Lipsanen & Ruso

Kippariluonne

Moni sanoo äänestävänsä sopivaa henkilöä. Millaista tyyppiä itse äänestäisin, mikäli poliittisella sanomalla tai taustalla ei olisi väliä?

Kysymys vie teinivuosien veneretkille Faijan kanssa. Veneessä oli tasan kaksi sääntöä: sählääminen ja laidan yli putoaminen oli kielletty.

Liivejä harvemmin tarvittiin. Olimme veneilemässä, emme uimassa. Sääntöjähän oli noudatettava.

Kohlaaja alkaa paasata turvallisuudesta. Hyvän kipparin seurassa on turvallinen olo. Tunari luulee osaavansa, taitaja tietää osaavansa. Sohlari luulee tietävänsä, kysyjä tietää, ettei tiedä.

Sähläri itkee vaikeuksien edessä, kun mieleltään tyyni katsoo, mitä on tehtävissä. Sähläri nauraa, vaikka ei ole syytä. Kippari ei ruikuta tiukassakaan tilanteessa.

Sählärillä on aina kiire, mestarilla ei koskaan. Kohlaaja juoksee ratikoiden perässä, kävelijä odottaa seuraavaa. Kohlaaja harmittelee liikenneruuhkaa, nautiskelija iloitsee hetkestä omassa rauhassa. Sohlari on kellonsa orja, herra hallitsee oman aikansa.

Kohlaajapoliitikko juoksee median perässä. Media juoksee valtiomiesten perässä. Sählärillä voi olla hieno pukukin, mutta herrasmies osaa sitä myös kantaa.

Kohlaaja on suuna päänä. Arvokas on hiljaa, jos ei ole mitään sanottavaa. Sähläri nakuttaa kymmenellä sormella. Ajattelijalle riittää kaksi.

Sohlaajia maailmaan riittää. He lentävät laidan yli, merimiehet noukkivat ylös.

Kippariluonne olisi näin valintani.

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Kippariluonne”

  1. Niko Lipsanen 28.2.2007 klo 21:08:

    Ketä poliitikkoja pidät kippariluonteina – aivan poliittiseen väriin katsomatta?

  2. ruso 1.3.2007 klo 17:27:

    Pistit pahan. Harkitsin jättää koko jutun julkaisematta, kun mieleeni ei tullut yhtäkään.

    Kippariluonnetta ei voikaan ottaa minään tarkkana määritelmänä, vaan väljänä kuvauksena etsimästäni luonteesta.

    Kyse on siitä, kuka herättää henkilönä sellaista tunnetta, että ääneni ansaitsee. Lähtöoletus oli, ettei poliittisella taustalla ole väliä (mikä tekee tilanteesta tietenkin hypoteettisen). Kyse ei voikaan olla kuin tunteesta, koska harvemmin ehdokkaita henkilökohtaisesti tuntee.

    Kuten ihannekuviin kuuluu, täydellisesti sen täyttävää ei olekaan (ideaopin hengessä).

    Haen vastaukseni aiemmasta äänestyskäyttäytymisestäni, koska en halua olla vastaamattakaan. Ahtisaari oli aikoinaan ehdokkaani presidentinvaalien molemmilla kierroksilla. Olen edelleen ylpeä annetuista äänistä.

    Samaa ei voi sanoa kaikista antamistani äänistä.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO