Lipsanen & Ruso

Terveydenhuollon ulkoistaminen toimii

Karjaa tarjoaa hyvän esimerkin siitä, että ulkoistaminen toimii myös terveyssektorilla. Vielä 1990-luvulla kaupungin terveydenhuollon ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot olivat 22 prosenttia maan keskiarvoa suuremmat. Vuonna 1998 palvelut ulkoistettiin ja niitä alkoi hoitaa tarkoitusta varten perustettu Folkhälsan Raseborg Ab -yhtiö.

Kunnan terveysmenot eivät alkaneet laskea heti ulkoistamisen jälkeen, vaan vielä 2001 ne olivat jopa suuremmat kuin 1998. Vasta pari vuotta sen jälkeen menot painuivat alle maan keskitason ja ovat sittemmin nousseet suunnilleen samaa tahtia kuin muuallakin. Asukasta kohti menot kasvoivatkin vuosina 1999–2005 reaalisesti vain 1,6 prosenttia, kun ne kunnissa keskimäärin kasvoivat 25 prosenttia.

Ylläolevat luvut olen poiminut Stakesin äskettäin julkaisemasta selvityksestä. Samasta selvityksestä käy myös ilmi, että hoidon laatu on samanaikaisesti parantunut. Vanhusten laitoshoidossa hoitotyön kehittämiseen ja hoitokäytäntöihin liittyvistä 26:sta laatuindikaattorista parannusta oli 18:ssa. Erityisvahvuuksia ovat nykyisin masennuksen tunnistaminen ja sen hoitaminen sekä kivun hallinta ja huolenpito päivittäisen elämän aktiviteeteista ja sisällöistä. Myös hoitotyön suunnitelmallisuus on ulkoistamisen myötä lisääntynyt.

Ylen Akuutti-ohjelman jutussa viime joulukuulta karjaalaiset kehuvat terveydenhuollon toimimista ja myös Karjaan perusturvajohtaja Bjarne Bolin ilmaisee tyytyväisyytensä.

Edes Riitta Särkelä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto (STKL) ry:stä ei löydä huomauttamisen aihetta Karjaan tapauksesta, mutta suhtautuu kuitenkin nyreästi ulkoistamiseen ja kilpailuttamiseen yleensä. Hänen mielestään se, että yritysten täytyy toimiakseen tuottaa voittoa, johtaa väistämättä kustannusten kasvuun. Ilmeisesti hän ei ole kuullut siitä, että yritysten keskinäinen kilpailu pitää hinnat kurissa.

Kommentoin paria Särkelän Akuutti-ohjelman haastattelussa sanomaa kohtaa:

Jos tällainen ulkoistaminen menee hyvin pitkälle niin voi syntyä myöskin ns. rikkaitten palvelut ja köyhien palvelut. Silloin voi olla riskinä myöskin, että ainoastaan huono-osaisten palvelut jää julkisen vastuulle ja ne missä liikkuu suuremmat rahavirrat niin ovat sitten yksityisten vastuulla, ulkoistettu tai sitten vahvasti kilpailutettu.

Logiikkaa tuon lausunnon takana on vaikea hahmottaa, jos siinä sellaista ylipäänsä on. Jos kunta ostaa palvelut yksityiseltä tuottajalta ja tarjoaa ne kuntalaisille, niin miten siitä seuraa rikkaiden ja köyhien palvelujen erkaantuminen sen enempää kuin silloinkaan, jos kunta tuottaa palvelun itse?

Tavaratuotannon logiikka ja sosiaali- ja terveyspalveluiden tavallaan tavaraksi tekeminen on mielestäni se suurin kysymys.

Tämä on yllättävän yleinen argumentti ulkoistamiskeskustelussa. Jostain, todennäköisesti hihasta, vetäistään tavarantuotanto. Sitten väitetään, että kilpailuttaminen tekee sosiaali- ja terveyspalveluista tavarantuotantoa. Yleensä asiaa ei sen enempää taustoiteta, eikä niin tee Särkeläkään. Vaikeahan tuollaiseen on vastata, jos ei kerrota mitä tarkoitetaan tavarantuotannon logiikalla ja miksi juuri kilpailuttaminen ja ulkoistaminen toisivat sen sosiaali- ja terveyssektorille.

Karjaan esimerkistä näemme, että ulkoistamisen hyödyt myös terveyspalveluissa ja vanhustenhuollossa ovat todellisia, eivätkä kustannussäästöt johda edes palvelujen tason laskuun. Kritiikki sen sijaan on abstraktia ja epämääräistä. Johtopäätökset voi kukin tehdä itse. Maltti kannattaa tietysti säilyttää, niin kuin suuria muutoksia tehtäessä yleensäkin. Ja kuten Karjaan esimerkkikin osoittaa, niin tuloksia ei välttämättä kannata odottaa parissa-kolmessa vuodessa. Ulkoistaminen on pitkäjänteistä toimintaa.

Karjaa on kuitenkin näyttänyt meille, että ulkoistaminen toimii. Asiakkaatkaan eivät Särkelän kritiikistä huolimatta vaikuta siltä, että kokisivat tulevansa kohdelluiksi tavaroina.

Keskustelu

Yhteensä 7 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Terveydenhuollon ulkoistaminen toimii”

  1. Aleksi 10.5.2007 klo 23:19:

    Jos kyseinen Särkelä on joskus lukenut sosiologiaa, niin ”tavaratuotannon logiikka” saattaisi viitata marxilaiseen ajatteluun. Siinähän suurinpiirtein ajatellaan, että joskus hyvinä menneinä aikoina asioita tuotettiin ihmisten tarpeet mielessä, mutta pääoman logiikan myötä tavarasuhteet ihmisten välillä yleistyivät, eli asioita tuotetaan vain niiden vaihtoarvon vuoksi.

    Jos ajatusta venyttää, voisi ehkä tämän ”tavaralogiikan” katsoa toteutuvan myös palveluntuotannossa. Joskus kuviteltuina hyvinvointivaltion kultaisina aikoina terveyspalvelut vastasivat vain ihmisten tarpeisiin, sen sijaan yksityistetyt palvelut pohjimmillaan vain pyrkivät tuottamaan rahaa olemassaolevien sopimusten yms. puitteissa, ja ihmisten palveleminen on vain tämän sivutuote.

    Tämä nyt ei ole kovin kummoinen argumentti yksityistämistä vastaan, mutta voisi toimia jonkinlaisena aasinsiltana sille, mikä nähdäkseni saattaa olla todellinen ongelma: että sopimuksia tehdessä ja palveluntarjoajia kilpailuttaessa halutun palvelun laatua ei pystytytä määrittelemään liian tarkkaan, jolloin käytännössä sopimuksissa mainitsematta jääneissä asioissa säästämisellä voi tehdä voittoa, asiakkaiden kärsiessä.

    Toinen mielestäni mielenkiintoinen väite on, että tosiasiassa työvoimavoittoisilla aloilla kilpailussa säästöt usein syntyisivät työvoimaa kyykyttämällä, pikemminkin kuin keksimällä tehokkaampia organisaation muotoja tms. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa terveydenhuollon osalta..

  2. Pauliina 11.5.2007 klo 9:24:

    Esimerkiksi tuo palvelujen jakautuminen rikkaiden ja köyhien palveluun voi pitää sisällään tämän ajatuskulun:

    Kun palveluja yksityistetään, muutkin voittoa tuottavan sektorin elementit voivat astua pikku hiljaa kuvaan. Kuten erikoistuminen, asiakassegmentointi jne. omavastuuosuuksien kanssa. Eli parempaa saa kun maksaa vähän enemmän.

    Toinen ajatus on sama kuin Aleksilla tuossa lopussa. Oman tietämykseni mukaan työvoimavoittoisten alojen ”tehokkuus” joka ei yksityisellä sektorilla ole kovin kaukana käsitteestä voitot tulee nimenomaan siitä, että henkilöstölle maksetaan mahdollisimman pieni osa siitä, mitä kunnalta ollaan palvelusta saatu.

    Itse katson asiaa ajatellen, että maapallo olisi yksi talous. Silloin tarkastellaan mihin kaikki meidän yhteiset resurssit käytetään. Jos kunnan palveluihin tarkoitetuista rahoista iso siivu jää yrityksen voitoksi, silloin rahoja on mielestäni käytetty huonosti.

    Edellinen ajatuskulku tietysti liittyy laajempaan näkemykseen siitä, onko varallisuus rajallinen resurssi vai ei. Itse en jaksa uskoa, että se on rajaton, vaan että tietyssä suhteessa toisen rikkaus on toisilta pois. Toisaalta, ehkä voisi olla toisinkin. Sitä ei niin feodaalivalta kuin rahavalta ole kuitenkaan tähän asti edistänyt vaan päinvastoin – varallisuuden kasvattamiseen on aina liittynyt toisten ihmisryhmien, eläinten ja luonnon hyväksikäyttöä. Tehokkuus, joka perustuu halpaan työvoimaan perustuu alhaiseen varallisuuteen.

    Noh, johonkin tämä pitää lopettaa. Vaikka tähän.

  3. ruso 11.5.2007 klo 10:58:

    Kyllä kunnon skaba pitää maailman liikkeessä!
    http://www.domnik.net/blogi/index.php/2006/11/julkisesti-vai-yksityisesti/

  4. kiertolainen 11.5.2007 klo 13:19:

    Kyllä kiertolaista taas hämmästyttää… Pauliinan mielestä on kauheampaa, jos yhteiskunnallisia palveluja tuottava yritys tekee voittoa – siinäkin tapauksessa, että palvelun tilaaja saa palvelun edullisemmin kuin jos sen tuottaisi julkinen taho. Olisi siis hyväksyttävämpää, että eläkevirassa toimiva kunnallinen terveyspalveluiden tuottaja kietoisi nämäkin ylimääräiset rahat.

    Jos yritykset ei saa tehdä liikaa voittoja, voitaisi määrätä tietenkin, että kaikki terveyspalveluja tuottavat yritykset, jotka tekevät yli parin prosentin tulosta joutuisivat maksamaan kaikille potilailleen konjakkipaukut joka lauantai-iltapäivän ratoksi.

  5. Niko Lipsanen 11.5.2007 klo 14:02:

    Edelleenkin ulkoistamisen hyödyt ovat konkreettisia ja kritiikki epämääräistä. Mikä esim. tuossa Karjaan tapauksessa mättää? Vai mättääkö mikään?

    Pauliina:

    Kun palveluja yksityistetään, muutkin voittoa tuottavan sektorin elementit voivat astua pikku hiljaa kuvaan. Kuten erikoistuminen, asiakassegmentointi jne. omavastuuosuuksien kanssa.

    Ensinnäkin, ne käsitteet. Kirjoitin ulkoistamisesta ja kilpailuttamisesta, en yksityistämisestä. Sotket asioita.

    Vai että ”voivat astua pikku hiljaa” – eikö mitään konkreettisempaa kritisoitavaa tosiaan löydy? Kuinka perustelet porttiteoriasi? Ja mikä noissa luettelemissasi asioissa tarkalleen ottaen on niin kauheata? Sekö, että ”parempaa saa kun maksaa vähän enemmän”? Eikö niin ole nykyisinkin? Eikö rahalla saisi saada palvelua?

    Aleksilla oli ihan hyvä pointti laadunvalvonnan ongelmista. Sopimuksien porsaanreikiä voidaan käyttää hyväksi, eikä laatua ei ole yhtä helppo mitata kuin hintaa. Siksi kilpailuttaminen onkin taitolaji, eikä siihen pidä mennä ilman huolellista suunnittelua.

    Mutta kyllä laatuakin voi arvioida ja sitä kautta vaatia. Merkinnässäni viittasin Stakesin selvitykseen, jossa oli käytetty eri laatuindikaattoreita. Sopimuksiin voidaan hyvin kirjata kohtia, joissa edellytetään tiettyä tasoa esim. tuollaisilta indikaattoreilta. Tai sitten ulkopuoliset yksityiset tahot voivat kehittää laatusertifikaatteja, joita puolueettomat tahot valvovat, ja ostaja voi vaatia jonkin tietyn sertifikaatin mukaista palvelua.

    Laadun takaaminen ei kuitenkaan ole mikään yksityisen sektorin erityisongelma. Kuten varsin hyvin tiedämme, laadutonta palvelua saa varsin usein nimenomaan julkiselta puolelta. Jostain syystä laatu kuitenkin tavataan nostaa esiin silloin, kun puhutaan ulkoistamisesta. Eikö kunnan itse tuottamien palveluiden laatu ole oleellinen asia? Karjaallakin laatu vain parani, kun hoito ulkoistettiin yksityiselle palveluntarjoajalle.

    Itse asiassa ulkoistetussa palveluissa laadun takaaminen onnistuu jopa paremmin kuin julkisen sektorin omana tuotantona. Ulkoistaessa laatukriteerit voidaan kirjata sopimukseen. Kunnalla voi tietysti olla tavoitteita sisäistenkin laatukriteerien suhteen, mutta niillä ei ole samaa merkitystä kuin sopimuksilla. Työnantajan valta työntekijöisiinsä nähden kun on Suomessa varsin rajallista. Asiakkaan valta on paljon suurempi.

  6. Pauliina 13.5.2007 klo 20:06:

    ”Ensinnäkin, ne käsitteet. Kirjoitin ulkoistamisesta ja kilpailuttamisesta, en yksityistämisestä. Sotket asioita.”

    Sä oot oikeassa. Näin tapahtui.

  7. Niko Lipsanen 20.5.2007 klo 11:19:

    Pauliina: Ulkoistamista vastaanko sinulla ei sitten ole mitään?

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO