Lipsanen & Ruso

Tyytymättömyys ay-liikkeeseen kasvaa

Helsingin Sanomat kertoi muutama päivä sitten hyviä uutisia: kansalaisten tyytymättömyys ay-liikkeeseen on kasvanut. Ja syystä. Enemmistö tosin kertoo olevansa tyytyväisiä – vielä.

Ammattiliitot ovat viime vuosina kunnostautuneet lähinnä parin keskisuuren vasemmistopuolueen vaaliorganisaatioina ja laittomien lakkojen järjestäjinä. Ei ihme, että lainkuuliainen ja pitkälti porvarillinen Suomen kansa älähtää. Sumutus ei enää mene läpi niillekään, joihin solidaarisuusretoriikka ainakin periaatteessa vetoaa. Ammattiyhdistysliike on kuitenkin kollektiivisen itsekkyyden järjestäytynyt muoto. Mitä solidaarista siinä on, että ajetaan itselle lisää etuja?

Ammattiyhdistysliikkeen vastapuoleen, työnantajajiin ja heidän järjestöihinsä, kansalaisten tyytyväisyys taas on kasvanut. Työnantajissa tietysti on kusipäitä ja hyviä tyyppejä siinä missä työntekijöissäkin. Työnantajajärjestöt kuitenkin ovat osa samaa ummehtunutta järjestelmää kuin ay-liikekin. [keittiöpsykologiavaroitus] Ilmeisesti ihmisillä on jonkinlainen tarve hakea vastakkainasetteluja, ja tyytymättömyys ay-liikkeeseen peilautuu tyytyväisyytenä työnantajajärjestöihin. Oma käsitykseni niistä ei ole juurikaan parempi kuin ammattiliitoistakaan.

Työmarkkinajärjestöille on varmaan edelleenkin paikkansa yhteiskunnassa, mutta niiden erityisasema pitäisi purkaa. Niistä on tehtävä järjestöjä muiden rinnalla. Ennen kaikkea työntekijöille on oltava mahdollista saada kaikki tarvitsemansa työelämään liittyvä turva ilman tuen antamista liittojen harjoittamalle poliittiselle toiminnalle. Ellen väärin muista, olisi niin sanottu Loimaan kassa taannoin halunnut tarjota lakipalveluita jäsenilleen, mutta se ei käynyt päinsä. Tuollainen toiminta ei ole mahdollista työttömyyskassoille, koska liitot haluavat monopolisoida sen itselleen.

Myös työpaikkojen luottamusmiesten pakkokytkös ammattijärjestöihin olisi purettava. Luottamusmiesten pitää nauttia työpaikan työntekijöiden luottamusta. Se, nauttivatko he ammattiliiton luottamusta, on täysin yhdentekevää. Tästä kirjoitinkin jo tammikuussa Varkauden luottamusmiesjupakan yhteydessä.

Työttömyysturva on onneksi erillään liitoista, vaikka markkinoinnissaan liitot pyrkivät tätäkin seikkaa sumentamaan. Samoin pitäisi olla kaikkien muidenkin suoraan työhön ja työntekijän turvallisuuteen liittyvien asioiden, kuten edellä mainittujen lakipalveluiden ja luottamusmiesjärjestelmän. Liitot voivat sitten keskittyä poliittiseen toimintaan ja edustamiensa tahojen etujen ajamiseen. Samalla voidaan poistaa liittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus.

Sitten vasta nähtäisiin, millä pohjalla ay-liikkeen joukkovoima oikeasti lepää, kun saadakseen turvaa työpaikalla työntekijän ei olisi pakko olla mukana poliittisessa eturyhmäliikkeessä.

Keskustelu

Yhteensä 11 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Tyytymättömyys ay-liikkeeseen kasvaa”

  1. oksa 8.9.2007 klo 12:46:

    Ottia tuota. Kuinka monta laitonta lakkoa, jonka järjestäjänä ammattiliitto on ollut pystytte nimeämään, yksilöidysti. Aivan oikein. Melko tyhjäksi jää sarake. Laittomat lakot, joita siis on ollut, eivät ole olleet liittojen organisoimia (lähes aina), vaan paikallisia mielenilmauksia. Se on totta, uskotte sitä tai ei.

    Jos väittää liittoja vaaliorganisatioksi ihan kenelle taholle tahansa, ei yksinkertaisesti tiedä mistä puhuu. Tervetuloa tutustumaan siihen arkiseen puurtamiseen, mitä liitoissa tehdään: setvitään irtisanomisia, kehitetään työyhteisöjä ja niiden toimintaa, käydään oikeutta työlakien noudattamiseksi ja niin edelleen.

    Ai niin, työttömyyskassoilla ja ammattiliitoilla ei varsinaisesti ole mitään organisatorista yhteyttä. Ja kassojen valvonta ja kehitys on työnanantajavallassa.

  2. ruso 8.9.2007 klo 12:47:

    …hiukan sivupoluille: myös kirkko järjestöksi järjestöjen joukkoon!

  3. Niko Lipsanen 8.9.2007 klo 16:28:

    Oksa:

    Kuinka monta laitonta lakkoa, jonka järjestäjänä ammattiliitto on ollut pystytte nimeämään, yksilöidysti.

    Se, onko järjestäjänä ammattiliiton keskusorganisaatio vai paikallinen ammattiosasto, ei ole oleellista. Samaa kokonaisuutta ne ovat. Ja ainakin edellä linkittämässäni jutussa mainitsemani Toimihenkilöunionin järjestämä ”mielenilmaus” oli uutisen mukaan laiton.

    Ai niin, työttömyyskassoilla ja ammattiliitoilla ei varsinaisesti ole mitään organisatorista yhteyttä.

    Enkö minä jotakuinkin tuon edellä kertonutkin? Se kannattaisi kertoa myös esim. SAK:lle, joka sivuillaan ilmoittaa työttömyysturvan ammattiliittoon kuulumisen etuna.

    Entä onko sinulla mielipidettä ehdotuksistani? Pitäisikö sinustakin työntekijöille olla mahdollista saada kaikki työelämään liittyvä turva ilman, että pitää sitoutua poliittisia päämääriä ajavan järjestön jäseneksi? Entä pitäisikö työpaikkojen luottamusmiesten liiton sijaan edustaa työntekijöitä, aivan siitä riippumatta kuuluvatko nämä ay-liikkeeseen vai eivät?

  4. t 8.9.2007 klo 18:50:

    Niin. Ammattiliittojen markkinointiviestintään kuuluu olennaisena osana liittää ansiosidonnainen päivärahaetuus ”olennaiseksi osaksi” jäsenyyttä. Tämän murtaminen onnistuu aivan hyvin sillä, että tätä paukutetaan julkisuudessa (so. muistutetaan ihmisiä ettei näillä asioilla ole yhteyttä, vaan kassat ovat erillään liitoista).

    Ammattiliitoissa tosiaan kassoilla ja liitoilla ole mitään yhteyttä enää, koska lain mukaan ne on erotettava toisistaan. Ts. vaikka SAK hahmotteli nk. ”kevyempää jäsenyyttä” aiemmin, toteutuu se ihan erotessa liitossa mutta jääden liiton kassan jäseneksi. Tätä liitot eivät tietenkään omien intressiensä takia mainosta, mikä ei ole kovinkaan erikoista.

    Verovähennysoikeuden poistaminen on aika vähäinen toimi, vaikka onkin niin, että moni kuvittelee jäsenmaksun suoraan veroista vähentyväksi, kun se todellisuudessa on pois verotettavasta tulosta.

    Olennaisesti ongelmallisinta ei ole niinkään ay-liiton suora panostus puolueiden kampanjoihin, vaan sitä lähellä olevien instituutioiden (so. tutkimuslaitosten jne) edunvalvontatyö, jolla julkista keskustelua saadaan ohjattua tiettyyn suuntaan. T

    ähän sokeuteen myös porvaripuolueet ovat turtuneet – moni ei näe yhteyttä edunvalvontaa lähellä olevien tahojen ja niiden lausuntojen välillä mediapelissä. Nämähän monasti myös hyödyttävät ao. puoluetahoja..

  5. t 8.9.2007 klo 19:34:

    Lisäyksenä: olet varsin oikeassa siinä, että työmarkkinajärjestöistä molemmat ovat yhtä mätiä – ja molemmat hyötyvät tilanteesta. Mutta minkäs teet, kun puolueet eivät uskalla ottaa ratkaisevaa askelta kohti todellista demokratiaa. Nykyinen tilannen hyödyttää liian paljon – ja liian monia.

  6. oksa 9.9.2007 klo 9:47:

    Saada kaikki työelämään liittyvä turva ilman jäsenyyttä poliittisia tarkoitusperiä ajaavan järjestöön? Sorry, en ymmärrä ajatusta. Mikä tahansa edunvalvontajärjestö on aina luonteeltaan poliittinen so. sillä on poliittisia tavoitteita – ei puoluepoliittisia.

    Luottamusmiehen valitsemiseksi ja aseman säilyttämiseksi tarvitaan järjestäytymistä. Luottamusmiesten asemasta käytännössä sovitaan kuitenkin aina luottamusmiessopimuksin. Meillä ei olisi luottamusmiehiä käytännössä ollenkaan, jos ammattiyhdistykset eivät niitä vaatisi. Luottamusmies edustaa niitä, jotka hänet ovat valinneet.

    Sillä onko lakko liiton tai jonkun työhuonekunnan, yhdistyksen tai paikallisten aktiivien järjestämä on erittäin iso ero. Liitot eivät ole monoliittisia käskytyskoneistoja, jotka voivat määrät yhdistyksen lakkoon tai siitä pois. Jos paikallisesti päätetään osoittaa mieltä esim. joukkoirtisanomisten johdosta, ei liitolla ole mitään tekemistä asian kanssa.

  7. t 9.9.2007 klo 12:13:

    Oksa, voisit tietenkin yrittää sisäistä ajatuksen liiton rakenteesta Nikolle. Elikä liittojen ammattialoin tai paikallisesti järjestäytyneet osat (ammattiosastot) ovat itsenäisiä yhdistyksiä jotka muodostavat ammattiliiton. Nämä ia saattavat omata suhteellisen omapäisiä toimijoita, joiden (ja työporukan) mielenliikkeistä riippuu tuo edellämainittu.

    Nämä itsenäiset osat, ammattiosastot, voivat halutessaan myös erota liitosta. Jäsenyys on siis lähes poikkeuksetta ammattiosastoon, pl. kassajäsenyys joka on itsenäiseen kassaan. Toisinsanoen järjestelmä toimii alhaalta ylöspäin ja näinollen yhteenliittymän on mahdotonta painostaa ammattiosastoa haluamiinsa ratkaisuihin.

    Laittomista lakkojen määrän kasvamisesta puhuminen muuten osoittaa varsin huonoa arvostelukykyä: niiden määrä on vähentynyt viimeiset 20 vuotta, kuten lakkojen muutoinkin. En tiedä mistä hitosta Kokoomuksessa koko ongelma on oikein keksitty. Ia. työmarkkinajärjestelmässä eletään äärimmäisen rauhallista ajanjaksoa nyt historiallisesti tarkasteltuna.

    Mitä taas tulee oikeusturvaan, pystyisivät monet nykyliitoista järjestää sen huomattavasti pienemmilläkin jäsenmaksuilla hyvän taseensa vuoksi vähän toimintaa tehostamalla. Tämä varmaankin erioikeuksien purun yhteydessä tapahtuisi ja on varsin vaikea nähdä mitä se siis hyödyttäisi.

    Mutta älä huoli Niko, nykyliittojen todellinen voima ja poliittisuus murtuu itsestään suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Työlle kun ei nykyliitoissa ole jatkajia lainkaan niin paljon kuin tarvitaan. Liittotoiminnan olennainen kehys kun on vapaaehtoisessa toiminnassa.

    Sitä kutsutaan työväenliikkeen taudiksi, jota ne ovat alkaneet diagnisoimaan herätyskokouksissaan ensimmäisen vaalitappionsa jälkeen. Ehkä ne ymmärtävät ydinongelman tai sitten eivät. Veikkaan viimeistä, tähän mennessä ei ole vaikuttanut kovinkaan lupaavalta 😉

  8. Niko Lipsanen 9.9.2007 klo 21:06:

    Kirjoitin lakiturvasta ja luottamusmiesten asemasta uuden merkinnän:

    Rautalankaa ay-liikkeestä

    Jatketaan keskustelua niistä siellä. Mutta kyllä tähänkin ketjuun vielä jäi keskusteltavaa.

    t:

    Elikä liittojen ammattialoin tai paikallisesti järjestäytyneet osat (ammattiosastot) ovat itsenäisiä yhdistyksiä jotka muodostavat ammattiliiton.

    Samanlainen rakenne on myös useimmilla puolueilla. Eikö se, mitä vaikkapa Helsingin Kokoomus ry tekee, ole kokoomuslaista politiikkaa Helsingissä? Miksi kuvio menisi eri tavalla, jos kyseessä onkin ay-toiminta? Jos niillä paikallisosastoilla ei ole mitään tekemistä liittojensa kanssa, niin miksi ihmeessä ne ovat niiden liittojen jäseniä?

    Entä tuo edellä jo kahdesti mainitsemani Toimihenkilöunionin tapaus Varkaudessa? Olenko minä vai Savon Sanomien toimittaja ymmärtänyt jotakin väärin? Siinähän kyseessä oli liiton järjestämä laiton lakko, johon paikallisjärjestön edustajat eivät osallistuneet. Luottamusmiehet erotettiin siksi järjestöstä, ja järjestön uusi puheenjohtaja Paula Glumerus nimenomaisesti kertoo, että erottaminen perustuu mm. ”TU:n liittohallituksen päätöksen vastaiseen toimintaan”.

    Kyllä minusta kovasti vaikuttaa siltä, että ainakin tuossa tapauksessa painostus on nimenomaisesti tullut ylhäältä alaspäin.

  9. t 9.9.2007 klo 22:57:

    No tietenkin niinkin voi tapahtua, mutta kovin usein on niin, että ammattiosastot ovat niitä reagoivia. Luontaisesti järjestöohjausta voi käyttää, mutta se on suhteellisen vaikeaa, koska aina on olemassa riski irtautumisesta, joka tietenkin valtateoreettisesti on riippuvaista järjestövoimasta ja muutamista muista yksittäisistä tekijöistä.

    Asiaan toki vaikuttaa myös liiton aggressiivisuus ja painostusvoiman tehokkuus so. järjestäytymisaste, avainala/ei, matalan/korkean tuottavuuden ala ja onko kyseessä mies- vai naispuolinen ala. Viimeinen ainakin on todentunut, lienee asennetasolla oleva asia.

    Ero puolueisiin on selvä: liitoilla on yhteinen tavoite (työskentelevien etujen parantaminen ja suojaaminen) kun taas puolueilla osastojen mahdolliset erot tulevat sitten intresseissä, ei niinkään niiden toteutuksessa. Vai?

  10. Niko Lipsanen 10.9.2007 klo 10:44:

    Ero puolueisiin on selvä: liitoilla on yhteinen tavoite (työskentelevien etujen parantaminen ja suojaaminen) kun taas puolueilla osastojen mahdolliset erot tulevat sitten intresseissä, ei niinkään niiden toteutuksessa. Vai?

    Tämä ei oikein avautunut minulle.

  11. t 10.9.2007 klo 17:37:

    Työntekijäliiton intressi siis on etuuksien/turvan parantaminen, kuten työnantajien tuloksen/toimintaympäristön. Linjaerot ovat siis työmarkkinajärjestelmän toimijoiden välillä, jollei sitten eroteta tästä niiden sisäistä vääntöä, joka on pikemminkin keinovalikoimien eroavaisuuksia, kuin perustavanlaatuisia eroavaisuuksia mielipiteissä.

    Sen sijaan puolueiden sisällä on toisistaan eroavia perusintressejä: puolustusdoktriini (Sd: pasifismi / kansainvälistyminen, Kesk: impivaaralaisuus / kansainvälistyminen) tai talouspolitiikka (Kok / Kesk: liberalismi / sosiaaliliberalismi / protektionismi, Sd: sosiaaliliberalismi / sosialismi / protektionismi). Jonka ohella tietenkin keinovalikoimatkin noiden sisällä kuten työmarkkinajärjestöillä.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO