Lipsanen & Ruso

Kääntyvät rotsit

Pari päivää sitten kävi nolossa yhteydessä ilmi, etten aikoinaan ollut erityisen innostunut Suomen EU-jäsenyydestä. Noista ajoista takki on kääntynyt 180 astetta, eikä tuo ole edes ainoa kääntynyt rotsi vaatekaapissani.

Takinkääntö ei ole lainkaan tavatonta. Mieleeni tulee Lipposen myönteiset puheet suunnitelmataloudesta 70-luvulla ja Nalle Wahlroosin vasemmistolaisuus.

Takinkääntö ei välttämättä edellytä suurta muutosta ajattelussa. Samoista periaatteellisista kannoista voi päätyä uusiin käytännöllisiin johtopäätöksiin. Esimerkiksi sekä EU-kriitikot että intomieliset federalistit perustelevat kantaansa usein pienten puolustamisella.

Ajatteleva ihminen tarkastaa jatkuvasti kantojansa ja on valmis niitä vahvemman näkemyksen kohdatessaan vaihtamaan. Harva keski-ikäinen on täysin samaa mieltä teini-ikäisen itsensä kanssa.

Näin ollen kriittinen ihminen on aina periaatteessa valmis kääntämään takkinsa. Valmius on erityisen tärkeä suhteessa puoluekantoihin. Puoleen suhdetta omiin ajatuksiinsa on jatkuvasti arvioitava. Mikäli meno ei miellytä, joukosta on erottava, vaikka kaikki kaverit kaikkoaisivatkin.

Kääntäen tämän pitäisi merkitä matalampaa kynnystä puolueisiin liittymiseksi. Toisin kuin usein virheellisesti ajatellaan, poliittinen sitoutuminen ei nimittäin merkitse oman ajattelun riippumattomuuden menetystä.

Tässä näkökulmasta takkiaan jatkuvasti kääntävä Jörn Donner on elävän demokratian sankari. Vai onko takinkääntäjä sittenkin vain opportunisti?

Keskustelu

Yhteensä 3 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Kääntyvät rotsit”

  1. Tuomo 5.9.2007 klo 19:15:

    Muistaakseni Nietzsche taisi sanoa jotain seuraavanlaista: Käärme, joka ei voi vaihtaa nahkaansa kuolee. Samoin käy ihmiselle, joka ei voi vaihtaa mielipidettään – hänen sielunsa kuolee.

    No oli se sitten Nietzscheä tai ei – jotain perää siinä saattaa olla.

  2. ruso 5.9.2007 klo 22:18:

    Hauska vertauskuva Tuomo!

    Ainakin demokratian osalta nahanluonti on elinehto. Avoimella ja julkisella väittelyllä, jossa osapuolet yrittävät osoittaa kantansa paremmuuden, ei olisi mitään mieltä, jos kannat olisivat täysin ennaltalukitut.

  3. t 8.9.2007 klo 18:44:

    Ehkä olennaista on ymmärtää sekin, ettei liikkeen virallinen linja (puoluehallituksen tekemä intressien välinen kompromissi) kuvaa sitä, mitä sen sisällä olevissa linjoissa ajatellaan vaan sitä, mikä niistä on nyttemmin voitolla.

    Mikäli liikkeestä karkaa aina linjahäviön aikaan, on poliittisessa realismissa kovin vaikea toimia. Olennaisinta taitaa vain olla, että se oman näkemyksen mukainen löytyy tarpeeksi vahvana sen sisältä ja ainakin sen suunta on oikea omalta kannalta katsottuna.

    Kannattanee kuitenkin havainnoida, että liiallinen liikkuminen (ääneenhuutelu) oman ryhmän sisällä tulkitaan sekin yhtälailla linjakarkuruudeksi eikä silloin ole realistisia mahdollisuuksia toimia sen sisällä – jolloin on yhdentekevää toimiiko liikkeessä vai vaihtaako toiseen. (so. yhtä vähän yksilöllä on valtaa)

    Hyviä esimerkkejä joustavista puolueenvaihdoista on monia, vaikka: Kimmo Tiilikainen (Vihreät -> Keskusta), Tarja Cronberg (Sdp -> Vihreät). Molemmat ovat nykyhallituksen ministereitä.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO