Lipsanen & Ruso

Älämölypolitiikkaa

Kohu-uutisten logiikka on kaikille tuttu. Kerrotaan kohusta jonkin asian ympärillä, vaikka kohua on vain itse kohujutussa. Kohujutun lähteenä on kohujuttu itse.

Vastaavasti päivän tärkeiksi katsotut puheenaiheet syntyvät, kun joku jonkin asian tärkeäksi ilmoittaa. Tärkeäksi tällaisen asian tekee usein vain, että se tärkeäksi nimetään.

Ajankohtaisena esimerkkinä politiikassa mainittakoon älämöly Niinistön aikeiden suhteen. Joensuun puoluekokouksessa 9.-11.6.2006 Niinistö esiintyi pahviversiona jossain nurkassa. Silti Sauli oli kokouksen lehdistökäsittelyssä nostettu haamuksi kokouksen ylle, kokouksen päätösten jäätyä sivuosaan.

Niinistö oli kokouksen tärkein aihe – vain lehdissä. Salen nimen ympärillä kohistiin. Ei kuitenkaan itse kokouksessa. En tiedä, kuka oli nostanut aiheen tärkeimmäksi. Kohinaa oli kuitenkin vain toimittajien jutuissa, ja vain niissä.

Niinistö-tapauksessa on siis rakennettu draamaa, jotta saadaan juttu, eikä suinkaan kirjoitettu juttuja olemassaolevasta draamasta.

Kun älämölyyn vastataan, syntyy lisää älämölyä. Keskustelu Niinistön aikeista on poliittista älämölyä. Tietoisesti harrastettuna siitä tulee älämölypolitiikkaa.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO