Sarcozyn mukaan Turkki ei kuulu maantieteelliseen Eurooppaan. Mikä se sellainen on?
80-luvulla Aarne Tannisen ääni kohisevien linjojen ja äänekkäiden pulssien takaa Washingtonista oli huulten liikkeitä pahasti jäljessä. Amerikassa kaikki oli suurta, mutta niin oli maailmakin. Lentomatkailu oli kova juttu.
90-luku: tietokoneet, internet ja kännykkä. Yhteys ennen puhelimitse saavuttamattomissa oleviin paikkoihin saattaa olla nyt parempi kuin naapurihuoneistoon. Minuutin puhelu rapakon yli tai kaukomatkailu ei merkitse vararikkoa.
www: Virtuaalinen onkin todellista!
Luonnolliset rajat – vuoret, joet ja valtameret – häviävät. Itse asiassa luonnollisia rajoja ei ole koskaan ollutkaan. Sellaisiksi kuviteltujen merkitys on ihmisen antama. Ylittämätön meri ei ole raja, vain ylittämätön meri, ja nekin on jo kaikki ylitetty. Luonto ei rajoja piirrä.
Turkin EU-jäsenyyttä vastustavat piirtäköön vain poliittisia rajoja. Luonnollisia rajoja ei pidä piirtää sinne, missä niitä ei ole. Toisin sanoen niitä ei pidä piirtää ollenkaan.
Niko Lipsanen 23.9.2007 klo 18:11:
Jos puhut Ranskan presidentistä, niin hänen sukunimensä on Sarkozy. Tai itse asiassa se on Sarközy de Nagy-Bocsa (hänen isänsä oli unkarilainen emigrantti).
Entä Eurooppa? Jotta voisimme mielekkäästi puhua jostain kokonaisuudesta nimeltä “Eurooppa”, on meidän voitava määritellä sille myös rajat. Muuten koko käsite on mieletön, eikä Eurooppaa silloin ole.
Se, mitkä ovat Euroopan unionin rajat, ovat sitten eri asia. Eiväthän ne millään tavoin määritellyn “Euroopan” rajoja nykyisinkään noudata.
ruso 23.9.2007 klo 19:42:
Voidaanhan joille, merille vuorille ja mantereille aina nimiä antaa ja vieläpä kohtuullisen yksiselitteisesti. Kahden toisiinsa kytköksissä olevan maa-alueen nimeäminen onkin jo astetta sumeampaa. Vai mistä katsotaan Euraasian mantereen läntisen niemen alkavan?
Vastaus ei ole oikeastaan kiinnostava. Sumeudella ei ole suurempaa merkitystä. Voimme puhua mielekkäästi kaikenlaisista asioista, vaikkei meillä niille määritelmää olekaan. Milloin esim katsotaan, että jossain sataa. Samoin voimme puhua Euroopan maanosasta mielekkäästi.
Lisäksi nuo nimet ovat ihmisen antamia ja siten niiden merkitys näin aikaan ja paikkaan sidottu. Esim “Suur-Saimaalla” on lukuisia aivan yhtä maantieteellisiä merkityksiä
Tämä ei kuitenkaan ole pointtini. Ongelma syntyy, kun maantieteellisille nimille annetaan poliittinen merkitys (kuten esim Turkki-keississä). Yritin väittää, että rajat ovat aina poliittisia luonteeltaan, nykypäivänä vielä ilmeisemmin.
Toisin sanoen kun Sarko väittää Turkin kuuluvan Vähä-Aasiaan, niin hänelle voi vastata: entä sitten?
Niko Lipsanen 23.9.2007 klo 21:22:
Joidenkin tulkintojen mukaan kaikki mitä suustamme päästämme tai mitä ylipäänsä teemme tai jätämme tekemättä on poliittista. En tosin näe tuossa mitään mieltä, koska jos kaikki on politiikkaa, niin silloin “politiikka” käsitteenä menettää merkityksensä.
Eli totta kai, jollain tasolla kaikki maantieteelliset rajanvedot ovat poliittisia. Mutta niitä ei silti ole syytä ylipolitisoida. Siitä asti, kun Eurooppa on jonkinlaisena kokonaisuutena hahmotettu, on sille myös hahmotettu rajat. Niiden tarkasta sijainnista on käyty akateemista ja joskus poliittistakin polemiikkia. Mutta Turkki ei ole Eurooppaa. Ei ole ollut, eikä ole tulevaisuudessakaan (paitsi siltä pieneltä osaltaan, joka sijaitsee Euroopan puolella).
Niin voi vastata nytkin. Turkki on osa Aasiaa. Entä sitten? Sveitsi ja Albania ovat Eurooppaa, mutta eivät ne ole unionin jäseniä. Guadeloupe ja Martinique sijaitsevat Amerikoissa, mutta silti ne ovat osa unionia.
Minusta on täysin vastuutonta ryhtyä politisoimaan vanhaa ja suhteellisen vakiintunutta “Euroopan” käsitettä siksi, että Turkki haluaa EU:n jäseneksi. Kyllä Turkki minun puolestani voi jäseneksi tulla, kunhan se ensin täyttää jäsenyyden ehdot (ja siihen voi tietysti mennä aikaa, mutta saa mennäkin).
Maantieteellisillä rajanvedoilla on väliä. Jos ostaisit Brysselistä lentolipun Helsinkiin ja päätyisit Färsaarille, niin kelpaisiko sinulle lentoyhtiön selvitys, jonka mukaan heidän poliittinen linjauksensa on, että Helsinki sijaitsee siellä?
ruso 23.9.2007 klo 21:54:
Osoitit oivasti maantieteellisten rajanvetojen käytännön merkityksen. Onko “Euroopallakin” aidosti sellaista? Jos ei, niin ehkä Euroopan voisikin maantieteellisenä rajanvetona unohtaa ja käyttää sitä vain historiallisessa, poliittisessa ja kulttuurisessa merkityksessään. Ts tulisimmeko toimeen ilman Eurooppaa maantieteellisenä rajanvetona?
Niko Lipsanen 24.9.2007 klo 1:13:
En usko, että “Euroopan” käsite vielä joutaa historian romukoppaan. Katsotaan uudestaan vuosisadan tai parin päästä, jos pahimmat väestönvaihtoskenaariot toteutuvat.
Euroopan rajoista ei tietenkään kaikilta osin olla täysin yksimielisiä, mutta kyllä siitä kohtuullisen vahva konsensus on, että idässä raja kulkee Uralia pitkin Kaukasukselle ja sieltä Mustanmeren poikki, Bosporinsalmen ja Marmameren kautta Välimerelle. Turkki jää pääosin Aasian puolelle.
Toki Turkilla on historiallisia kytköksiä Eurooppaan esim. Bysantin kautta. Ja kattoihan Ottomaanien valtakunta suuria alueita myös Euroopan puolella. Siksi Turkki on tietyllä tapaa rajatapaus Euroopan ja Aasian välillä kuten Venäjäkin.
Lasse Rintakumpu 24.9.2007 klo 13:39:
Euroopan rajat ovat osin maantieteelliset, osin kulttuuriset. Mutta EU:n rajojen pitää olla taloudelliset, ihmisoikeudelliset sekä demokraattiset.
t 25.9.2007 klo 22:21:
Jos EU:n rajoja käsittelee maantieteellisesti, varmasti päätyy noihin määrittelyongelmiin. Sarkokin vetoaa tähän yksisilmäisyyteen, mitä Henrik alunperin vastusti. Mutta mikä on Sarkon vastustuksen ydin?
Alkuperäinen ajatushan EU:n esiasteella oli Euroopan vakauttaminen taloudellisilla kytkennöillä, lähinnä sitoen talousmahteja toisiinsa. Tästä on sitten juonnettu talousliitto, jolle on myös keksitty jossain määrin muitakin tehtäviä, kuten nyt esiasteinen puolustusyhteistyö.
Elikä eikö kysymys tulisi olla: mitä laajentumisella tavoitellaan (vakautta?) ja miten se parhaiten syntyy (Synnyttääkö Turkin jäsenyys sekasortoa vai lisääkö se vakautta?) ja suhteessa mihin.
Ralf Grahn 26.9.2007 klo 8:59:
Eurooppa on käytännön tasolla usein vaihtoehto Euroopan unionin tai Euroopan yhteisön toistamiselle tekstissä.
Kööpenhaminan kriteerit ja niiden tarkka, luvuittainen ruotiminen on olennainen osa jäsenyysprosessia.
Euroopan yhteisö on aikanaan hylännyt Pohjois-Afrikan maan jäsenyyshakemuksen maantieteen perusteella, tai ainakin perusteluilla.
Poliittiset kriteerit ovat sinänsä selkeät, mutta mikä paino pitäisi antaa kulttuurille (yhteisö)?
Ulkoisten kriteerien ohella on kysymys myös siitä, millainen luonne EU:lle halutaan antaa. ‘Europe espace’ on laaja ja löyhä federaatio, poliittinen Eurooppa jonkinlaiseen yhteiseen toimintaan kykenevä maailman näyttämöillä.
Olen hiljalleen kallistunut siihen suuntaan että demokratialtaan ja toimintakyvyltään puutteellinen EU ei ole kypsä uusille jäsenille.
Terveisin
Ralf Grahn
Tuomo 28.9.2007 klo 5:57:
Niin, mikäli tarkastelee asiaa nykyisten jäsenkriteerien (normiston) suhteen, niin asiahan on juuri kuten Grahn perustelee. Maantiede on yksi normi (pääsääntö, kriteeri) näissä ja se pitää määritellä.
Luontaisesti kysymys on, ovatko nämä normit oikeellisesti aseteltu: unionin olemassaolon oikeutus, core of existing, on kuitenkin ennenkaikkea talouksien vakaus – eli kytkemällä taloudet toisiinsa ehkäistään valtataistelu ja tätä kautta myös sodan ja kriisien uhka, l. vakaa kehitys. Ei tämä mikään kulttuuriklubi ole, vaikka Ranska sitä ehkä haluaisikin..
Ruson alkuperäinen kirjoitus vertaantuu hyvin myös tuohon edelliseen: rajat ovat man made, man defined. Turkin jäsenyyskysymys mielestäni vertaantuukin juuri siihen, hyödyttääkö sen jäsenyys geopoliittisesti alueen vakautta, vai vaarantaako se tämän (risk of social dumbing, geopoliittinen asema euraasian kulmakohdassa, Lähi-idän kyljessä, etc).
Marokko oli muuten tuo valtio, joka 80-luvulla, erottuaan Afrikan Unionin edeltäjästä päätti hakea jäsenyyttä. Syyt taisivat kuitenkin olla sisäpoliittiset ja kiinnitteiset Länsi-Saharaa koskevaan kiistaan, jollen nyt väärin muista. Tuokin saattaa tulla kysymyksenä uudelleen eteen: voisiko Unioni laajeta Välimeren toiselle puolelle? Missä ovat kasvun rajat?