Lipsanen & Ruso

Hyvä paha peltipoliisi

Kesä tulee ja mökkireissut lähestyvät. Tielläliikkujia valvoo yhä tihenevä automaattinen nopeudenvalvontakameroiden verkko.

Jotenkin harmaat pömpelit ovat aina epäilyttäneet. Perusteeni eivät tietenkään ole vahvat. Laki ja järjestys olla pitää, kameroille ei tarvitse maksaa palkkaa ja nopeusrajoitukset ovat erinomaisen tärkeitä turvallisen tieliikenteen takaamiseksi. Miksi ne sitten epäilyttävät?

Ajatellaanpa tiekilometrit täysin kattavaa valvontajärjestelmää. Sijaa ylinopeuksille ei jäisi. Toinen tapa olisi kehittää järjestelmä, jossa GPS-navigointi hoitaisi ajamisen puolestamme. Matkustajien tarvitsisi vain istua autoon, kertoa määränpää ja nauttia tasaisesta kulusta. Systeemi säätäisi myös nopeuden.

Molemmissa malleissa kuski ei enää päätä. Olennaista on turvallinen kulku paikasta A paikkaan B. Matkantekoon ei vaikuteta enää aktiivisina subjekteina, vaan laitteessa istutaan matkustajina. Olennaista eroa junamatkustamiseen ei ole.

Tässä piilee se epäilyttävyys. Pömpelit piirtyvät mielessäni lain rautaisen kouran symboleina, joiden edessä yksilölliselle harkinnalle ja joustavuudelle ei jää tilaa.

Peltipoliisiverkossa laki ei vain säädä sallittua nopeutta, vaan päättää autoilijan puolesta myös tämän suhteen tuohon lakiin. Lakien mielekkyyden tärkeä testi, passiivinen vastarinta, jää pois. Laki, jota kukaan ei noudata, on kuollut kirjain. Lailla, jota porukka päättää noudattaa, on vahva legitimiteetti.

Poliisi on sentään ihminen, jonka kanssa voi keskustella. Peltipoliisi on kylmä ja juuri siksi pelottava. Sen edessä ihmiset ovat karjalaumaa, jotka on ohjattava siististi karsinoihinsa.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.