Sisällöltään tyhjällä puheella voi olla retorinen ja siten myös poliittinen merkitys. Näin politiikka perustuu usein pehmosten puhumiseen. Alla muutama EU-esimerkki.

Viesti: “Suomi on liittoutumaton maa.”
Piiloviesti: “Suomen ei tule hakea Nato-jäsenyyttä.”
Tosiasia: Suomi ei ole liittoutumaton. On nimittäin hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa EU-jäsenet eivät rientäisi toistensa apuun hädän hetkellä. Viesti on siis tyhjää höpinää.

Viesti: “EU:ssa on noudatettava subsidiariteettiperiaatetta.”
Piiloviesti: “EU:n liittovaltiokehitystä on vastustettava.”
Tosiasia: Subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen mukaisesti päätökset on tehtävä “mahdollisimman lähellä kansalaista”, toisin sanoen päämääränsä kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tasolla. Onko kukaan koskaan väittänyt, että päätöksenteon yhdistyksissä, virastoissa, yrityksissä tai muissa yhteisöissä tulisi olla epätarkoituksenmukaista? Viesti on siis pelkkää tyhjää äännähtelyä, se kaikuu onttouttaan.

Viesti: “Onko EU valmis ottamaan uusia jäseniä vaarantamatta tarkoitustaan?”
Piiloviesti: “EU ei ole valmis ottamaan vastaan uusia jäseniä.”
Tosiasia: EU:n nimenomainen tarkoitus on purkaa keinotekoisia rajoja ja siten edistää rauhaa, vakautta, vaurautta ja turvallisuutta ja olla siis vastaanottokykyinen. Viesti on näin sisäisesti ristiriitainen eli tyhjä.