Lipsanen & Ruso

Aivotyö

Nykyisin myös ajattelu käy työstä. Aivot ovat keskeinen tuotantoväline.

Samalla työn ja vapaa-ajan raja hälvenee ja työajasta tulee ainakin jossain määrin mieletön käsite. Tarkastelun kestävät ajatukset eivät synny työajalla pakosta, eikä älynvälähdyksiä voi kieltää syntymästä työajan ulkopuolella.

Aivotyöläinen on siis jatkuvasti töissä. Aivotyöläisen suhde työhönsä on ratkaiseva. Pahimmillaan työt vainoavat aina. Parhaimmillaan työ samastuu tekijänsä identiteetin kanssa, harrastuksesta on saatu samalla leipäpuu ja jatkuvasti töissä oleva aivotyöläinen voi yhtä hyvin ajatella olevansa jatkuvalla vapaa-ajalla.

Esimerkiksi tieteenharjoittaja on tieteenharjoittaja myös niin sanotulla vapaa-ajalla.

Aivotyöläiset lienevät suurelta osin jossain ääripäiden välimaastossa. He eivät tunnusta tehtäviänsä liukuhihnasuorituksiksi, mutta kokenevat tarvitsevansa ajatuksillensa tilaa myös välittömien tehtäviensä ulkopuolelta.

Saadaan aivotyöläisen paradoksit:
1) Yhtäältä ollaan jatkuvasti töissä, mutta toisaalta hyvä työsuoritus vaatii myös töistä vapautumista, ts että ei olla jatkuvasti töissä.
2) Aivotyö näyttäytyy luonteeltaan työ-vapaa-jaottelun suhteen samanaikaisesti sekä erilaiselta (kun ollaan aina töissä) että samanlaiselta (kun lepokin on tarpeen ja kun ei siis olla aina töissä) kuin liukuhihnatyö.

Epäilemättä aivotyö merkitsee näin haastetta työaikalainsäädännölle, työehdoista sopimiselle ja yleisemmin työkulttuurille: kuinka järjestää työolot samanaikaisesti luovuuteen kannustaviksi ja osapuolten – sekä työnantajan että työntekijän – oikeudet turvaaviksi?

Mikä on kellokortin tulevaisuus?

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Aivotyö”

  1. Paavo Ojala 17.11.2006 klo 19:06:

    Aivotyö ei ole ollenkaan niin uusi ja mullistava juttu kuin tämä teksti mielestäni antaa ymmärtää, eikä se mielestäni myöskään aiheuta haastetta työaikalainsäädännölle tai muullekaan. Työajat ovat varmasti enemmän työntekijöiden itsensä toivoma asia. Melko moni kirjailija kirjoittaa kirjansa itselleen asettamalla työajalla ja sen jälkeen ei mieti asiaa. Toinen ratkaisu on teettää aivotyötä urakkapalkalla niinkuin nykyään tehdäänkin. Harva jaksaa olla kiinnostunut työajoista jos asiat saadaan tehtyä.
    Ei valtion sairaaloissa ylilääkäreillä ole työaikaa vaan heillä on vastuu. Ei siinä liitot ole älähtäneet.

  2. Artoav 15.12.2006 klo 16:23:

    Aivotyö ei tosiaan ole mikään uusi asia, sitä tekevien joukko vain kasvaa koko ajan ja kilpailu kovenee. Vastuu töistään pitää toki olla jokaisella, työhön liittyvän päätösvallan, korvauksen ja etuuksien pitää kuitenkin olla oikeassa suhteessa vastuun määrään. Aivotyöläisten määrän kasvaessa näin ei vai usein ole, vaan aivotyöläinen on kasvanutta vastuuta lukuunottamatta muuten ihan perusduunarin asemassa. Näin ainakin täällä IT-teknologian maailmassa, ylemmän toimihenkilön sopimuksella oleva perusinsinööri saa ja joutuu ottamaan kyllä vastuuta, mutta työsuhteen ehdot ja edut työntekijän kannalta ovat kuin liukuhihnan äärellä. Kellokortti on ahkerassa käytössä ja voi sitä joka työaikaleimauksensa mokaa tai unohtaa……

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO