Omituinen kysymys. Yhden hätää ei voi laittaa toisen edelle. Kriisinhallinnan ja avunannon kannalta molemmat ovat yhtä tärkeitä. Ja muitakin projekteja varmasti löytyy.
Silti keskustelussa operaatiota Sudaniin pidetään jotenkin moraalisesti ylevämpänä. USA häärää Afganistanissa. Silloin siellä on kyseenalaista olla.
Mieleeni tulee 1999 HYY:n yleiskokous. En muista virallista aihetta, mutta Kosovon tilanteesta sinne tultiin keskustelemaan. Olin innokas, odotin älykästä kädenvääntöä kaikkia askarruttaneesta tilanteesta. En ollut lukinnut mielipidettäni.
Kokous oli pettymys. Hyvin järjestäytyneeltä vaikuttanut älämölyjengi toisti kyllästymiseen asti pommituksien hirveyttä ja USA:n pahuutta. Niin tai näin, päätimme ystäväni kanssa antaa vastineemme.
Viimein lavalle päästyämme viesti oli hyvin yksinkertainen: oli sotkusta mitä mieltä tahansa, niin kosovolaisesta näkökulmasta lienee ollut ihan mukavaa saada tukea. Niinpä Serbi-hallinto sitten kaatuikin.
Ylioppilaslehteen viestimme oli tietty tulkittu väärin “Naton pommituksia tukevaksi muutosehdotukseksi”. Kuten sanottu, kantamme oli avoin ja halusimme tasapainoisempaa väittelyä.
Pääsimme kuitenkin pahisten puolelle. USA:ta ei saa katsoa hyvällä. Siksi Afganistanin operaatiotakin kuuluu vastustaa.
Inhimillisen hädän kannalta asetelma on perverssi.
kiertolainen 15.11.2007 klo 22:24:
Inhimillisen elämän kannalta maailma on perverssi.
Kyllä kiertolainen ihmettelee jälleen.
Hyväksyttävä roolinjako on siis, että USA pommittaa minkä kerkeää ja siinä vaiheessa kun heillä ei ole enää taloudellisia tai poliittisia intressejä jossain maassa tulee rauhanturvaajien tulla huolehtimaan inhimillisestä kärsimyksestä.
Galaksien välisten pilvien seasta on mukavaa välillä nähdä kuu kirkkaana.
ruso 15.11.2007 klo 22:30:
Tätäkin problematiikkaa sivuten on tullut kirjoiteltua…
http://www.domnik.net/blogi/index.php/2007/01/naton-kohtalonkysymys/
Tuomo 18.11.2007 klo 13:57:
Henrikin kanssa hyvinkin samoilla linjoilla – suhtautumisemme Janjaweed-sotureihin/USA:n joukkoihin ei tulisi vaikuttaa auttamishalukkuuteemme.
Tsetseniaankin olisi ollut syytä saada kansainvälisiä joukkoja, vaikka konflikti olikin Venäjän “öykkärimäistä” suurvaltapolitiikkaa – eli taloudellisten ja poliittisten intressien ajamista.