiopas onnellisuuteen”. Haluaisivatko he, että jokin ylempi auktoriteetti määrittelisi onnellisuuden ja vaatisi ihmisiä toimimaan sen mukaisesti?

Keskustelu

Yhteensä 5 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Vapaus onneen”

  1. Teppo 16.8.2006 klo 8:25:

    Lipsanen, älä nyt turhaan loukkaannu noin verisesti liberalismin puolesta. Ei tässä valinnanvapautta kukaan halua tölviä eikä etenkään hyökätä yhtään mihinkään. Kummallista vastakkainasetteluretoriikkaa sinulla.

  2. Niko Lipsanen 16.8.2006 klo 10:46:

    Ei kai tässä kukaan loukkaantunut ole. Mutta ymmärrän ”liberalistisen ideologian reittioppaan” tarkoittavan sitä, että jokaisella on oikeus valita, mistä onnellisuutta etsii. Sinä ja Airaksinen (en ole varma, missä määrin näkemys on kummankin teistä) taas olette sitä mieltä, että tuo reittiopas on väärässä. Minkä muun johtopäätöksen siitä voi tehdä kuin sen, että teidän mielestä yksilöllä ei ole vapautta valita?

    Jos tarkoitat tuolla jotain muuta, niin voisitko selittää asian niin, että minäkin sen ymmärtäisin? Mielellään vielä niin, että eksplikoisit kuinka huonona pitämäsi näkemys kytkeytyy ”liberalistiseen ideologiaan”.

  3. Teppo 16.8.2006 klo 20:46:

    Äh… riidan haastaminen on tylsää. Ota rennosti, jooko.

    Olet ihan oikeassa: liberalistit ovat sitä mieltä, että kukin on vapaa valitsemaan tiensä onneen. Se on hyvä juttu. Minusta tuntuu jotenkin kummalliselta, että minun pitäisi tässä vakuutella, etten ole totalitarismin kannalla, joten en sitä tee. Verkossa on tarpeeksi tavaraa, että kukin voi muodostaa oman mielipiteensä.

    Systeeminähän markkinaliberalismi perustuu siihen, että ihmiset lähtevät tavoittelemaan sitä onnea materiasta. Ei ole tietenkään pakko, mutta se on suotavaa. Tässä on se haluamisen ja saamisen kytkös. Tällainen nykyisenlainen liberalistinen maailma kannustaa ihmisiä tavoittelemaan sitä, mitä haluavat. On tosi jees haluta.

    Airaksinen lähinnä viittaa siihen, että se uusi auto tai hienompi työpaikka ei ehkä tee kovin pitkään onnelliseksi. Hän vihjaa, että jos haluaa olla onnellinen, kannattaisi koettaa haluta vähän vähemmän, vaikkei se pistäkään pökköä kansantalouden pesään.

    Mutta eivät nämä asiat missään liberalismin raamatussa lue, siinä olet tosiaan ihan oikeassa. Puhun reittioppaasta, joka on pikemminkin ajassa kuin sanassa. Se ei ole olemassa, vain tulkittavissa, ja sinun tulkintasi on selvästi toisenlainen.

  4. Niko Lipsanen 17.8.2006 klo 8:12:

    En nyt ymmärrä, miksi ihmeessä koet minun olevan loukkaantunut tai haastavan riitaa. Kyseenalaistin vain omituisen näkemyksesi liberalismista ja pyysin siihen selvennystä. Eikö tämä ole täysin normaalia blogikeskustelua?

    Systeeminähän markkinaliberalismi perustuu siihen, että ihmiset lähtevät tavoittelemaan sitä onnea materiasta. Ei ole tietenkään pakko, mutta se on suotavaa. Tässä on se haluamisen ja saamisen kytkös. Tällainen nykyisenlainen liberalistinen maailma kannustaa ihmisiä tavoittelemaan sitä, mitä haluavat. On tosi jees haluta.

    Tuo selventää sitä, mitä tarkoitit. Argumenttina se on kuitenkin heikko, koska siinä oletetaan paljon sellaista, mitä eksplikoida. Kuinka niin on suotavaa ja ”tosi jees haluta”? Markkinat toki antavat mahdollisuuden esimerkiksi levittää mainoksia, joilla kannustetaan kuluttamiseen, ja ne antavat mahdollisuuden vastakkaiseenkin viestintään. Ja toki eri tahot käyttävät näitä kanavia hyödykseen. Mutta on aivan eri asia esittää, että liberalistinen järjestelmä jollain lailla edellyttäisi sitä. Se vaatii jo hyvin vahvaa tulkintaa.

    Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että onnellisuus tuskin löytyy materiaalikasoista, vaikka se toki jonkinlaista materiaalistakin perustaa edellyttää. Mutta materiaalinhimon esittäminen jonain liberalismista seuraavana ilmiönä on aikamoista älyllistä epärehellisyyttä. Kyllä sitä on ollut keskuudessamme kaikkina aikoina ja kaikissa yhteiskunnissa.

    Eli lyhyesti: En varsinaisesti uskonutkaan, että kannattaisit totalitarismia. Väitin vain, että tuollainen johtopäätös oli vedettävissä siitä mitä kirjoitit. Ja koska kirjoitit liberalismista yhteydessä, jossa en yhteyttä havainnut, pyysin sinua perustelemaan, mitä sillä tarkoitit, jottei perusteettomasti loata hyvää aatetta. Ei mitään loukkaantumisia, ei riidanhaastamista; haluan vain ystävällisessä hengessä käytävää keskustelua.

  5. Teppo 17.8.2006 klo 12:32:

    Kiitos vastaantulosta. En olettanut vakuuttavani argumenttinillani, enemmänhän sen on tuollainen puolivillainen huumoriheitto. Veikkaan, että tämän kyllä tiesitkin.

    Blogikirjoittelussa ja etenkin keskustelupalstoilla aggressiivinen retoriikka (natsikortit, ad hominem ja niin pois päin) on ikävän yleistä, ja sellaisen haistaessani olen vähän varpaillani. On helppo sanoa, että asiat asioina, mutta melko usein keskustelu karkaa käsistä parhaaseen – tai pahimpaan – nakkikioskityyliin.

    Ymmärrät varmaan varovaisuuteni, kun retoriseen peliin tulee mukaan heitto totalitarismista… Kun ei näe ilkikuristä hymyä tai voi kuulla äänensävyn leppoisuutta, on hankala sanoa, missä mennään.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO