Lipsanen & Ruso

Kapitalismin vaihtoehdot

Helsingin Sanomat kysyi HS-raadilta: ”Onko nykyiselle kapitalistiselle talousjärjestelmälle parempaa vaihtoehtoa?” Raatilaisista 58 prosenttia vastasi kyllä ja 26 prosenttia, että ei.

Kysymys on syytä pilkkoa kahteen osaan. Kapitalistiselle talousjärjestelmälle, jota myös markkinataloudeksi kutsutaan, ei ole vaihtoehtoja. Fyysikko Kari Enqvist tiiviistää asian vastauksessaan varsin hyvin:

Kapitalismi on kuin samanaikaista laskentaa suorittava supertietokone siinä missä kaikki muut kuviteltavissa olevat vaihtoehdot ovat pöytätietokoneita. Yhtä hyvin voisi kysyä, onko biologiselle evoluutiolle olemassa jokin parempi vaihtoehto.

Markkinatalouden voima on pitkälti juuri siinä, että se on hajautettu järjestelmä. Se ei perustu keskussuunnitteluviraston laskelmiin ja poliittisiin päätöksiin, vaan yksittäisten ihmisten tekemiin valintoihin. Vertaus evoluutioteoriaan on itse asiassa varsin kutkuttava. Siinä markkinatalouden vastustajille on varattu intelligent design -teoreetikkojen rooli.

Entä onko nykyisenkaltaiselle talousjärjestelmällä, joka joiltakin osin perustuu kapitalismiin, vaihtoehtoja? Varmasti on.

Täysin sääntelemätön markkinatalous tuskin toimisi. Tämän toteaminen ei kuitenkaan ole kannanotto sääntelyn lisäämisen puolesta. Ennemminkin olisi kysyttävä, kuinka paljon tämänhetkinen talouskriisi johtuu markkinatalouden mekanismeista ja kuinka paljon niiden sääntelystä. Vaikka markkinatalouteen kuuluvat ajoittaiset kriisit siinä missä evoluutioon sukupuuttoaallot, niin sääntelytoimenpiteillä on aina sivuvaikutuksensa, joiden seuraukset voivat olla arvaamattomia.

Tämänhetkinen kriisi lähti liikkeelle Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoilta. Tämä ei sovi teoriaan, jonka mukaan nykyinen kriisi olisi nimenomaan hallitsemattoman kapitalismin syytä. Kyseessä kun on varsin vahvasti säännelty osa markkinoita. Paitsi, että monella tapaa kriisin moottoreina toimineet Freddie Mac ja Fannie Mae -asuntoluotottajat ovat alusta alkaen olleet puolivaltiollisia toimijoita (government sponsored enterprises), on asuntoluottojen kriteerejä Yhdysvalloissa tietoisesti madallettu nimenomaan poliitikkojen vaatimuksista. Pankkeja on uhkailtu muun muassa syrjintäsyytteillä, jos nämä eivät myönnä lainoja etnisiin vähemmistöihin kuuluville hakijoille, joiden luottotiedot tyypillisesti ovat keskimääräistä heikompia.

Seurauksena asuntoluottoja myönnettiin valtavalle määrälle todellisuudessa maksukyvyttömiä asiakkaita. Kupla vain odotti puhkemistaan. Vapailla markkinoilla he eivät olisi lainoja saaneet, eikä kuplaa olisi ainakaan samassa mittakaavassa syntynyt.

Nykykapitalismin tai markkinoiden kritisoijat lähtevät yleensä siitä oletuksesta, että tie parempaan löytyy lisäämällä sääntelyä. Harvemmin kukaan uskaltaa ehdottaa, että sääntelyä voisi vähentää. Suurta, ellei suurinta, osaa sääntelystä tarvitaan kuitenkin korjaamaan niitä ongelmia, jotka johtuvat aikaisemmista sääntelytoimenpiteistä. Ratkaisua olisikin haettava sääntelyn hallitusta purkamisesta. Jokaisen sääntelytoimeen kohdalla on kysyttävä, onko se todella tarpeellinen, ja mitkä ovat sen seurausvaikutukset.

Se Enqvistin hahmottelema kapitalistinen supertietokonekin hoitaa laskutoimitukset paremmin, jos sille ei syötetä turhan paljon ylimääräisiä muuttujia. Pöytätietokoneella hommaa ei kannata edes yrittää, puhumattakaan laskukoneesta.

Keskustelu

Yhteensä 6 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Kapitalismin vaihtoehdot”

  1. Jaakko Helleranta 11.10.2008 klo 2:24:

    Kapitalismin ja markkinatalouden esittäminen samana asiana, kuten yleensä tehdään, on mielestäni väärin.

    En ole ekonomisti enkä asiaan ihan hirveästi perehtynyt. Tällä disklaimerilla: insinöörimielinen ajatuksenvirtani näkee asian seuraavasti.

    * Kommunismissa/sosialismissa asiat tehdään keskusjohtoisesti yksilöiden taloudellisista oikeuksista ja monesti heidän mielipiteistäänkään ihan hirveästi piittaamatta. Johtajat pyrkivät ohjelmoimaan kansan katsomaan ”suurempaa hyvää” ja unohtamaan tämän nojalla omien taloudellisten oikeuksiensa ja vapautensa polkemisen.
    … Ja kukapa nyt toiselle pahaa haluaisi – ja siksi (väkivaltakoneistonsa häikäilemättömän käytön lisäksi) kommunismi eli niinkin pitkään.

    * Kapitalismissa nimensä mukaisesti tahtipuikkoa heiluttaa pääoma. Ja kun tiedetään, että pääomat ovat varsin keskittyneet (jos ei nyt 80/20, niin kuitenkin), niin tämä pääomakeskittymä on johtanut markkinoiden hallinnan keskittymiseen yhtä pieniin käsiin — erityisesti historiallisesti, kun pääoma _oli_ niukkuusresurssi. Yksilöille joka tapauksessa toitotetaan sitä, että tämä on parasta mahdollista Juuri Sinulle, koska nyt Sinullakin on mahdollisuus valtavaan rikastumiseen.
    … Ja vaikka pääomat ovat juuri niin keskittyneet kuin ovat, niin koska kaikkihan nyt tietysti rikastua haluaa (kun sopivasti pohjustetaan) – nin taas vedetään hölmöä höplästä.

    * Markkintaloudessa markkinoiden– ei pelkästään pääomakeskittymien vaan kaikkien markkinoilla, siis myös pienten toimijoiden ja niiden yksilöiden –pitäisi olla määrittämässä tahtia.
    Ja muutenkin: pääoma ei ole enään nykyisin ollenkaan samalla tavalla keskinen ongelma ja niukkuusresurssi kuin aiemmin. Nykymaailmassa saa hyvälle idealle ”aina” rahoitusta ja niukkuus on enemmänkin hyvissä ideoissa, niiden uskottavassa toteuttamisessa ja hyvissä tekijöissä.

    Voidaan tietysti sanoa, että kun (kapitalismissa) pääoma hallitsee markkinoita, niin sehän on markkinataloutta. Mutta se on kyllä musta enemmän kapitalistinen kuin markkinoita vaaliva väite.

    Kapitalismin yksi keskeinen ongelma on imho siinä, että markkinoiden ”luonnollisen” vääristämisen lisäksi keskittynyt pääoma laajentaa vaikutustaan tehokkaasti myös markkinoiden rakenteisiin. Viisi vuotta Yhdysvalloissa on kirkastanut tämän itselle. Pääoma ohjaa politiikkaa (ja sitä kautta siis markkinoiden pelisääntöjä -> rakenteita) valitettavan onnistuneesti. Pistän sujuvasti kapitalismin piikkiin esimerkiksi sen, että amerikkalaiset rautatiet ovat huono vitsi (pääomavaltainen ja jättiläismäinen autoteollisuus osti ja purki suurimman osan rautateitä 50-luvulla).

    Kapitalismille ja markkintaloudelle on yhteistä se, että molemmissa yritykset näkisivät itsensä mielellään monopoliasemassa. Ero on (omassa ajattelussa/määrittelyssä) siinä, että ”terveessä” markkintaloudessa näin ei pitäisi aina päästä käymään.

    Joku voi nyt sanoa, että eihän tässä ole eroa kuin siinä miten markkinoiden pelisäännöt laaditaan (hyvin reguloitu kapitalismi olisi siis markkintaloutta). No, ehkä näin. Osittain. Mutta horinani pointti on siinä, että ”terve” (/”oikea”) markkintalous on sellaista, jossa markkinoille tulevilla (jättiläisten mahdollisilla haastajilla) on mahdollisimman vähän esteitä markkinoille pääsyyn. Tämä on musta tärkeä juttu, koska vain se varmistaa markkinoiden toimimisen jatkossakin.

    No, miten tahansa, mua on pitkään vaivannut — viimeisen 5 vuoden aikana kasvavassa määrin — tämä kapitalismin ja markkintalouden yhdistäminen.

    Vai kuinka?

  2. Niko Lipsanen 11.10.2008 klo 12:51:

    Pistän sujuvasti kapitalismin piikkiin esimerkiksi sen, että amerikkalaiset rautatiet ovat huono vitsi

    En tunne Yhdysvaltain rautateiden historiaa kovin hyvin, mutta lukaisin mitä Wikipediassa kerrotaan. Siellä rautateiden alasajoa selitetään ennen kaikkea sillä, että liikenteestä tehtiin kannattamatonta ylettömällä valtiollisella sääntelyllä ja ammattiliittojen joustamattomuudella. Kun samaan aikaan autoilu ja lentoliikenne kasvoivat valtion tukemina, niin investointeihin ei enää ollut varaa ja systeemi levisi. Kun rautatiet sitten 1970-luvun alussa sosialisoitiin Amtrakiksi, niin lopuistakin jäljellä olleista rautatielinjoista puolet lopetettiin.

    Kyllä minusta syyttävä sormi tuossa osoittaa ennen kaikkea valtiota eikä pahoja kapitalisteja kohti.

    Yhdysvallat ei ole mitenkään hyvä esimerkki vapaasta markkinataloudesta, vaan erityisesti sisämarkkinat ovat siellä varsin säädeltyjä. Rautatiet käyvät hyvästä esimerkistä. Pikemminkin Yhdysvallat on hyvä esimerkki siitä, miten suurimmat voitot tehdään nimenomaan liittoutumalla valtion kanssa. Kapitalistit käyttävät kyllä kaikki mahdollisuudet lobata valtion sääntelykoneistoa omaksi hyväkseen, siinä olet erittäin oikeassa.

    Suurimmat pääomat ja valtavimmat voitot kerätään nimenomaan sellaisilla markkinoilla, joita valtio tiukasti sääntelee. Selkein tapaus lienee Kiina, mutta myös Venäjä ja Yhdysvallat ovat hyviä esimerkkejä. Ja ovathan täällä kotoisessa Suomessakin työnantajajärjestöt usein yhdessä ammattiliittojen kanssa kannattamassa lisäsääntelyä ja -byrokratiaa. Mikäpä sen parempi tapa pitää uudet kilpailijat loitolla kuin tehdä markkinoille tulemisesta mahdollisimman hankalaa.

    En oikeastaan näe tähän muuta ratkaisua kuin valtion vallan rajoittamisen. Mitä enemmän valtioilla on valtaa, sitä enemmän sitä käytetään väärin. Vapaa markkinatalous on kapitalistin pahin painajainen.

  3. ruso 11.10.2008 klo 20:08:

    Itseäni on puolestani ärsyttänyt Enqvistin tapaiset kapitalismin ja luonnonlakien rinnastukset. Yleisemmin: luonnollisuusargumentit politiikassa ovat epäilyttäviä (esim kristillisten käsitykset luonnollisesta perhejärjestyksestä). Markkinoilla on aina sääntönsä ja näitä sääntöjä voidaan justeerata. Luonto ei näitä sääntöjä määrää.

    Markkinoiden luonnollisuusargumentin pointtina tietenkin, että markkinoiden oltava itseohjautuvia (siksi tuet ja protektionismi epäilyttävää) ja niihin puututtava mahdollisimman vähän. Säännöt antavat ikään kuin puitteet. Toteutustapoja kuitenkin riittää: säännöillä voidaan esimerkiksi kasvattaa markkinoita (esim ostovoiman lisääminen anteliaalla sosiaalipolitiikalla). Ja juuri siksi luonnollisuusretoriikka ärsyttää.

  4. Niko Lipsanen 12.10.2008 klo 1:23:

    Analogiat välillä toimivat ja välillä eivät, mutta niitä voidaan hakea hyvinkin erityyppisten asioiden välille. En kategorisesti tyrmäisi luonnon ja talouden vertailua, vaikka niillä tietysti eroja on.

    Esimerkkiisi anteliaan sosiaalipolitiikan vaikutuksista ostovoiman lisääntymiseen suhtaudun skeptisesti. Antelias sosiaalipolitiikka tarkoittanee lähinnä suoria tai välillisiä tulonsiirtoja, jotka ovat aina jonkun toisen taskusta (ja ostovoimasta) pois. Lisäksi ne eivät useinkaan hyödytä sitä tulonsiirtojen saajaa, vaan siirtyvät esimerkiksi vuokrien nousemisen myötä eteenpäin (tästä oli blogissa keskustelua jo aiemmin).

    Ei se, että ihminen voi toiminnallaan vaikuttaa talouden prosesseihin tee siitä vielä epäanalogista luonnon toiminnan kanssa. Ihmisen toiminta vaikuttaa mitä vahvimmin myös luonnon prosesseihin; ei toki luonnonlakien vastaisesti, mutta kuitenkin. Ja evoluutiohan ei ole mikään luonnonlaki, vaan ennemminkin prosessi.

    Jaakko Hellerannalle vielä mainitsisin, että olen joskus tässä blogissa itsekin pohdiskellut markkinatalouden ja kapitalismin eroja. Eiväthän ne täysin samoja asioita ole, se on totta.

  5. Sampo Smolander 15.10.2008 klo 21:11:

    ruso kirjoitti:
    ”Luonto ei näitä sääntöjä määrää.”

    Oli kai sosialistisissakin maissa mustan pörssin kauppaa, joka kai noudatti markkinatalouden lakeja (tai ”lakeja”, jos haluat). Vaikkei se, että hinta pyrkii muodotumaan kysynnän ja tarjonnan perusteella, olekaan luonnonlaki yhtä vahvassa mielessä kuin fysiikan lait, kai se kuitenkin on niin yleispätevä havainto että sitä voi ihan hyvin kutsua laiksi.

  6. Paluuviite: www.blogispotti.fi (9.10.2008 23:22)

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO