Tämä on järjestyksessä 100. kirjoitukseni tässä blogissa. Tästä se alkoi: Valtioepäily vs. valtiouskovaisuus. Hyvin merkittävä osa kirjoituksistani nivoutuu tämän ja muutaman muun johtoajatuksen ympärille.

Mitä bloggaaminen on sitten käytännössä merkinnyt?

1) Ajattelun väline: Kirjoittaminen on tapa testata ajatuksia. Usein vain luulee saaneensa hyvän ajatuksen. Kirjoittaessa huomaa, ettei se pysykään kasassa. Mikäli ajatus ei kiteydy tiiviiksi blogimerkinnäksi, ajattelutyö on vielä kesken. Tästä ei tietenkään seuraa julkaistujen tekstien häikäisevää briljanssia.

2) Arkisto: Tekstien julkaiseminen vapauttaa uusiin ajatuksiin, tekstit rakentuvat usein vanhojen pohjalle ja näin teemat kehittyvät. Blogi varmistaa, ettei vanhat ajatukset unohdu. Kääntöpuolena on hyvä muistaa, että kerran eetterissä on aina eetterissä. Yön yli on hyvä nukkua.

3) Haaste perinteiselle medialle: Mikäli virallinen totuus tai suurten mediatalojen tiedonvälitys ei miellytä, voi aina perustaa oman aviisin. Blogin avaamisen kynnys on matala. Omista, eri aloja käsittelevistä blogisuosikeistaan voi myös koota ikään kuin oman lehden itselleen.

4) Kulttuuri: Mitä enemmän kirjoittajia ja kirjoituksia, sitä parempi. Joka päivä pitäisi kirjoittaa jotain.

5) Kannustin: Huomaan kokevani olevani omalta osaltani vastuussa, että blogimme elää. Yritän julkaista vähintään kerran viikossa.

Koko touhu alkoi Nikon ehdotuksesta. Niko teki myös pohjat. Kiitos, että houkuttelit mukaan! Kiitos myös kaikille lukijoille ja kommentoijille. Paikoin on jouduttu koville (ks esim “Sallittu kunnes toisin todettakoon“).

Jatkoa piisaa!