Poliittinen keskustelu on harmittavan usein kiinni tässä päivässä, lähitulevaisuudessa ja käytännössä toteutettavissa olevassa. Muu tuomitaan hörhöilyksi. Ajatusleikkien hyödyllisyyttä ei kuitenkaan ole syytä aliarvioida.

Ajatusleikki-sana selittää itse itsensä. Sillä viitataan johonkin kuviteltavissa olevaan, mutta ei vakavasti otettavaan tai käytännössä toteutettavissa olevaan mahdollisuuteen.

Ajatusleikin esittäjälle ei voi vastata, ettei se näytä realistiselta. Hän tietää sen jo muutenkin. Ajatusleikit ovat kuitenkin hyödyllisiä selvitettäessä periaatteellisia kantoja.

EU:n laajentuminen on hyvä esimerkki. Sanotaan, että EU on arvoyhteisö, johon hakija on tervetullut täytettyään toimivan markkinatalouden, oikeusvaltion ja demokratian kriteerit.

Entä jos Australia hakee jäsenyyttä? Kriteerien täyttäminen ei varmasti muodostuisi ongelmaksi. EU:iin arvoyhteisönä suhtautuva vastaa: “periaatteessa kyllä!”

Kielteisesti suhtautuvalle EU ei olekaan vain arvoyhteisö, vaan hän todennäköisesti vetoaa joihinkin muka luonnollisiin rajoihin tai muistuttaa Euroopan neuvoston jäsenistä.

EU:n perustuslakitekstin mukaan “Unioniin voivat liittyä kaikki Euroopan valtiot, jotka kunnioittavat sen arvoja ja sitoutuvat edistämään niitä yhdessä” (I 1.2). Ajatusleikkiin vastaava tulee siis vastanneeksi, onko EU puhdas arvoyhteisö vai ei, ts millaisena käsitteenä perustuslain “Eurooppaan” tulisi suhtautua.

Ajatusleikki on näin osoittautunut hyödylliseksi poliittisen keskustelun välineeksi.