Lipsanen & Ruso

Epädemokratiaa

Joskus demokraattisessa keskustelussa sorrutaan epädemokraattiseen retoriikkaan. Mainitsen 2 ajankohtaista esimerkkiä.

1) ns Nato-keskustelu: Vastustajat näkevät kannattajien propagoinnin inttämisenä ja itkemisenä (antisankarina esim Erkki Tuomioja) ja kannattajien mielestä aiheesta ei voi käydä asiallista keskustelua vastustajien takia (esim Max Jakobson). Molemmat leimaavat kiistakumppaninsa asiattomiksi sen sijaan, että pureutuisivat heidän väitteisiinsä.

Pahimmat epädemokraatit yrittävät kieltää keskustelun kokonaan (esim Paavo Lipponen, vieläpä parlamentin puhemiehenä). Pohjanoteerauksena presidentti Halonen avasi 2005 valtiopäivät – siis suomalaisen demokraattisen keskustelun päänäyttämön – erimielisyydet täysin kiistävin sanoin ”Lyhyen aikavälin poliittisen hyödyn tavoittelu hakemalla väkisin erimielisyyttä yksimielisistä kannanotoista koituu harvoin isänmaan eduksi.”

2) ns pääministerivaalit: Eduskuntavaalien kerrotaan olevan pääministerivaalit (lähes kaikki antisankareina) unohtaen, että vaaleissa valitaan ensisijaisesti parlamentaarisen demokratian tärkeimmän instituution, eduskunnan jäsenet. Pääministerin vetämä hallitus on tämän toimeenpaneva juoksupojisto.

Ovatko suomalaiset todellakin niin orjakansaa ja helposti johdettavaa monoporukkaa, että haluavat vetäjäkseen ensisijaisesti johtajan, ymmärtävät poliittisen järjestelmän sitten tämänmukaisesti ja ovat sitten johtajaansa valitsemassa? Muistettakoon, että edellisten vaalien ”pääministeriehdokkaista” (Jäätteenmäki, Lipponen, Itälä) kukaan ei ole pääministeri, siis se valittu suuri johtaja.

Tällä kertaa Tuomioja on kunnostautunut parlamentaarisen demokratian sankarina vastaamalla olevansa ensisijaisesti kansanedustajaehdokas, kun tältä udeltiin halukkuutta jatkaa ulkoministerinä vaalien jälkeen.

Poliittisen älämölyn pääministerivaaleista voikin puolestani korvata kunnon väittelyllä itse poliittisista kysymyksistä – esimerkiksi Natosta!

Keskustelu

Yhteensä 8 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Epädemokratiaa”

  1. ruso 15.12.2006 klo 11:55:

    ”Ovatko suomalaiset todellakin niin orjakansaa ja helposti johdettavaa monoporukkaa, että haluavat vetäjäkseen ensisijaisesti johtajan, ymmärtävät poliittisen järjestelmän sitten tämänmukaisesti ja ovat sitten johtajaansa valitsemassa?”

    En usko. Päinvastoin. Vaikka pääministerivaali onkin ihan kiva leikki, uskon porukan olevan aidosti harmissaan tunkkaisesta poliittisen keskustelun kulttuuristamme. Seurasin esimerkiksi joitakin vuosia sitten paikan päällä Kanadan parlamentin hallituksen kyselytuntia. Tunti tuntui viisiminuuttiselle, kun Suomessa viisiminuuttinen tuntuu tunnilta.

  2. Lassi 16.12.2006 klo 11:54:

    Kommentti liittyen Presidentti Halosen ja Puhemies Lipposen ajatteluun.

    On olemassa sellaisia seuraavien esimerkkien kaltaisia makroajatuksia:

    -EU laajenee.
    -EU yhdentyy ja tulee ulkopolitiikassa vahvemmaksi tekijäksi.
    -Yritysten toimintaedellytyksiä pitää parantaa.
    -Kaupan esteitä pitää poistaa.
    -Globalisaation kelkassa on pysyttävä.
    -Ympäristöasioita pitää kannattaa, kunhan ne eivät huononna kenenkään elintasoa.
    -Yhdysvallat toimii maailmanpoliisina ja ns. länsimaisen maailman kuuluu tukea Yhdysvaltoja tässä tehtävässä.

    Lähes kaikki poliittiset päätökset sekä Suomessa, että EU:ssa, että koko länsimaisessa maailmassa tukevat näitä makroajatuksia. Kokeneet poliitikot näkevät jokaista yksittäistä poliittistä asiaa miettiessään, minkälainen päätös tukee parhaiten näitä makroajatuksia. He alkavat kannattamaan tätä optimipaatöstä, koska se päätös tulee jokatapauksessa jossakin vaiheessa päätetyksi. Joko se päätös tehdään ensimmäisessä kokouksessa tai se tehdään viiden vuoden päästä valtavan poliittisen väännön jälkeen. Mutta se kyseinen päätös se sitten kuitenkin loppujen lopuksi tulee olemaan. Poliitikot pääsevät helpoimmalla, kun he ottavat heti aluksi tämän makroajatusta tukevan kannan. Nimittäin hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Niinpä mielipiteet, jotka vastustavat näiden makroajatusten toteutumista, tuntuvat lähinnä kiusanteolta.

    Kun joku vastustaa näiden makroajatusten toteutumista, seurauksena on aina hässäkkä. Esimerkkeinä voisi olla vaikka Ranskan suhtautuminen Irakin sotaretkeen, Turkin suhtautuminen Kyproksen tilanteeseen ja EU:n perustuslain kaatuminen.

    Nato -asiaa vetävä makroajatus varmaankin on tuo tavoite saada EU:sta ulkopoliittisesti vahva tekijä. Ja EU ei voi olla vahva tekijä, ellei sillä ole vahvaa omaa armeijaa. Eli lopputuloksena on Suomen liittyminen EU:n vetämän armeijan osaksi ilman mitään mahdollisuutta itse päättää joukkojensa käytöstä. Tätä asiaa ei voi missään nimessä julkisesti sanoa ääneen ja päinvastaiset mielipiteet ovat ikävää kiusantekoa.

  3. Sami Suomalainen 18.12.2006 klo 23:59:

    Toivon samalla tapaa, että pääsemme keskustelemaan vaalien alla oikeasti sellaisista asioista, jotka auttavat kansalaisia valitsemaan edustajansa. Seuraavalla vaalikaudella on paljon aiemmilla vaalikausilla myöhemmäksi lykättyjä tärkeitä asioita päätettävänä. Esimerkiksi päästöjen todellisen ja kestävän rajoittamisen toimenpiteet, sekä vaikkapa juuri NATO-kysymys.

    Uskon, että NATO-jäsenyys tulee tavalla tai toisella päätettäväksi joko tulevalla tai viimeistään sitä seuraavalla vaalikaudella. Kansalaisten olisi hyvä siksi tietää, millä periaatteilla edustajiksi pyrkivät tulisivat asiaa käsittelemään. Itse en usko näin tärkeässä ja tilanneherkkyyttä vaativassa asiassa siihen, että lyötäisiin kyllä- tai ei-kanta jo nyt lukkoon. Sen sijaan uskon, että kansalaisia auttaisi aito keskustelu NATOon liittymisen tai siihen liittymättä jättämisen vaihtoehdoista erilaisissa arvattavissa ja arvaamattomissa maailmanpoliittisissa skenaarioissa. Asia ei ole todellakaan yksinkertainen.

  4. ruso 19.12.2006 klo 10:56:

    Lainaukset Sami Suomalaisen

    ”Uskon, että NATO-jäsenyys tulee tavalla tai toisella päätettäväksi joko tulevalla tai viimeistään sitä seuraavalla vaalikaudella.”

    Näin on sanottu niin kauan kuin muistan.

    ”Kansalaisten olisi hyvä siksi tietää, millä periaatteilla edustajiksi pyrkivät tulisivat asiaa käsittelemään.”

    Näin juuri.

    ”Asia ei ole todellakaan yksinkertainen.”

    Joidenkin mielestä on. Jo kymmenen vuotta sitten edesmennyt isoisäni oli vakaasti sitä mieltä, että tulisi tehdä kaikki mahdollinen välttääkseen yksin joutumista hädän hetkellä (hyvin yksinkertainen periaate). Hän viittasi Talvisotaan ja kannatti siis Nato-jäsenyyttä.

  5. Sami Suomalainen 19.12.2006 klo 16:16:

    Joidenkin mielestä on.

    Niin. Asia on tietysti silloin yksinkertainen, kun otetaan avuksi pelkkä yksinkertaistettu uskomus jostain. Esimerkissäsi NATO=turva hädän hetkellä, mutta se on vain yksi ja vieläpä nykymaailmassa yhä kyseenalaisempi näkökanta. Vaikka on olemassa NATOn Artikla 5, yhä useammat NATOn jäsenmaat luistaisivat siitä tositilanteessa. Mutta ehkä se onkin tarkoitettu vain pelotteeksi, mutta mitä se pelote enää silloin hädän hetkellä eli hyökkäyksen jo alettua auttaisi?

    Turvallisuuspolitiikka ei ole todellakaan nykymaailmassa yksinkertaista. Puhutaan laajennetusta turvallisuuskäsityksestä, joka kattaa perinteisten sotilaallisten turvallisuusasioiden lisäksi myös esimerkiksi terrorismin, joukkotuhoaseet, kansainvälisen rikollisuuden, demokratiakehityksen, ympäristöongelmat, väestönkasvun, huumeet ja epidemiat. Listaa voisi vielä jatkaa. NATO-jäsenyys parantaisi osaa näistä ja heikentäisi osaa, mutta suurimpaan osaan NATO-jäsenyydellä ei olisi vaikutusta.

    Sitten on tietysti sekin näkökohta, että kuva Suomesta saattaisi vahvistua jos olisimme osa jotain isompaa sotilaallista liittoumaa. Tämä on kuitenkin ehkä vain kenraalien märkää päiväunta…

  6. ruso 19.12.2006 klo 17:09:

    ”Vaikka on olemassa NATOn Artikla 5, yhä useammat NATOn jäsenmaat luistaisivat siitä tositilanteessa.”

    Ehkä. Silti voi ajatella, että kannattaa tehdä kaikki voitava yksin jäämisen välttämiseksi ja kannattaaa siten jäsenyyttä ts ajatella, että apu on todennäköisempää jäsenelle kuin ei-jäsenelle.

    Tällöin saatetaan ajatella, ettei siitä jäsenyydestä mitään haittaakaan ole tai mahdolliset haitat ovat suhteessa asetettuun tavoitteeseen (siis yksinjäämisen riskin minimoimiseen).

    Näin ajattelevalle jäsenyys-kysymys on hyvin yksinkertainen, vaikka tiedostaisikin turvallisuuspolitiikan monimutkaisuuden laajennettuine turvallisuuskäsityksineen etc…

  7. Sami Suomalainen 19.12.2006 klo 18:32:

    Silti voi ajatella, että kannattaa tehdä kaikki voitava yksin jäämisen välttämiseksi ja kannattaaa siten jäsenyyttä ts ajatella, että apu on todennäköisempää jäsenelle kuin ei-jäsenelle.

    Tämä on totta. Tästä tullaankin mukavasti etenkin Halosen-Tuomiojan linjan puolustajien pääargumenttiin, että ”jäsenyys ei ole nyt ajankohtainen koska konflikteja ei ole näköpiirissä”. Tästä asiasta olen kanssasi samaa mieltä, liittyminen pitää tehdä ennen kuin konflikteja on näköpiirissä.

    Tällöin saatetaan ajatella, ettei siitä jäsenyydestä mitään haittaakaan ole tai mahdolliset haitat ovat suhteessa asetettuun tavoitteeseen (siis yksinjäämisen riskin minimoimiseen).

    Ei tätä voida mielestäni ajatella näin yksioikoisesti. NATO-jäsenyys vaikuttaa muihinkin asioihin, sekä välittömästi että välillisesti. Se, että se mahdollisesti ratkaisee hypoteettisen kriisin sattuessa avun on yksi asia, tai että se estää mahdolliset kriisit jo pelkän pelotteen avulla. Toinen liittyy läheisesti mm. siihen, miten kuvamme meistä puolueettomana maana kärsii tai muuttuu. Ja muuttuuko.

    Juuri tästä syystä moni itseni mukaan lukien tutkisi ensin kaikki mahdollisuudet tiivistää eurooppalaista puolustusyhteistyötä. Tiedän, että tällä hetkellä se on aika kaukainen haave jo mm. siitä yksinkertaisesta syystä että moni jäsenvaltio on jo NATOn jäsen…

    Onko sinulla muuten tietoa siitä, olisiko Suomella ja Ruotsilla mahdollisuus liittymisellään vaikuttaa NATOn oman sisäisen painopisteen muuttumiseen EU-keskeisemmäksi? Tästä olisi myös hyvä keskustella lisää.

    Asialla on paljon erilaisia ulottuvuuksia, ja itse asiassa Kyllä/Ei tulisi olla viimeinen kysymys eikä keskustelun aloitus. Kyllä- tai Ei-vastaus on mielestäni järkevää antaa vasta laaja-alaisemman keskustelun jälkeen. Itse olen avoin NATOon liittymiselle, mutta vain jos se on Suomen edun mukaista ja sille on kansan tuki.

  8. ruso 19.12.2006 klo 20:26:

    ”Juuri tästä syystä moni itseni mukaan lukien tutkisi ensin kaikki mahdollisuudet tiivistää eurooppalaista puolustusyhteistyötä.”

    http://www.domnik.net/blogi/index.php/2006/01/nato-osa-ii/

    ”Toinen liittyy läheisesti mm. siihen, miten kuvamme meistä puolueettomana maana kärsii tai muuttuu.”

    Emme ole puolueettomia, emmekä liittoutumattomia. Jos jokin EU maa on pulassa, sitä jeesataan (olivat organisatoriset puitteet mitkä tahansa). Ainakin minun on vaikea kuvitella muuta.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO