Lipsanen & Ruso

Rypälerojua (osa II)

Jalkaväkimiinat haluttiin korvata rypäleaseilla, mutta nyt rypälerojua ollaan laittamassa pannaan. Suomi hakee poikkeuksia ja on huolissaan maineestaan. Onhan tavoite moraalisesti ylevä, kuten aina aseita auroiksi muutettaessa. Huoli maineesta on kuitenkin turha.

1) Touhu on pitsinnypläämistä niin kauan kuin maailmassa riittää joukkotuhoaseita. Ja niitähän riittää.

2) Huomattavasti merkittävämmät maat eivät sitoudu sopimukseen. Huomio on ennemmin niissä kuin Suomessa. Onko kukaan oikeasti kiinnostunut Suomen maineesta?

3) Suomi on kaikilla kriteereillä (ulkopolitiikka moninkeskisyyteen perustuvaa, puolustusmenojen suhde bruttokansantuotteseen, sotilaskulttuuri kohtuullisen sivistynyttä) rauhaa rakastava maa.

4) Suomi on turvallisuuden tuottaja eli Suomen voi katsoa toiminnallaan lisäävän maailman turvallisuutta pikemminkin, kuin vähentävän sitä. Suomen turvallisuudetuottotase ei ratkaisevasti kärsi rypäleammuksista. Rypäleaseet ovat vain yksi asia maailmanpolitiikan loputtomalla asialistalla, kokonaisuus ratkaisee enemmän.

5) Koko kysymys on Suomen edessä vain siksi, että Suomi jo lähti mukaan sen kannalta kyseenalaiseen jalkaväkimiinakieltoon. Ongelma on siis aiheutunut nimenomaan tahdosta osallistua muiden tärkeinä pitämiin hankkeisiin.

Niinpä huoli maineesta taitaa jälleen kerran olla sitä iän ikuista narsistista taipumusta huolehtia Suomi-kuvasta, josta kukaan muu maailmassa ei ole kiinnostunut.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO