Lipsanen & Ruso

Suomesta vaalimonarkia

Presidentti Tarja Halonen, puhemies Sauli Niinistö ja jotkut muutkin käyvät vääntöä presidentin valtaoikeuksista ja virkakauden pituudesta. Niinistö haluaisi lyhentää presidenttikauden neljävuotiseksi, mutta lisätä niiden mahdollisen määrän kolmeen. Tämän hän kuitenkin kytkee vahvoihin valtaoikeuksiin, ja sanoo:

Jos presidentiltä viedään kokonaan valtaoikeudet, on oikeastaan yksi lysti, minkälainen kauden pituus on. Silloin olisin itse asiassa pitkän kauden kannalla.

Entä jos kehiteltäisiin tätä ajatusta eteenpäin? Karsitaan presidentin muodolliset valtaoikeudet minimiin ja tehdään hänestä puhdas keulakuva. Samalla kannattaisi kaivaa esiin kokoomuksen vanha kuningasajatus esiin ja valita presidentin sijaan monarkki. Onhan kuninkaan tai kuningattaren symbolinen huomioarvo maailmalla presidenttiä korkeampi.

Tasavaltaisuudesta ei kuitenkaan pidä luopua, vaan Suomen tuleva monarkki on valittava vaaleilla. Valtaoikeuksista karsittuun presidenttiin verrattuna merkittävin ero tässä mallissa olisi, että valtakausi olisi elinikäinen. Valta ei kuitenkaan periytyisi, vaan monarkin kuoltua tai luovuttua vallasta pidettäisiin uudet vaalit.

Koska kuninkaanvaalit olisivat harvinainen spektaakkeli, kannattaisi niistäkin ottaa kaikki huomioarvo irti. Vaalit voisivat kiertää Yhdysvaltain esivaalijärjestelmän tapaan maakunnasta toiseen ja jokaisessa maakunnassa voisi olla omia tapoja valita monarkkiehdokkaiden joukosta se paras. Maakunta kerrallaan sitten seurattaisiin, kuinka monarkkiehdokkaiden kannatus etenee.

Lienee kuitenkin syytä olla jokin varamenetelmä, jolla hyvin epäsuosituksi osoittautuva tai vaikkapa dementoitunut monarkki olisi mahdollista syöstä vallasta. Se ei kuitenkaan saisi olla mikään helppo keino, vaan käytettävissä ainoastaan poikkeustapauksissa. Se voisi olla esimerkiksi parlamentin riittävän suuren määräenemmistön päätös tai kansanäänestys.

Toisin kuin useimpien muiden eurooppalaisten monarkkien, Suomen hallitsijan ei kuitenkaan tarvitsisi olla hissukseen poliittisista aiheista. Koska hän olisi kuitenkin saanut asemansa vaalien kautta eikä perintönä, olisi jopa toivottavaa, että hän osallistuisi yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttaisi sitä kautta.

Suomea voisi sitten mainostaa maailman tasa-arvoisimpana maana, sillä olisihan tämä ainoa maa maailmassa, jossa kenestä tahansa miehestä voisi tulla kuningas. Naisillehan tie kuningattareksi on auki jo useissa monarkioissa: pitää vain naida kuningas tai kruununprinssi. Mies ei kuningattaren naimalla pääse yleensä kuin prinssiksi.

Puolisoiden arvonimet olisikin syytä saattaa tasa-arvoisiksi. Lienee paras ratkaisu, että Suomessa olisi aina vain kuningas tai kuningatar puolison saadessa tyytyä prinsessan tai prinssin arvoon. Tämä selkeyttäisi kuvion myös tilanteessa, jossa monarkki ja tämän mahdollinen puoliso olisivat samaa sukupuolta.

Ja jatkossa voitaisiin ryhtyä tylsien neuvosten sijaan myöntämään aatelisarvoja. Vaalimonarkian hengessä näidenkin arvojen olisi tosin syytä olla periytymättömiä.

Niinistö on sanonut, ettei hän ole kiinnostunut valtaoikeuksiltaan karsitun presidentin virasta. Mahtaisikohan hän muuttaa mielensä, jos presidenttiyden sijaan olisikin mahdollista päästä muodollisista valtaoikeuksista karsituksi kuningas Sauli ensimmäiseksi? Olihan Israelinkin ensimmäinen kuningas nimeltään Saul.

Keskustelu

Yhteensä 6 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Suomesta vaalimonarkia”

  1. ruso 8.11.2008 klo 11:42:

    …riittävän nuori hurmurikunkku voisi houkutella ruotsin prinsessoja personaaliunioniin.

    Itse olen kannattanut näillä sivuilla nykyisen pressainstituution lakkauttamista ja että eduskunnan pj olisi ykkönen. Häntä voidaan sitten kutsua pressaksi. Näin meillä olis pressa, jolla on valtaa parlamentarismia kunnioittaen. Valinta täytyisi miettiä niin, jotta saadaan samat karnevaalit kuin nykyisessä käytännössä.

  2. mirala 18.11.2008 klo 2:11:

    Ehkei kannata Saulin ryhtyä Sauli I:ksi tov. Ruson ehdottamalla perusteella. Vanhan testamentin kuningas Saulhan teki kaikenlaista vääryyttä ja miehen kävi lopulta perin kehnosti. Ja sitten oli tämä Raamatun toinen Saul, tunnettu takinkääntäjä, joka ensin aikansa stasiagenttina vainosi toisinajattelijoita, mutta ryhtyi sitten apostoli Paavaliksi. Huonosti kävi hänenkin.

    Ei siis Sauli I. Mutta Niinistöllä on onneksi vielä jämerämpi toinen etunimi, jota hän ei vaatimattomana miehenä omilla verkkosivuillaan lainkaan mainitse: jos hänestä tulisi Suomen kuningas, niin olkoon hän mieluummin nimeltään Väinämö I!

  3. mirala 18.11.2008 klo 2:21:

    …niin ja unohtui sanoa, että parlamentin puhemiehen ja valtionpäämiehen yhdistelmää (riigivanem) on jo kokeiltu, Virossa ennen sotia. Vaan lopulta viran hoitaja Konstantin Päts teki itsestään diktaattorin: väitelläänpä Virossa kai edelleen siitäkin, ottiko hän siinä sivussa ruplia vastaan idästä (joku kaasufirma oli vissiin silloinkin kiinnostunut headhunttaamaan puhemiehiä).

  4. Niko Lipsanen 18.11.2008 klo 4:00:

    Joo, se on totta ettei tuo VT:n kuningas Saul mikään erityisen myönteinen hahmo ollt. Siinä mielessä tosiaan vähän huono veto. Mutta ei se Saulin kuninkuus tässä ajatuksessa se pääidea varsinaisesti ollut; voisi siihen hommaan jonkun muunkin valita.

  5. Niko Lipsanen 16.2.2010 klo 11:40:

    Rosa Meriläisellä on vähän samantapaisia ajatuksia, tosin hän haikailee Ruson tapaan lahden taakse.

  6. Paluuviite: www.blogispotti.fi (8.11.2008 0:55)