Lipsanen & Ruso

Lapset ja työura

Siihen piti sitten saada EY-tuomioistuimelta päätös, että jos palkkaa myönnetään työuran perusteella (ihan validi peruste), niin lastenhoidon takia otettuja vapaita ei tarvitse laskea työuraan. Minusta tuon pitäisi olla selvä asia ilman tuomioistuimien päätöksiäkin.

Jos vaikka haluaa lähteä pariksi vuodeksi matkailemaan ympäri maailmaa, niin se lyhentää työuraa. Jos ottaa vuoden vapaata ja rakentaa talon, se lyhentää työuraa. Jos tekee lapsia ja jää sen takia pariksi vuodeksi vapaalle, niin sekin lyhentää työuraa. Mikä tässä on niin kummallista? Miksi lasten tekemiseen pitäisi saada erityiskohtelua?

Sillä, minkä takia työstä ottaa vapaata ja kumpaa sukupuolta vapaan ottaja on, ei tietenkään pidä olla mitään merkitystä. Tietysti jos työnantaja katsoo, että työntekijä on hankkinut vapaalla ollessaan sellaista kokemusta, josta on työssä hyötyä, niin onhan se reilua ottaa se huomioon. Lastensa hoitamisenkin voisi ehkä ottaa huomioon, jos myös työssään hoitaa lapsia. Muutoin on vaikea nähdä mitä relevanssia sillä voisi olla työelämän kannalta.

Esa Suomisen mielestä se, ettei lasten tekemistä lasketa työkokemukseksi on jollain tavalla sukupuolten välisen tasa-arvon tiellä oleva este. Logiikkaa tuon takana on vaikea ymmärtää. Minusta tasa-arvon este on se, jos joitakin omavalintaisia syitä olla poissa työstä kohdellaan työuran pituuden kannalta eri tavalla kuin joitakin muita.

Keskustelu

Yhteensä 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Lapset ja työura”

  1. ruso 5.10.2006 klo 15:36:

    Mutta onko palkan määräytyminen työuran perusteella ok? Palkkatasa-arvo mielestäni: samasta duunista sama palkka. Onko taustalla tällöin merkitystä? Tätä soveltaen työura näkyy palkassa siten, että kokenut suoriutunee tehtävistään paremmin (jos ei suoriudu, niin ei kai ansaitse enemmän liksaakaan).

  2. Sami Suomalainen 6.10.2006 klo 10:30:

    Onko palkan määräytyminen jollain lähes matemaattista mallia lähestyvällä mekaanisella tavalla muutenkaan ok? Eikö palkan pitäisi ennemminkin määräytyä kysynnän ja tarjonnan mukaan, jolloin motivaatio kehittää itseään ja suoriutumistaan kasvaisi?

  3. nozick 6.10.2006 klo 16:53:

    On aika selvää, että on parempia ja huonompia työnteikijöitä. Vaikka työnkuva on sama, saa joku enemmän aikaan kuin kollegansa. Reilulta tuntuu, että sille joka tekee enemmän maksetaan enemmän. On kuitenkin paljon töitä, joissa työpanoksen mittaaminen on vaikeaa. Itseasiassa valtaosa töistä lienee tällaisia. Näistä töistä on perinteisesti joko maksettu kaikille samaa palkkaa, tai sitten on kehitetty erilaisia lisiä joita osin käytetään proxyna osaamiselle. Näitä on esim. ikälisät. Työkokemus kuuluu samaan kategoriaan.

    Jutussa muuten kuvaillaan oikeuden päätös harhaanjohtavasti. Tarkempi kuvaus siitä mitä oikeus päätti ja mistä löytyy blogistani.

  4. Niko Lipsanen 8.10.2006 klo 23:53:

    Työkokemus on palkan määräytymisen suhteen vähän kuin koulutus, (koulutuksesta kirjoitinkin jo aiemmin): se mitä todennäköisimmin korreloi osaamisen ja tulosten kanssa, mutta sitä ei pitäisi soveltaa liian kaavamaisesti. Toisaalta, kuten nimimerkki Nozick kirjoittaa, on paljon työtehtäviä, jossa on vaikeata arvioida kunkin työntekijän työpanosta erikseen. Sellaisissa tapauksissa työkokemus (tai koulutus) on ihan hyvä peruste.