Paasikiventien kunnossapito Tampereella on ulkoistettu YIT Oyj:lle. Tammikuun 21. päivän aamuna kunnossapito ei kuitenkaan vastannut sitä tasoa, jota yhtiöltä oli tilattu. Täsmäkohteeksi nimetty Onkiniemen mäki oli liukas, ja mäkeen juuttunut rekka tukki liikenteen aamuruuhkan aikaan.

Virheitähän sattuu ja asioita jää välillä hoitamatta oli vastuutaho sitten yksityinen tai julkinen. Ratkaiseva ero on kuitenkin siinä, minkälaiset mahdollisuudet palvelun tilaajalla on vaikuttaa siihen, ettei vastaavaa pääsisi jatkossa tapahtumaan.

Hämeen tiepiiri määräsi YIT:lle 8000 euron sakon. Summa ei ole suuri, jos verrataan sitä ruuhkasta aiheutuneisiin vahinkoihin. Kyseisen mekanismin olemassaolo osoittaa kuitenkin sen, että järjestelmä toimii. Sakkojen uhka varmasti kannustaa YIT:tä petraamaan ylläpitoa ja huolehtimaan siitä, että asiat jatkossa toimivat – ainakin, jos on olemassa uhka vielä kovempiin sakkoihin.

Entä jos kyseistä palvelua ei olisikaan ulkoistettu, vaan Hämeen tiepiiri olisi huolehtinut ylläpidosta itse? Samanlainen virhe olisi varmasti voinut tapahtua heillekin. Tiepiirin on kuitenkin hankala sakottaa itseään eikä tilanne siitä hirveästi muuttuisi, jos toisena osapuolena olisi toinen julkinen taho. Työntekijöitään tiepiiri ei voisi juuri kovistella, sillä työlainsäädäntö jättää sellaiseen kovin vähän mahdollisuuksia. Poliitikot voisivat vain antaa lausuntoja, että asiaa pyritään selvittämään ja virkamiehet valittaa, että budjettirahoitusta tähänkin asiaan on niin valitettavan vähän, että parempaan ei vain yksinkertaisesti pystytä.

Ulkopuolista palveluntarjoajaa sitoo kuitenkin palvelun tilaajan kanssa tehty sopimus. Sen tehokkuus perustuukin pitkälti siihen, että sopimuksessa määritellään riittävän selkeästi riittävän suuruiset sanktiot, joita sitten tarvittaessa voidaan soveltaa. Vastaava palautemekanismi puuttuu julkisen sektorin itse itselleen toteuttamista hankkeista.