Lipsanen & Ruso

Vanhemmuus ja demokratian hauraus

Monet tutut ovat alkaneet lisääntyä, siis saamaan lapsia. Vanhemmaksi tuleminen on ollut heille kova juttu niinkuin pitääkin.

Onnellisten perhetapahtumien yhteydessä mieleeni tulee b-luokan elokuva ‘Patriot’, jonka Mel Gibsonin tähdittämä päähenkilö ei innostu Yhdysvaltain itsenäisyystaistelusta poikansa painostuksesta huolimatta. Hän vetoaa asemaansa lastensa holhoojana ja tokaisee jotain seuraavantapaista: “Kun tulee isäksi, periaatteet unohtuvat.”

Kohtauksessa päähenkilö on siis ensisijaisesti isä ja toissijaisesti poliittinen toimija, ammatinharjoittaja jne. Tärkeimmän roolinsa mukaisesti hän suhtautuu karsaasti henkensä riskeeraamiseen tärkeäksi katsotun, mutta hänen kannaltaan toissijaisen tavoitteen vuoksi.

Vastaavasti kehitysmaan nälkäpalkalla työskentelevän korruptoituneen poliisin tai hirmuvaltaa myötäilevän kansalaisen ei välttämättä tarvitse olla heikkoja moraalisilta arvostelukyvyiltään. Kuinka itse toimisit lasten parkuessa maitoa kotona?

Vanhemmat noudattavat siis hengissä pysymisen periaatetta. Tämä – yhdessä monen muunkin inhimillisen taipumuksen – näyttää merkitsevän tärkeiksi katsottujen arvojen, kuten esimerkiksi demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion lähtökohtaista haurautta.

Toisaalta vanhemmuus uskoakseni myös motivoi. Perinteinen kliseekysymys kuuluukin: minkälaisen perinnön haluamme jälkipolville jättää?

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Vanhemmuus ja demokratian hauraus”

  1. Lassi 8.9.2006 klo 8:52:

    Joo, niin minäkin olen ymmärtänyt. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltiot ovat hyvän ja helpon ajan ilmiöitä. Vain hyvänä aikana on aikaa ja energiaa pohtia yksittäisen ihmisen asioita.

    Mitä huonommat ja kurjemmat olosuhteet, sitä tiukemmin joukko kerääntyy johtajansa ympärille ja keskittyy taistelemaan joukkona viereistä vihollisjoukkoa vastaan. Ja se joukko voi olla perhe, kylä, suku, kansa, valtakunta tai uskonto. Mekanismi sinänsä on samanlainen. Yksittäisen ihmisen osa on silloin palvella joukkoa.

  2. ruso 8.9.2006 klo 10:18:

    Vanhemmuuteen liittyvien inhimillisten taipusten lisäksi on koko joukko muitakin inhimillisiä taipumuksia, joista seuraa tärkeinä pidettyjen arvojen (demokratia vain yhtenä niistä) hauraus.

    Lassi mainitsee joukkosielun: “Yksittäisen ihmisen osa on silloin palvella joukkoa.” Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy: ryhmäpaineessa teininuori on altis typeryyksille ja ryhmäpaineessa hirmuvallan sotilas ei tohdi vastustaa esimiehensä mielivaltaisia käskyjä (vain kaksi esimerkkiä mainitakseni).

    Kolmanneksi on mainittava inhimillinen taipumus heikkotahtoisuuteen (josta on filosofoitu iät ja ajat). Vaikka kaikki tietää juominkien hirvittävät seuraukset (kanuunan) aamulla, silti illalla sorrutaan. Tai toinen vakavampi huomio: vaikka ihminen tietää tekevänsä väärin, hän saattaa silti niin tehdä (esim valehdella).

    Pointtini on seuraava. Demokratiaa ja muita tärkeiksi katsomiamme arvoja on syytä vaalia, sillä ne kaikki ovat erinäisille inhimillisille taipumuksille alttiita ja siten hauraita (ts ne eivät ole itsestäänselvyyksiä).

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO