Lipsanen & Ruso

Perustuslaillisen sopimuksen johdanto

Viestintä ja markkinointi ei ole yhdentekevää. Sanat ratkaisevat. Euroopan perustuslailliseksi sopimukseksi tarkoitetun tekstin johdanto on hyvä esimerkki.

Kukaan ei tunnu pitävän johdannosta. Siinä erehdytään välttämättömien kehityssuuntien retoriikkaan, jossa eurooppalaiset esiintyvät viisauden lähteenä, eräänlaisena valittuna kansana.

Tämän seurauksena johdanto on historiaton ja naivi. Euroopan idea ei ole tiivistettävissä yhdeksi ajatukseksi. EU:n idea ehkä on. Kokeillaan alkuperäistä johdantoa mukaillen.

Ehdotus1
Yritetään päättää yhdessä, eikä vanhoja päällepäsmäreitä kaivata. (Kadunmies Virtanen)

Ovat tietoisia Euroopan verisestä taustasta ja iänikuisista keskinäisistä kahnauksista.

Hakevat innoituksensa ajattelun historiasta kaikesta huolimatta kummunneista arvoista: tasa-arvosta, vapaudesta ja järjen kunnioittamisesta.

Ovat näin vakuuttuneita siitä, että on ollut suurta viisautta viimeksi koetun maailmanpalon jälkeen vaihtaa aseet viimein neuvottelupöydiksi, kinastella vailla kaatuneita ja edistää yhdessä avoimina yhteiskuntina rauhaa, vakautta ja vaurautta.

Ovat varmoja, että yhdessä on nastempaa ja että rajoja ei kannata turhaan piirrellä.

Ovat vakuuttuneita siitä, että jatkossakin sapeleiden kalistelun sijaan “erilaisuudessaan yhdistynyt” Euroopan Unioni on tie kohti parempaa tulevaisuutta.

…no joo. Kokeillaan vieläkin yksinkertaisempaa.

Ehdotus2
Ovat tietoisia, ettei rauha ole itsestäänselvyys.

Hakevat innoituksensa syvästä halusta elää sovussa.

Ovat vakuuttuneita siitä, ettei koskaan enää sotaa.

Ovat näin vakuuttuneita EU:sta rauhanprojektina.

…miksi toisaalta selitellä?

Ehdotus3
EU on rauhanprojekti.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO