Lipsanen & Ruso

Suorittamisen pakko

Kirjoitan tähän blogiin noin kerran viikossa. Aina ei ole tähdellistä sanottavaa. Päivälehden on saatava sivunsa täyteen. Aina ei ole jymyuutisia. Poliitikoilla on tiukka kokouskalenteri. Asialistat eivät voi ammottaa tyhjyyttään, vaikkei tapetilla mitään erityistä olisikaan.

Blogin viikkorytmi pitää osaltani blogia elävänä (onneksi en ole tässä sopassa yksin), vaikka kaikki kirjoitukset eivät olekaan kuolemattomia. Päivälehti hengittää otsikoillaan, vaikkei ne kaikki uutisjutun arvoisia olekaan. Poliitikonkin on osoitettava tarpeellisuuttaan (eläköön naskalipakko), vaikka onkin ehkä tarpeeton.

Elämme rutiineista. Suorittaminen pitää rattaat liikkeessä, eikä vierivä kivi sammaloidu. Luomme jatkuvasti nahkaamme, mutta uuden nahan kuvio on sama kuin vanhan, tai ainakin melkein. Sanavapaus ja poliitikkojen yksityiselämä ovat olleet viime päivät painimolskilla. Tuomarina on toiminut yhteiskunnallinen merkittävyys.

Yhteiskunnallinen merkittävyys on sumea käsite, jonka alaa ei voi lailla tai käräjäoikeuden päätöksellä säätää. Poliittinen suorittamiskulttuuri tekee yhä vähämerkityksellisemmistä asioista niin sanotusti yhteiskunnallisesti merkittävää. Näin rutiinit ja suorittamisen pakko pyörittävät poliittisen pätemisen näytelmää ja juoni jää helposti ontoksi.

Jos ei ole mitään sanottavaa, on parempi olla hiljaa. Emme tarvitse lisää hälinää. Kaipaamme selkeyttä. Milloin sitten voi katsoa, että sanottavaa löytyy? Ehkä silloin, kun kehtaa laittaa sanat nimiinsä.

Haluan olla ylpeä teksteistäni tällä palstalla. En ole aina varma, voinko. Onko iltapäivälehtijournalismi aina ylpeä omista tuotoksistaan? Muisteleeko Kiljunen naskalipakkoa kymmenen vuoden päästä suurena yhteiskunnallisena linjanvetona. Vai olisimmeko sittenkin voineet käyttää aikamme tähdellisemmin?

Keskustelu

Yhteensä 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Suorittamisen pakko”

  1. Niko Lipsanen 16.3.2008 klo 23:42:

    Olet varsin hyvin pitänyt tuota kerran viikossa -tahtia yllä. Minulla pääsee useammin tulemaan aukkoja, jos kirjoitusaiheita ei pyöri mielessä tai muuten on mielestään liian kiireinen.

  2. ruso 17.3.2008 klo 9:00:

    Hyvinhän tässä ollaan alkuperäisessä ppäivitystavoitteessa pysytty. Aluksishan ajattelimme, että jos molemmat laittavat vuoroviikoin jutun, niin se riittää. Tuohan on ylitetty mennen tullen!

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO