Lipsanen & Ruso

Sankaritekoja

Aamu alkoi Sillanpään marssilla:

Mitä lieneekin aarteita Suomessa,
toki kallehin on vapaus.
Tääll’ on suorana seistä ja kaatua
joka miehellä oikeus.

Vapaus voidaan ymmärtää kahdella tavalla: vapautena jostakin tai vapautena johonkin. Edelliseen liittyy perinteisesti sotien muistelu, joka on ymmärrettävästi läsnä hartaudella vietettävässä itsenäisyyspäivässämme. Nykyolot eivät ole itsestäänselvyys.

Jälkimmäinen kannustaa kysymään, kuinka käytämme vapauttamme. Sankaritekoihin ei välttämättä tarvita sotaa.

Sotien jälkeen Suomi onnistui asuttamaan Karjalan evakot ja rakentamaan käytännössä tyhjästä kansalaisistaan huolta pitävän hyvinvointiyhteiskunnan. Molemmat ovat sankaritekoja.

Suomi on keksintö. Meidän tehtävänämme on pitää se hyvin palvelevana keksintönä. Kansallisvaltio on väline ihmisiä varten, ei itsetarkoitus.

Siksi EU:iin liittyminen ei ollut ongelma, kuten jotkut yltiöisänmaalliset vastustajat antavat ymmärtää. EU – keksintö sekin – on rauhanprojekti, joka pystytettiin toisen maailmasodan raunioille tuoden vaurautta, vakautta ja turvallisuutta maanosaamme.

Sankariteko sekin. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Sankaritekoja”

  1. Artoav 15.12.2006 klo 16:11:

    Kansallisvaltio ei tosiaan ole itsetarkoitus, mutta demokratian kannalta EU:n kokoinen toiminnallinen yksikkö on väistämättä yksilölle heikommin läpinäkyvä ja vähemmän henkilökohtaisia vaikutusmahdollisuuksia antava kuin Suomen kokoinen. Tämä on käsittääkseni perussyy Suomessa kasvavaan EU-kriittisyyteen.

    EU yrittää nivoa yhteen kymmeniä kansallisvaltiota ja vielä useampia etnisiä ja kulttuurisia ryhmiä tässä juuri mitenkään onnistumatta. Taloudellinen ja diplomaattinen yhteistyö on tiettyyn rajaan saakka etu, EU:n suuri ideologia eli tavaroiden, palveluiden, pääomien ja ihmisten vapaa liikkuvuus EU:n kokoisella alueella on utopiaa, joka olisi minusta saanut jäädä kuvittelematta saati sitten väkisin yrittämättä toteuttaa.

    Useissa näkemissäni lähteissä puhutaan muuten ihmisten liikkuvuuden sijaan työvoiman liikkuvuudesta, joka kertookin selvemmin taustalla olevasta ajatuksesta. Eli käytännön EU on pääosin taloudellinen liitto, joka palvelee isojen, voimakkaiden ja rohkeiden taloudellisia intressejä. Vähempiosaisille kansalaisilleen EU:lla ei sitten sitäkään vähää todellista annettavaa kuin nykyisillä kansallisvaltioilla.

    Merkitys Euroopan rauhalle on usein käytetty perustelu EU:n puolesta, johon on kuitenkaan paha ottaa kantaa, kun kukaan meistä ei tiedä millainen tämän päivän Euroopan tilanne olisi ilman EU:ta.

  2. ruso 15.12.2006 klo 20:50:

    Lainaukset artoav:n

    “kun kukaan meistä ei tiedä millainen tämän päivän Euroopan tilanne olisi ilman EU:ta.”

    …mutta tunnemme Euroopan verisen ja epävakaan historian ennen EU:a.

    “EU:n suuri ideologia eli tavaroiden, palveluiden, pääomien ja ihmisten vapaa liikkuvuus EU:n kokoisella alueella on utopiaa, joka olisi minusta saanut jäädä kuvittelematta saati sitten väkisin yrittämättä toteuttaa.”

    Miten niin utopiaa. Hyvin homma sujui ajaessani kuluneena syksynä Helsingistä Brysseliin via Baltican, Puolan ja Saksan halki (vain yksi esimerkki). Mä diggasin. Ei sujunut ennen, silloin kyräiltiin rajojen yli.

    “EU yrittää nivoa yhteen kymmeniä kansallisvaltiota ja vielä useampia etnisiä ja kulttuurisia ryhmiä”

    Itseäni kiinnostavat kansallisvaltiota ja kulttuurisia ryhmiä enemmän yksilöt. Rajat ovat keinotekoisia esteitä yksilöiden väliselle kanssakäymiselle.

    “Vähempiosaisille kansalaisilleen EU:lla ei sitten sitäkään vähää todellista annettavaa kuin nykyisillä kansallisvaltioilla.”

    Kaikilla on kivempaa, kun kauppa kannattaa ja kun tarjotut hyödykkeet valikoituvat kilpailun eikä kansallisten tukitoimien (tullimuurit, tuet) kautta. EU-Suomessa on taatusti nastempaa kuin 80-luvun Suomessa.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO