Lipsanen & Ruso

Joukkoliikenteen prioriteetit

Vääksyn linja-autoasema
Vääksyn linja-autoasemalla ei näy bussia / Niko Lipsanen 30.8.2003

Usein sanotaan, että Suomi on harvaan asuttu maa. Kuitenkin Tilastokeskus kertoo, että 84 prosenttia Suomen väestöstä asuu taajamissa. Taajamien pinta-ala on 2,4 prosenttia Suomen maa-alasta. Itse asiassa siis suomalaiset asuvatkin varsin lähellä tosiaan. Yksinäisiä metsätorppia ei loppujen lopuksi niin kovin paljon ole.

Kun siis puhutaan vaikka joukkoliikenteen järjestämisestä, niin verkottamalla tuo reilu kaksi prosenttia Suomen maapinta-alasta bussi- ja raideyhteyksin toisiinsa voidaan kattaa yli 80 prosenttia väestöstä. Kun katsoo Tilastokeskuksen tiedotteessa olevaa karttaa, niin ainakaan Etelä- ja Länsi-Suomessa tuon ei luulisi olevan suurikaan logistinen ongelma. Sisä-Suomessakin se voisi onnistua. Sen sijaan Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla taajamia on harvassa. Kun pienimmissä taajamissa asuu vain parisataa henkeä, niin siellä tehokkaan joukkoliikenneverkoston aikaansaaminen ei ole yhtä helppoa. Mutta eipä korvilla ja kairoilla ole kokonaisuuden kannalta niin väliäkään.

Niistä 16 prosentista, jotka eivät asu taajamissa, suuri (jollei suurin) osa varmaankin asuu taajamia toisiinsa yhdistävien liikenneväylien varrella. Yhdistämällä taajamat toisiinsa saataisiin myös tämä osa kansaa joukkoliikennepalveluiden ulottuville.

Miksi näin ei kuitenkaan ole tapahtunut? Ainakaan polttoaineet eivät vielä ole tarpeeksi kalliita. joten jokaisen kannattaa edelleen ajella omalla autollaan. Joukkoliikenne etenkin maanteillä on myös varsin työvoimavaltaista toimintaa, ja työn teettäminen on Suomessa kallista. Bussit pysähtelevät ja ovat väistämättä hitaampia kuin henkilöautot. Joukkoliikennemarkkinoita säädellään voimakkaasti, mikä tekee niistä kankeat. Ja kun joukkoliikenteen edellytykset ovat huonot, on käytännössä lähes kaikissa suurimpien asutuskeskusten ulkopuolisissa talouksissa auto, eikä sen hankkimisen jälkeen bussimatkustaminen enää taloudellisesti kannata.

Mitä sitten olisi tehtävissä? Polttonesteiden hinta jatkaa toivottavasti nousua tulevaisuudessakin, ja se pelaa pitkällä tähtäimellä joukkoliikenteen pussiin. Työn verotusta ja sivukuluja pitäisi roimasti laskea, jolloin vuoroja voitaisiin ajaa pienemmällä kalustolla, mutta tiheämmin välein. Joukkoliikenteen sääntelyä on purettava, jotta ala pystyy paremmin vastaamaan kysyntään. Myös yhteiskunnan taloudellista tukea tarvitaan varmasti jatkossakin.

Aikaetu olisi käännettävä joukkoliikenteen hyväksi: vaikka kaupunkiseutujen ulkopuolella bussit eivät ikinä kulje henkilöautoa nopeammin, menee auton ajamiseen käytetty aika hukkaan. Siinä voi korkeintaan kuunnella radiota tai äänikirjoja. Kun ajamisen hoitaa joku muu, myös silmät ja kädet ovat vapaana. Silloin voi tehdä jotain hyödyllistä tai ottaa vaikka torkut.

Ja vaikka koko taajamaverkostoa ei saataisikaan kytkettyä toimivaan joukkoliikenneverkkoon, niin ainakin kaupunkien olisi oltava yhteydessä toisiinsa nopeasti, tihein vuorovälein ja edullisesti. Ala kaipaisi kipeästi halpatoimijoita, joita nykyinen sääntelypolitiikka ei päästä markkinoille. Suurimpien kaupunkien välille halpalinjoja syntyisi varmasti, ja ajastaan ne voisivat levitä laajemmallekin syöttämään liikennettä tärkeimmille vuoroille.

Joukkoliikenteellä ei siksi pitäisikään enää tehdä aluepolitiikkaa. Tärkeintä on saada yhdistettyä suuret kaupungit toisiinsa kilpailukykyisesti. Sen jälkeen on saatava mukaan pienemmät kaupungit. Lopuksi verkoston olisi katettava pääpiirteissään koko taajamisto. Kahteen ensimmäiseen tavoitteeseen päästään yksinkertaisesti nostamalla polttoaineiden verotusta, laskemalla työn verotusta ja sivukuluja sekä vapauttamalla markkinat. Kolmas askel ei välttämättä ole mahdollinen ilman yhteiskunnan tukea.

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Joukkoliikenteen prioriteetit”

  1. Qtea 1.3.2008 klo 11:48:

    Tästä me puhuttiin jo tällä viikolla irl, mutta sanon vielä täälläkin, että joukkoliikenteen kilpailukykyä heikentää myös se, että mahdollisuutta lippujen yhdistelyyn ei Suomessa juuri ole. Kullekin eri liikenneyhtiöiden vuorolle on ostettava erillinen lippu, ja kokonaiskustannukset ovat kohtuuttoman korkeat. Esimerkiksi Eura-Mikkeli- tai Merkikarvia-Kitee-väleillä on pakko käyttää useaa eri yhtiötä.

    Optimaalista olisi, jos kohdekaupungin paikallisliikenteen kertalipun voisi saada automaattisesti sisällytettynä junalippuun. Saksassa ja Sveitsissä kaukoliikenteen junalipulla saa käyttää myös paikallisjunien jatkoyhteyksiä.

  2. Niko Lipsanen 2.3.2008 klo 2:25:

    Eikö Matkahuolto tosiaankaan pysty myymään lippua koko välille?

    Ympäristön kannalta tärkeintä on kuitenkin saada ihmisten päivittäinen liikenne mahdollisimman hyvin joukkoliikenteen piiriin. Harva varmaan Merikarvialta Kiteelle kovin tiuhaan matkustelee.