Juorujournalismin vallatessa alaa lehtimiehet vetoavat sananvapauteen. Perustuslain pykälän 12 mukaan “Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”.
Toiset, useimmiten juorujournalismin kohteet, vetoavat yksityiselämän suojaan. Perustuslain pykälän 10 mukaan “Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”.
Jännite on ilmeinen. Kumpi kävelee yli kumman?
Perustuslain ollessa kyseessä on oletettava, ettei mitään ristiriitaa ole. Sen tehtävänä nimenomaan on antaa vastaukset silloin, kun muu lainsäädäntö ei ole koherenttia. Lainsäädännän perusta ei näin voi itsessään olla ristiriitainen.
Kuinka tulkittuna sananvapauden ja yksityisyyden suojan pykälät saadaan soimaan samassa sävellajissa riitasoinnut välttäen? Perustuslain kohdat on nähtävä toisiaan tukevina.
Sananvapaus on demokratian ennakkoehto asettaessaan vallan kritiikille alttiiksi. Yksityisyyden suoja ja kirjesalaisuus mahdollistaa sananvapauden taatessaan vapaan juoruilun ilman vallan väliintuloa.
Näin juorujournalismi loukatessaan yksityisyyden suojaa tulee sananvapauden nimissä toimineeksi sananvapautta vastaan.
JP Salmela 15.5.2008 klo 11:53:
En äkkiseltään tunnista Ruson mainitsemaa yhteen suuntaan vaikuttamista.
Perusoikeudet ovat kyllä useinkin ristiriidassa keskenään. Ja perinteinen esimerkki on juuri mainitsemasi sananvapaus vs. yksityisyyden suoja. Sovellustilanteessa pyritään löytämään tasapaino näiden kahden perusoikeuden välillä. Vasta konkreetissa sovellustilanteessa voidaan tosiseikkojen pohjalta pyrkiä löytämään ratkaisu, jossa kumpikin perusoikeus toteutuu mahdollisimman täydellisesti.
Ei sananvapaus, eikä myöskään yksityisyyden suoja ole siinä määrin ehdottomia perusoikeuksia, ettei niihin voisi kohdistua rajoituksia. Mitä tulee vielä sananvapauteen, niin pitää muistaa, että sananvapauden ydinalueeseen voidaan katsoa kuuluvan lähinnä ennakkotarkastuskiellon. Siitä lähtökohdasta voidaan todeta, että “juorulehti” voi julkaista pitkällekin henkilön yksityiselämää loukkaavan uutisen, mutta siitä aiheutuvat seuraukset lehden tulee kantaa.
ruso 15.5.2008 klo 13:30:
Kiitos erinomaisesta kritiikistä…
Salmela: “…eikä myöskään yksityisyyden suoja ole siinä määrin ehdottomia perusoikeuksia…”
Siinä tapauksessa perustuslain sana “loukkaamaton” on liian vahva.
Salmela: “…ettei niihin voisi kohdistua rajoituksia.”
Perustuslain rajoitus yksityiselämän suojan suhteen: “Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.”
Salmela: “…voidaan todeta, että “juorulehti” voi julkaista pitkällekin henkilön yksityiselämää loukkaavan uutisen”
Niin voi ja pitääkin voida. Eihän juoruilua voi lailla kieltää. Samalla voin olla kuitenkin pitämättä siitä, että lehtimies vaientaa hyvää makua koskevan mediakritiikin systemaattisesti sananvapauteen vetoamalla. Siksi yritin osoittaa, että yksityisyyden suoja voidaan tulkita myös sananvapauden aisapariksi.
JP Salmela 15.5.2008 klo 14:22:
Ruso: “Samalla voin olla kuitenkin pitämättä siitä, että lehtimies vaientaa hyvää makua koskevan mediakritiikin systemaattisesti sananvapauteen vetoamalla.”
Ymmärrrän, mitä ajat takaa. Kaikki, mikä on kiinnostavaa, ei ole tärkeää. Siinä media mielestäni kaivertaa omaa hyvinkin tärkeää asemaa yhteiskunnassa keskittymällä epäoleellisiin aiheisiin. Demokratian toimivuuden näkökulmasta medialla on kuitenkin muitakin rooleja kuin lisätä levikkiään ja maksimoida voittoja.