Kielletään tupakointi rafloissa. Rajoitetaan oluen myyntiaikoja. Säädetään pyöräilykypärä pakolliseksi.
Keskustelu rajoituksista alkaa aina, kun milloin mikäkin todetaan terveydelle haitalliseksi. Perustelu on aina sama: terveydenhoito tulee veronmaksajille kalliiksi.
Kansantalouden kannalta yksilö on tuotantoyksikkö, josta tulee ottaa kaikki irti. Paheellinen elämäntapa ei sovi kuvaan. Lainsäätäjä pyrkii tiedostamattaan kohti standardikansalaista, kokonaistuottavuudeltaan ihanneihmistä.
Standardikansalainen on normi, johon verrataan. Muu on epänormaalia ja siksi paheksuttavaa. Näin hyvinvointiyhteiskunta pitää erinomaisuudestaan huolimatta sisällään vaaran luisua kohti kaiken säätävää “pehmeää” diktatuuria.
Juuri siksi on huolestuttavaa, että nykyisin tuiskeessa laulava rokkitähti on lööpin aihe. Ennen selvä rokkari oli suuri uutinen. Pate Mustajärvikin on kuulemma alkanut sauvakävellä. Jotain on menetetty, kun rokkaritkin alistuvat virkamieslampaiksi kansantalouden palvelukseen.
Kaikki ovat kuitenkin keskimääräistä parempia autokuskeja. Normaali, keskiverto ei yksinkertaisesti vetoa. Yksilö kokee olevansa enemmän kuin standardikansalainen.
Yksilö on oikeassa. Ihminen ei taivu standardiksi.
mk 29.5.2007 klo 13:15:
Missasin ehkä jonkun sarkastisen vivahteen kirjoituksestasi, mutta minusta tuo kuulosti kovasti siltä kuin olisit kaikkia rajoituksia ja kieltoja vastaan. Että annetaan yksilön päättää omasta elämästään ja miten sen elää, viimeistä piirtoa myöten.
Hyvä, tehdään vaan näin – poistetaan kiellot ja rajoitukset ja annetaan ihmisten vastata itse elämästään. Mutta samalla on tasavertaisuuden vuoksi poistettava valtion ja muiden yksilöiden tukitoimet “epäterveellisiä” elämäntapoja harrastaville.
Koska jos pyöräilykypärät eivät ole pakollisia, en halua että verorahojani käytetään kypärättömän pyöräilijän elvytykseen ja kuntoutukseen onnettomuuden jälkeen. Jos tupakointi sallitaan aina ja joka paikassa, en halua että minun rahoistani maksetaan tupakoitsijoiden keuhkosyöpähoitoja. Ja niin edelleen.
Ai ei toimisi vai? Ei varmaan. Siksi meillä on rajoituksia koska yksilö on hyvin harvoin oikeassa.
ruso 29.5.2007 klo 15:17:
Kiitos terävästä kritiikistä.
Alleviivaat juuri pointtini. Aikaisempaa keskustelua aiheesta:
http://www.domnik.net/blogi/index.php/2005/08/yksilon-vastuu-terveydestaan/
Olennaista on, kuinka ymmärrämme käsitteet:
1) hyvinvointiyhteiskunta (minulle ideaali, jonka mukaan pyritään jeesaamaan kaikkia taustaan katsomatta)
2) ihminen (joka ei minulle taivu pelkäksi tuotantoyksiköksi)
joista seuraa, etten innostu, kun rajoituksia perustellaan hyvinvointiyhteiskunnan kustannuksilla (ts standardikansalaisella muodossa tai toisessa).
Kustannuslaskennasta on tietenkin kyse, mutta hiukan toisessa mielessä. Pari kuviteltavissa olevaa ajatusleikkiä:
-Pitäisikö säätää pakolliset nukkumaanmenoajat, mikäli pystyttäisiin osoittamaan näiden kansanterveydelliset ja siten kustannuksia säästävät vaikutukset?
-Pitäisikö säätää kaikki autot neonkeltaisiksi, mikäli pystyttäisiin osoittamaan sen liikenneturvallisuutta ja siten kustannuksia säästävät vaikutukset?
-Pitäisikö säätää saunakypärä (kaurismäkeä lainatakseni), mikäli sillä säästetään edes yksi halvaantumistapaus (tyypillistä retoriikkaa käyttääkseni) ja siten kustannuksia säästävä vaikutus?
Mielestäni ei, koska menettäisimme enemmän kuin mitä muutaman euron säästöllä saavutettaisiin.
Sitä vastoin, raflatupakoinnin kieltoa voidaan kyllä perustella työturvallisuudella, siis toisen ihmisen turvallisuudella (toisaalta neonkeltaisten autojen peruste olisi sama).
Pyöräilykypäräpakko sen sijaan on vastenmielisen holhousvaltion paraatiesimerkki. Sen sijaan valistus pyöräilykypärän eduista on tietenkin aina paikallaan.
mk 29.5.2007 klo 20:36:
Ns. tervettä järkeä kuuluu tietysti käyttää rajanvedossa – vrt. nuo saunakypärät ja neonkeltaiset autot. Veikkaan että myös yksinkertainen kustannustehokkuuslaskelma sulkisi tuollaiset absurdit tapaukset pois. Sen sijaan olen täysin sellaisten rajojen kannalla, joilla on selkeä ja todistettava positiivinen vaikutus (esim. tietynpuoleinen liikenne, nopeusrajoitukset, julkisten tilojen tupakointikiellot jne) vaikka ne rajoittaisivatkin yksilönvapauksia.
Mitä tulee hyvinvointiyhteiskunnan määritelmääsi niin teoriassa olen samaa mieltä, mutta mielestäni siihen pitää vetää selkeät rajat jotka pätevät yhtälaisesti kaikille; rajat jotka paikoin olisivat nykyistä tiukemmat. Esimerkiksi on mielestäni törkeää että yhteiskunta (=muut ihmiset) kustantaa joidenkin yksilöiden tietoisen laiskottelun ja ryyppäämisen kun töissäolo ei vain kiinnosta.
Lassi 30.5.2007 klo 18:55:
Oletteko koskaan kokeillut ajatella tätä hyvinvointivaltiota toiseen suuntaan? Oletteko esittäneet kysymystä, että mitä me keskiluokkaiset niillä verorahoilla loppujen lopuksi ostamme?
Me ostamme itsellemme luvan rikastua!
Ai että mitenkäkö niin? No siten niin, että jos sosiaaliturvaa ei olisi, me keskiluokkaiset joutuisimme joka päivä kohtaamaan todellista köyhyyttä ja kurjuutta. Joka kerta ostaessamme jonkin mukavuusasian, joutuisimme painimaan omantuntomme kanssa. Ja kaupasta ulos kävellessämme joutuisimme kohtaamaan kerjäläisen katseen. Joutuisimme päivittäin miettimään Matteuksen Evankeliumista löytyvää rakkauden kaksoiskäskyä.
Nyt tulonjakopolitiikan takia voimme ajatella, että kun olen veroni maksanut, tästä eteenpäin voin ajatella vain itseäni. Eli ajelempa tästä autokauppaan ostamaan uutta Bemaria ja sitten tilaamaan ulkomaan matkan kesälomaksi. Mitäs minä köyhistä. Kyllä valtio hoitaa!
ruso 31.5.2007 klo 10:10:
mk vetoaa terveeseen järkeen. Mutta kuka on terveen järjen auktoriteetti?
En ole kritisoinut usein perusteltavissa olevia rajoituksia sinänsä. En missään tapauksessa ole anarkisti. Sen sijaan olen kritisoinut hyvinvointiyhteiskunnan kustannuksiin vetoamista rajoitusten pääasiallisena perusteena.
Tuon tien näen jopa vaarallisena. Saunakypärä voi olla absurdi, mutta valitettavasti vakavasti otettava vaihtoehto, mikäli lähdemme kustannuslaskennan tielle. Perusretoriikkaanhan kuuluu “jos yhdenkin ikävän tapauksen voimme välttää, niin rajoitus on ajanut tarkoituksensa…” Päänsä saunan lattiaan lyöneen hoitokuluilla hoidettaisiin sitä-tai-tätä muuta…
Neonkeltaiset autot eivät sikäli ole ollenkaan absurdi ajatus, että liikenteessä pelissä ovat oman turvallisuuden lisäksi myös kanssaihmisten turvallisuus (siis sama peruste kuin nopeusrajoituksilla).
Mainitaan pari toista esimerkkiä.
1) Söin aamulla karjalanpiirakan kunnon satsilla ehtaa munavoita. Muutenkin rasvamäiskeet maistuvat. Kansanterveysnäkökulmasta ehdottomasti tuomittavaa. Tulee kalliiksi veronmaksajille.
2) Kesä on tuonut aamuliikenteeseen moottoripyörät. Vauhdin hurmaa ja vapauden tunnetta, mutta hengenvaarallista. Siis ehdottomasti kiellettävä.
Yksi käänteinen esimerkki:
3) Aamuruuhkassa palaa niin ja niin monen henkilön pinna. Kansanterveyskustannuksiin vedoten levennetään tiet, jotta mielenrauha säilyisi eikä lappari uhkaisi täyttyä
Pointtini on siis seuraava. Kielletään raflatupakointi työturvallisuuteen vetoamalla (joka sekään ei ole ongelmaton tie, mutta en mene siihen nyt), mutta älkäämme aloita iänikuista hapatusta tupakkahaittojen (kiistattomista) kustannuksista (saunakypärä absurdiudessaan paljastaa tämän ajattelutavan absurdiuden) ja siten suhtautumista tupakoijiin kuin halpaan makkaraan.
Taidanpa tänään (vielä kun se on laillisesti mahdollista) röyhytellä oikein kunnon kuubalaisen, lähteä aikamatkailulle (sikari pysäyttää ajan) ja yrittää saada edes yhdestä ajatusraakileesta kiinni. Samalla harmittelen standardikansalaisuuden/univormumaailman elämäniloa, ja siten myös ajattelua, tappavaa vaikutusta.