Vaaleista toisiin valitellaan kampanjoiden kallistumista, viihteellistymistä ja imagonrakentajien roolin vahvistumista. Väitetään, että poliittinen keskustelu on ajautunut sivuraiteille, jopa valheellistunut.

En usko. Kalleinkaan imagonkiillottaja ei kykene tekemään epäuskottavasta viestistä uskottavaa. Yleisöä ei demokratiassa voi sivuuttaa, koska se toimii uskottavuuden tuomarina.

Valheelliseksi tai todellisuudelle vieraaksi koettu viesti ei herätä luottamusta ja saa tylyn tuomion. Jommasta kummasta oli kyse demarien surullisen kuuluisassa 2007 vaalimainoksessa.

Äänestystulosten selvittyä ja hallituksen järjestäydyttyä alkaa opposition kritiikki, useimmiten itsetarkoituksellinen räksytys. Syytteet vaalilupausten pettämisestä ovat usein tietenkin kohtuuttomia.

Ensinnäkin tuloksiahan voi arvioida vasta hallituksen tehtyä jonkin aikaa työtään (1). Toiseksi, puolue ei koskaan (paitsi teoriassa) ole yksin hallituksessa toteuttamassa ohjelmaansa (2). Kompromisseista syntyy hallitusohjelma.

Kolmanneksi, tulevien vuosien yllätyksiä on mahdoton ennakoida (3). Eteenpäin katsominen on arvaamista ja yllättävien tapahtumien edessä on tarkastettava tavoitteitaan.

Neljänneksi voidaan kysyä, ovatko yksittäiset konkreettiset lupaukset edes aiheellisia (4). Onnistuminen ei ole yksittäiskysymyksistä kiinni. Vastaavasti epäonnistumista ei voi pelastaa yksittäisillä sulilla hallituksen hatussa.

Luottamus ratkaisee onnistumisen. Karkeasti ajatellen hallituspuolueen luottamuksen arviointi koostuu vastauksista ainakin seuraaviin kysymyksiin (edeltäneeseen viitaten):

1) Minkä ajan kuluessa tuloksia voidaan odottaa syntyvän?
2) Onko puolue asettanut tärkeysjärjestyksensä oikein eli saanut olennaisimmat tavoitteensa hallitusohjelmaan?
3) Mitkä yllättäville vaikuttaneet tapahtumat olisivat olleet ennakoitavissa?
4) Vastaako puolueen kokonaisilme vaalikampanjassa annettua?

Kysymyksiin ei tietenkään ole vain yhtä mielipidettä. Näiden lisäksi naamatkin saattavat syystä tai toisesta lakata miellyttämästä (esim Anneli Jäätteenmäki).

Luottamus ei siis mitenkään taivu yksinkertaiseksi onnistumisten ja epäonnistumisten laskukaavaksi.