Lipsanen & Ruso

Valtaan haluttomat valtaan

Silloin tällöin kuulee väitettävän, että maailma olisi parempi paikka, mikäli naiset olisivat johtaneet.

Väitteen esittäjälle ei kelpaa vastineeksi luettelo naisjohtajista, joiden poliittista retoriikkaa on vaikea erottaa mieskollegoiden puheesta. Vallassa olevien naisten kun on täytynyt pelata miesten luomaa peliä ja haluta valtaan mieskollegoidensa tavoin.

Vallanhalu siis ratkaisee. Naisvaltaa ihannoiva olettaa vallanhalun olevan ensisijaisesti miehinen piirre. Oletus tuntuu epäilyttävältä. Sen sijaan se herättää mielenkiintoisia kysymyksiä.

Pitäisikö valta-asemien jaossa suosia niitä, joita valta ei
erityisemmin kiihota? Tekee mieli vastata kyllä. Valta ei saa olla itsetarkoitus.

Jos vastataan myönteisesti, niin millainen valintajärjestelmä karsisi vallanhimoiset? Demokratiassa äänestäjä tietenkin itse päättää valintakriteerit. Voihan vallanhimo osoittaa myös lujaa tahtoa ja ruokkia aktiivisuutta.

Jotenkin kukkulan kuninkuuden soisi kuitenkin henkilölle, joka ei asemaan erityisesti pyri. Tällöinkin aseman voi saavuttaa se, joka parhaiten kätkee pyrkyryytensä.

Keskustelu

Yhteensä 6 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Valtaan haluttomat valtaan”

  1. Lasse Pitkäniemi 2.8.2007 klo 20:52:

    Arpomalla. Jos kaikki 200 Mordorin linnan asukasta arvottaisiin, olisi olemassa edes pieni riski, että sinne päätyisivät tavalliset ihmiset joiden intresseissä ei olisi Mordorin vallan kasvatus. Tällä hetkellä linnassa asuu lähinnä ylikoulutettuja vallanhimoisia julkisen sekotrin työntekijöitä joten ei liene ihme, että politiikka on mitä on. Arpomalla kaikkien yli 18-vuotiaiden kesken tämä saataisiin kuriin ja se olisi demokraattinen ratkaisu, vaikkei siinä koskaan edustajia äänestetä. Tähän kun vielä lisätään se, että mikäli arpa epäonni osuisi kohdalle, olisi edustus pakollista (vähän kuin asepalvelus miehille nykyään) saataisiin pystyyn hyvä ja suht. vakaa demokraattinen järjesltemä.

  2. ruso 2.8.2007 klo 21:23:

    Kiitos ehdotuksesta.

    Entä poliittinen suunta? Demokraattisissa vaaleissahan porukan olisi tarkoitus funtsia toivottua suuntaa ja äänestää tätä edustavia ehdokkaita.

    Toisaalta monet ajattelevat, että poliittiset liikkeet eivät juurikaan eroa toisistaan. Jos näin todella on, niin arpomisella todella voitaisiin korvata vaalit. Päästäisiin halvemmallakin, kun virallisen valvojan (nimismiehen) läsnäollessa nostettaisiin sotu hatusta.

  3. Lasse Pitkäniemi 10.8.2007 klo 13:09:

    Unohdin vastata takaisin. Kuten tiedät, ideologiset asetelmat eivät mene pelkästään puolueiden välillä vaan ennen kaikkea puolueiden sisällä. On toki totta, että keskiverto SDP:läinen on keskiverto kokoomuslaista vasemmalla mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että esim. Maija Perhon niminen kokoomuslainen on Raimo Sailaksen nimistä demaria vasemmalla. Lisäksi puolueet eivät varsinaisesti ole mielipidevaikuttajia (vaikka nekin toki vaikuttavat mielipiteeseen), vaan lähinnä niiden kopioijia. Mielipide muokkautuu jatkuvasti kun ihmiset kääntävät päätään, vanhoja kuolee ja nuoria tulee tilalle. Arpomalla mielipiteistä saataisiin aina jonkin sortin keskiarvo, aivan kuten vaaleillakin saadaan. Suurin ero on varmasti siinä, että tällöin eturyhmäpolitiikan rooli vähenisi, koska monilla puolueilla on selkeät eturyhmäkytkökset (SDP:llä SAK ja STTK, Keskustalla MTK ja Kokoomuksella AKAVA).

  4. ruso 12.8.2007 klo 13:37:

    Oletat, että puolueet ovat olennaisesti samanlaisia. Vaaleja voidaan perustella kuitenkin siinäkin tapauksessa, että oletus pitää paikkaansa. Äänestäjä nimittäin määrittää omaa linjaansa, tekee valinnan tämän perusteella, toivon mukaan seuraa kuuluuko hänen äänensä ja tarvittaessa vaatii muutoksia. Arvonnasta puuttuu vallanpitäjien valvonnan funktio. Eli vaikka puolueet osoittautuisivatkin jopa identtisiksi ja arvonta tässä mielessä käyttökelpoiseksi menetelmäksi, niin demokratiassa on kuitenkin suotavaa olla väline/mahdollisuus vallan kurissa pitämiseksi. Vaalit toimittavat tätä tehtävää.

  5. Lasse Pitkäniemi 12.8.2007 klo 18:00:

    Mielestäni arvonnassa se valvonnan funktio toteutuu kaikkein parhaiten, koska arvonnassa mahdollisuudet uudelleenvalintaan ovat käytännössä nolla. Tämä tarkoittaa, että kaikki politikot pistetään vaihtoon joka kerta. Kukaan ei pääse jatkamaan. Tällöin politikon on mahdotonta ajaa omaa etuaan poliittisesti pitemmällä tähtäimellä, koska hän tietää, ettei hän saa uutta samallaista mahdollisuutta enää ikinä. Tämä jos mikä pitää vallan kurissa. Mielestäni keskeinen (ja ainut) ongelma arpomisessa on se, että se saattaisi tuoda järjestelmään liikaa randomiteettiä. Tämä on kuitenkin korjattavissa sillä, että eduskunnasta arvotaan esim. 1/3 2-vuoden välein. Tai vaikka 1/4 joka vuosi.

  6. Kapitalisti 19.8.2007 klo 1:37:

    Parempi idea olisi vain poistaa naisilta äänioikeus. Naiset keskittyvät liikaa turvallisuuteen ja äänestävät siten hyysäävän ja vapautta rajoittavan hyvinvointivaltion pysyväksi.
    Pitää muistaa, että a) koko länsimaisen sivilisaation synty, kehitys ja kukoistus tapahtui aikana, jolloin naisilla ei ollut nykyisiä oikeuksia ja b) naisten saadessa poliittista valtaa se vaikuttaa myös jo vallassa oleviin miehiin, joten vasta-argumentiksi ei käy se, että monet miehetkin kannattavat tällä hetkellä akkamaista politiikkaa.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO