Poliittista junaa on vaikea kääntää. Suunta on usein eteenpäin, vaikka linja olisikin todettu toimimattomaksi. Luokaton lukio on hyvä esimerkki.
Kirjoitin -94 perinteisessä luokallisessa lukiossa. Muutama vuosi myöhemmin opetin luokattomassa systeemissä, jota perusteltiin pyrkimyksellä nopeuttaa valmistumista.
Tavoitteena oli, että suurempi joukko suorittaisi lukion kahdessa vuodessa kolmen vuoden sijaan. Ajateltiin, että valinnaisuus lisää motivaatiota ja siten edesauttaa suoriutumista. Heti oli ilmeistä, ettei näin tulisi käymään.
Vanhassa systeemissä oli voimansa:
1) Luokka oli luonnollinen vertaistuki, nyt oppilas on vaarassa jäädä yksin.
2) Yhden aineen kaikki kurssit muodostivat yhden kokonaisuuden, joka oli yhden opettajan vastuulla. Nyt kurssit ovat vaarassa sirpaloitua.
3) Opettaja oppi tuntemaan luokan ja sen oppilaat. Paradoksaalisesti nimenomaan joukko, siis luokka, edesauttoi yksilöllistä kohtelua. Yksilöllisyydessä on puolestaan piilenyt kasvottomuuden riski.
4) Hallinnollinen keveys tilanteessa, jossa muutama opetussuunnitelma riitti.
Huonoinpana puolena oli vaihtoehdottomuus epäpätevän opettajan hoitaessaan virkaansa huonosti.
Ryhmässä kolmen vuoden suoritusaika oli aito standardi. Neljä vuotta kului lähinnä vaihdossa olleilla. Luokattoman lukion seurauksena on ollut juuri tavoitteiden vastaisesti neljän vuoden suorittajien määrän kasvu.
Huvittavinta on, että myös vanhassa systeemissä oli mahdollista laatia henkilökohtainen kahden vuoden opintosuunnitelma, joita muistan muutaman skolekaverin noudattaneen. Standardiluokat pätivät vain meille standardioppilaille. Toisin sanoen, uudistus ei ollut vain haitallinen, vaan jo lähtökohdiltaan turha.
Tavoitetta ei siis saavutettu. Luokaton osoittautui nimensä mukaiseksi. Vanhaan palaamista ei kuitenkaan harkita. Uudella on kulttuurissamme myönteinen kaiku. Vanhaa ei mielletä loppuun asti hioutuneeksi, vaan kehittymättömäksi.
Vaarini ei tarkkuudestaan ja turvallisuusajattelustaan huolimatta koskaan välittänyt raaputtaa auton huurteista takaikkunaa: “eteenpäinhän myö mennään!” Politiikassa se voisi joskus kuitenkin olla paikallaan.
Abi -07 26.5.2007 klo 18:48:
Olen kyllä eri linjoilla vaikka ei luokallisesta lukiosta mitään kokemuksia olekkaan. Eniten olen pitänyt systeemistä, että saa itse valita opettajansa. Koulussamme on esimerkiksi useita englanninopettajia joista saan valita itse mielestäni paremman. Sama toteutuu muissakin aineissa. Pidin myös siitä, että sain itse päättää koska opiskelen enemmän ja koska vähemmän. Kolmessa vuodessa tuli lukio suoritettua enkä keksi montaa pahaa sanaa nykyisestä järjestelmästä. Tosin kuten jo alussa totesin, pitäisi varmaan luokallista järjestelmää kokeilla ensin mutta yllä tuli ainakin luokattoman systeemin muutama hyvä puoli.
ruso 27.5.2007 klo 18:43:
Aivan oikein. Kuten totesinkin, “huonoinpana puolena oli vaihtoehdottomuus epäpätevän opettajan hoitaessaan virkaansa huonosti.”
Ottaen kuitenkin huomioon tavoitteet käytetty keino (siis luokaton lukio) ei ole osoittautunut toimivaksi, vaan jopa juuri tavoitteen vastaiseksi.
Ja kuten todettu, vanhassa systeemissäkin oli mahdollista räätälöidä henkilökohtainen opintosuunnitelma.
Lämpimät onnittelut valkolakista!