Lipsanen & Ruso

Rautalankaa ay-liikkeestä

Selvennän vielä edellisen merkintäni pääpointteja, koska taisin ilmaista ne vähän epäselvästi.

Ammattiliitoilla on nykyisin kahdenlaisia tehtäviä. Toisaalta ne tarjoavat turvaa työntekijöille, toisaalta ne tekevät poliittista edunvalvontatyötä.

Ehkä tärkein työntekijän turvallisuuteen tekijä, taloudellinen turva työttömyyden aikana, ei kuitenkaan kuulu ammattiliittojen tehtävänkuvaan. Sen hoitavat työttömyyskassat. Sen sijaan työlainsäädäntöön liittyvää turvaa saa liitolta, ainakin periaatteessa.

Argumenttini siis on, että työhön liittyvän turvan ja poliittisen edunvalvonnan pitäisi olla toisistaan erillään. Lakimiespalvelut kuuluisivat luontevammin kassoille. Ainakin palveluiden tarjoaminen pitäisi sallia niille. Nykyisinhän tilanne on se, että ammattiliittojen poliittista toimintaa vieroksuva työntekijä on pakotettu liittymään liittoon, jos hän haluaa varmistaa oikeusturvansa riitatilanteissa.

Työpaikkojen luottamusmiehet liittyvät samaan kuvioon. Jos liittoon kuulumattomalle työntekijälle tulee riitaa työnantajan kanssa, ei asia työpaikan luottamusmiestä todennäköisesti kiinnosta. Ammattiliitot ovat todennäköisesti sitä mieltä, että miksi pitäisikään kiinnostaa? Sitä vartenhan järjestäydytään, että riitatilanteessa ei joudu olemaan yksin.

Asiaan liittyy kuitenkin myös toinen puoli. Luottamusmiehen tehtävä työpaikalla on perustuu lakiin ja luottamusmies hoitaa sitä työnantajan maksamalla palkalla ja työnantajan kustantamissa tiloissa. Eikö kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia lain edessä? On täysin kohtuutonta, että maassa, jossa ainakin periaatteessa on järjestäytymisvapaus, lakisääteisesti asetetaan työntekijöitä eriarvoiseen asemaan johonkin yhdistykseen kuulumisen tai kuulumattomuuden perusteella.

Jos ammattiliitot hoitaisivat jäsentensä turvaamisen työpaikoilla ilman laissa asetettuja velvoitteita ja omalla kustannuksellaan, niin mitään ongelmaa ei olisi. Mutta lain on oltava kaikille sama. Jos se ei ole, on sitä muutettava.

Keskustelu

Yhteensä 5 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Rautalankaa ay-liikkeestä”

  1. t 9.9.2007 klo 23:16:

    No nyt sinä pääset ongelman ytimeen. Mutta toisaalta voitaisiin kysyä, eikö olisi loogista, että luottamusmies olisi vastuullinen työsuojelupiirille, koska yhteiskuntahan maksaa työpahoinvoinnin kustannukset suhteellisen kollektiivisesti? (so. työperäiset sairaudet, työttömyys jne)

    Liittojen tehtäväksi ei siis jäisi järjestelmän hallinnointi vaan kollektiivisten sopimusten tuottaminen, joilla tuotetaan lisäarvoa työntekijöille. Mutta eikö tässäkin olisi liitot velvoitettava täyteen jäsendemokratiaan sopimusalan sisällä so. myös työttömät ja opiskelijat saisivat äänioikeuden.

    Näin ei syntyisi työssäolevien oligopoliaa, joka on pitkälti syy työn nykyiseen prekarisoitumiseen. Tällöin myös luottamusmiehen asemaa voitaisiin vahvistaa, koska se olisi enää sovittujen asioiden valvomista ja suoraa edunvalvontaa, eikä minkään sortin kansankiihottamista.

  2. Niko Lipsanen 10.9.2007 klo 10:42:

    Mutta toisaalta voitaisiin kysyä, eikö olisi loogista, että luottamusmies olisi vastuullinen työsuojelupiirille, koska yhteiskuntahan maksaa työpahoinvoinnin kustannukset suhteellisen kollektiivisesti?

    Enhän minä vaatinut vastuullisuutta työnantajallekaan sen takia, että tämä maksaa luottamusmiestoiminnan kustannukset. Toin asian esiin, koska sälyttämällä kustannukset työnantajalle ne vaikuttavat koko yrityksen tilaan ja vaikuttavat sitä kautta kaikkiin työntekijöihin, vaikka hyödyt menevät vain ammattiliittoihin kuuluville. Kun ammattiliitot ovat saanet ajettua läpi yleissitovat työsopimukset, joilla ne estävät liittoihin kuulumattomia käymästä esim. palkkakilpailua, niin kyllä liittojen neuvottelemien etujenkin pitäisi silloin olla yleissitovia.

    Mutta eikö tässäkin olisi liitot velvoitettava täyteen jäsendemokratiaan sopimusalan sisällä so. myös työttömät ja opiskelijat saisivat äänioikeuden.

    Pointtinani oli vähentää liittojen lakimääräisiä tehtäviä, ei lisätä niitä. Liitot edustakoot vain jäseniään, ja päättäkööt itse, ottavatko opiskelijoita tai työttömiä mukaan.

  3. Niko Lipsanen 10.9.2007 klo 10:51:

    Vieläkö Merimiesunionin jäsenyys muuten on pakollinen suomalaisilla kauppalaivoilla työskenteleville merimiehille?

  4. t 10.9.2007 klo 16:07:

    “Enhän minä vaatinut vastuullisuutta työnantajallekaan sen takia, että tämä maksaa luottamusmiestoiminnan kustannukset. Toin asian esiin, koska sälyttämällä kustannukset työnantajalle ne vaikuttavat koko yrityksen tilaan ja vaikuttavat sitä kautta kaikkiin työntekijöihin, vaikka hyödyt menevät vain ammattiliittoihin kuuluville. Kun ammattiliitot ovat saanet ajettua läpi yleissitovat työsopimukset, joilla ne estävät liittoihin kuulumattomia käymästä esim. palkkakilpailua, niin kyllä liittojen neuvottelemien etujenkin pitäisi silloin olla yleissitovia.”

    No juuri sen takiahan minä ehdotin luottamusmiesjärjestelmän siirtoa pois ammattiyhdistysliitoilta, koska olisi uskottavampaa, että valtiollinen taho valvoisi toimintaa, jota säädellään lailla ja jonka olennaisin funktio on varmistaa sopimuksien toiminta, jotka koskevat sekä työntekijöitä että antajia riippumatta ovatko kumpikaan liiton jäseniä.

    Yleissitovuushan on se olennainen ongelma: jos ulotetaan sopimusvaikutus kaikkiin, synnytetään kollektiivisesti vaikuttava sopimus so. lakia muistuttava regulaatio. Mikäli tuota kollektiivista sopimusta ei ole luomassa kaikki siihen vaikuttavat (äänioikeus), synnytetään oligopolinen tilanne, jossa 50% _työssäolijoista_ tekee sopimuksen jonka heijastusvaikutuksien kohteet eivät voi vaikuttaa. Eli miten yleissitovuutta voi järkevästi perustella?

    “Pointtinani oli vähentää liittojen lakimääräisiä tehtäviä, ei lisätä niitä. Liitot edustakoot vain jäseniään, ja päättäkööt itse, ottavatko opiskelijoita tai työttömiä mukaan.”

    Mutta tällä synnytät liitoille – työnantaja- tai työntekijä – monopolin siihen alakohtaiseen sektooriin, joissa niistä on järjestäytynyt yli 50% (molempia), joka kuten ymmärrät heikentää sopimusehtojen sisällä olevia joustoja ja joista ensisijaisesti kärsivät ne, joille tuota rajahintaa ei haluta maksaa (ei pelkästään vain rahassa vaan kokonaisuus: työllistämiskynnys).

  5. t 10.9.2007 klo 16:27:

    Kysymys edellämainitussa on siis ennenkaikkea sen yhteiskunnallisessa vaikutuksessa: mikäli rajahinta (palkka+edut kuten lomat+sivukulut+regulaatiovaikutukset) nousevat liian korkeaksi, työllistämiskynnys kasvaa.

    Edellämainittu taasen heijastuu työllisyyteen ja toisaalta kilpailuun kuin tuotteiden tai palveluiden hintoihinkin. Työllisyyden kehitys taasen verotukseen ja yrityksien toimintaedellytyksiin ja sitä kautta tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Ja yhtäältä taas vähentää kilpailua.

    Näinollen yleissitovuus on key problem.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO