Lipsanen & Ruso

Kirkollisvaalit

Tämä kirjoitus käsittelee vuoden 2006 vaaleja. Katso myös kirjoitukseni seurakuntavaaleista 2010, joissa olen itse ehdolla.

Oulunkylän kirkko
Oulunkylän kirkon alttari / Niko Lipsanen 2.7.2006

Tänään sunnuntaina ja huomenna maanantaina ovat seurakuntavaalien varsinaiset äänestyspäivät. Vaaleista ovat olleet hämillään jo ainakin Nina Suomalainen ja Lotta Backlund.

Harmi, ettei kokoomuksella ole Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa omaa listaa. Sillä vaikka seurakunta mielestäni onkin uskovien yhteisö enkä ymmärrä, miksi jotkut pitäytyvät jäseninä pelkän tradition takia, niin seurakuntavaalit ovat kuitenkin maalliset vaalit. Taivaspaikkoja ei ole jaossa eikä vaaleissa ratkaista opillisia kysymyksiä. Minua kiinnostaisi lähinnä, kuinka ehdokkaat hoitaisivat seurakunnan taloutta, kehittäisivät eri työmuotoja ja edistäisivät luomakunnan ympäristön tilaa kirkon puitteissa. Puoluelistat olisivat siitä selkeitä, että juuri tällaisiin kysymyksiin puolueet tarjoavat vastauksia.

Nyt voin valita ehdokkaani Kehittyvä seurakunta, Kirkko osaksi elämää ja Tulkaa kaikki -listoilta. Kahden ensimmäisen listan tavoitteet eivät aukene, eikä Google liioin tarjoa lisävalaistusta. Tulkaa kaikki -liikkeellä on sentään kotisivut ja ohjelma. Tästä plussaa heille. En varsinaisesti ole ohjelmassa esitetyistä asioista eri mieltä, mutta katsantokanta on kovin kapea. Edellä peräänkuuluttamiini asioihin se ei anna vastauksia.

Onneksi on seurakuntayhtymän vaalikone. Siellä kysytään toimintamuotojen painotuksista ja talouden tasapainottamisesta. Kovin yleisellä tasolla kuitenkin liikutaan, ja ehdokkaat eivät ole innostuneet kauheasti kommentoimaan. Saan kyllä tietää, jos ehdokkaan mielestä on tärkeä vaikuttaa kirkon talouteen ja hallintoon, mutta en juurikaan valaistusta siihen, mihin suuntaan he haluaisivat näitä asioita kehittää.

Vaalikoneen ykkösehdokas minulle olisi professori Heikki Kotila Kehittyvä seurakunta -listalta. Vastaukset osuivat 70-prosenttisesti kohdalleen ja jonkin verran hän oli jaksanut kommentoidakin. Erityisesti kohdalleen osui seuraava: “Kirkon hallintoa tulisi keventää ja yksinhertaistaa kaikilla sen toiminnan tasoilla.”

Vain kolmen prosenttiyksikön päähän jäi seuraava ehdokas, tutkija Anja Mankila Tulkaa kaikki -listalta. Hänen äänestämistään puoltaa etenkin se, että tunnen hänet jo valmiiksi ja hän tunnustaa samaa poliittista väriä kuin minäkin. Miinuksena kuitenkin, ettei hän ole vaivautunut jättämään omia kommenttejaan vaalikoneen kysymyksiin.

Lehden vaalikoneessa oli hauskemmat kysymykset, mutta ehdokkaan valinnassa siitä oli valitettavan vähän apua.

Mainitut kaksi ehdokasta lienevät kuitenkin vahvimmat kandidaatit minulle. Lykkään äänestämistä vielä maanantaihin saakka, joten tuomiokirkkoseurakunnan ehdokkaat ja heidän tuttunsa voivat vielä pyrkiä vaikuttamaan äänestyspäätökseeni vaikkapa tämän merkinnän kommenteissa.

Keskustelu

Yhteensä 7 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Kirkollisvaalit”

  1. mr_Zombie 13.11.2006 klo 0:14:

    Hassua ajatella, että seurakuntavaalit olisivat jotenkin maalliset vaalit. Eivätkö kirkkovaltuuston jäsenet voi pyytää Jumalalta ohjausta seurakunnan toimintaa johtaessaan aivan samalla tavalla kuin he pyytävät sitä omaankin elämäänsä? Teologiselta kannalta katsottuna pitäisi tietenkin äänestää sellaista henkilöä, joka on kaikista parhaimmassa suhteessa Jumalaan. Tällöin varmistetaan ettei seurakunta tee mitään Jumalan tahdon vastaista.

  2. Lassi 13.11.2006 klo 12:36:

    Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kirkkovaltuustot päättävät lähinnä vain taloudellisista asioista. Kirkkoherrat ja papit pitävät teologiset kysymykset tiukasti omassa kontrollissa eivätkä päästä maallikoita päättämään niistä.

    Asia on sikäli mielenkiintoinen, että Raamatun kuvauksissa seurakunnan toiminnasta ei kerrota juurikaan mitään seurakunnasta taloudelllisena yksikkönä. Ymmärtääkseni seurakunnalla tarkoitetaan ensisijaisesti ihmisjoukkoa, joka on päättänyt kokoontua jonkin asian takia. Seurakunnalla ei siis tarkoiteta mitään kiinteää organisaatiota eikä taloudellista toimijaa, joka omistaa rakennuksia ja maita ja joka käyttäisi huomattavaa markkinavoimaa. Minun mielestäni kirkkovaltuustoilla ei ole Jumalan eikä Raamatun tukea takanaan.

  3. Niko Lipsanen 13.11.2006 klo 13:21:

    Seurakunta taloudellisena yksikkönä on nähdäkseni käytännön järjestely, jolla pyritään turvaamaan edellytykset seurakunnan ihmisjoukkona mahdollisuus kokoontumisiin ja uskonnon harjoittamiseen. Kirkkovaltuustoissa päätetään edellytysten turvaamiseen liittyvistä asioista, jotka ovat luonteeltaan maallisia.

    Mitä Jumalan ja Raamatun tukeen tulee, niin siinä kirkon hallinnon toiminta rinnastuu muuhun maalliseen toimintaan. Ei seurakuntavaalien järjestämisestä mitään Raamatussa sanota.

  4. Niko Lipsanen 13.11.2006 klo 15:04:

    Kävin Johanneksen kirkolla äänestämässä ja äänestin sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon Anja Mankilaa. Heikki Kotilakin olisi saattanut olla ihan kelpo ehdokas, mutta kun en hänestä enkä hänen edustamastaan listasta juuri mitään tiedä, niin katsoin paremmaksi antaa ääneni Mankilalle.

  5. Lassi 14.11.2006 klo 15:39:

    No mitäs sitten tehdään, jos Jumala (=totuus) ja maallinen hallinto joutuvat keskinäisessä rajapinnassaan ristiriitaan? Jumala johdattaisi asiaa yhteen suuntaan ja maallinen hallinto toiseen. Millä tavalla tällaisessa tilanteessa löydetään oikea tie tai kuka kelpaa erotuomariksi?

  6. mr_Zombie 15.11.2006 klo 8:29:

    Vaikka seurakunta nähtäisiinkin vain käytännön järjestelynä, niin eikö olisi silti aivan luonnollista, että sitäkin ohjaisi Jumala? Miksei käytännön järjestelyihin voisi pyytää johdatusta rukouksella?

    Raamatussa Jumala käskee uskovien olla huolehtimatta esimerkiksi ruuasta ja vaatetuksesta, koska hän pitää itse niistä huolen (Matt. 6:25-34). Miksei Jumala pitäisi huolta myös kokonaisesta seurakunnasta?

    Noh, tietenkään sen takia, koska kaikki ovat huomanneet, ettei Jumala pidä huolta yksittäisistä uskovaisistakaan. Ei kukaan ole niin tyhmä, että lahjoittaisi pois omaisuutensa, vaikka Jeesus varsin selkeästi käskee tehdä niin (Matt. 19:16-26). Raamattu on muutenkin täynnä typeriä sääntöjä, joita kukaan kristityksi itseään kutsuva ei noudata. Kristillisyys on nykyään vain maalliseen kirkkoon kuulumista tradition vuoksi, ei Raamatun lukemista ja seuraamista.

    Kirkollisvaaleissa äänestämisen sijaan paras ratkaisu olisi erota kirkosta. Evankelisluterilainen kirkko estää tällä hetkellä uskonnonvapauden toteutumisen Suomessa ja varastaa ateisteilta, joten eroamista voi kannattaa jo ihan ihmisoikeussyistäkin. Lisäksi kirkosta on tullut yksi punavihreän propagandan äänitorvista (etenkin globalisaatioon liittyvissä asioissa), joten ihmettelen myöskin kokoomuslaisten kuulumista siihen.

    Lisätietoa kristinuskon tyhmyydestä saa esimerkiksi näiltä sivustoilta:
    Why won’t God heal Amputees?
    God is Imaginary

  7. Lassi 15.11.2006 klo 18:29:

    Olen kokolailla samaa mieltä mr Zombien kanssa. Ehkä kuitenkin olen johtopäätösten kanssa hieman varovaisempi.

    Jumala joko on tai ei ole riippumatta siitä, mihin johtopäätökseen me tässä ketjussa tulemme. Me emme voi päättää Jumalan olemassaolosta. Miksi meidän ylipäätään pitäisi päättää? Miksei asia voi olla mysteeri niin kuin se on tähänkin asti ollut?

    Jeesus tosiaankin opettaa luopumaan kaikesta omaisuudesta ja luottamaan vain yksin häneen ja Jumalan huolenpitoon. Se on hänen mielipiteensä ja saa sellaisena olla edelleenkin olemassa. Mutta eihän se, että sitä ajatusta ei kukaan noudata, todista sen puolesta, etteikö kyseiseen ajatukseen saattaisi sisältyä jotakin viisautta. Äh, vaikea lause. Siis Jeesuksen opetukset saattavat sisältää jotakin hyvin viisasta siitä huolimatta, ettemme me elä hänen opetustensa mukaan. Tähänkään kysymykseen ei tarvitse vastata ehdottomasti joko puolesta tai vastaan. Asian voi ihan hyvin pitää avoimena.

    Tuota.. asiasta kiinnostuneille voisin suositella luettavaksi Daniel Quinnin kirjoittamaa kirjaa nimeltä Ismael. Kirja on jopa jokseenkin sujuvaa luettavaa, eikä se nimestään huolimatta sisällä mitään Islamin uskoon liittyvää.