Lipsanen & Ruso

Eläköön kapitalismi!

Lähdin tänään lomamatkalle kohti Helsinkiä. Samalla tuli tarve saada talovahti, joka poissaoloni aikana voi tarkistaa kaiken olevan kunnossa. Ystäväni lupautui. Minä puolestani otin hänen Helsinkiin vietävät joululahjat mukaani. Syntyi vaihtokauppa.

Kauppa perustuu luottamukseen: en aio varastaa lahjoja, eikä kodissani tulla järjestämään megabileitä poissaoloni aikana. Ilman luottamusta kauppaa ei synny. Luottamus on muna, joka synnyttää kauppaa, mutta myös kana, joka kasvaa yhteistoiminnan kasvaessa.

Keskinäinen luottamus on keskinäistä riippuvuutta. Mitä riippuvaisempia ollaan, sen kalliimmaksi luottamuksen rikkominen käy. Lyhyen tähtäimen voitto rikotulla lupauksella merkitsee pitkän tähtäimen tappiota. Siksi mitä enemmän kauppaa, sen varmemmin rauhaa.

Kauppa ei ole luonnontuote. Ei ole olemassa luonnonlakia, joka determinoi aina kaikkina aikoina käytävän kauppaa. Vaihto suoritetaan, kun vähintään kaksi ihmistä päättää niin tehdä. Taloustiede kuuluu ihmistieteisiin, ei luonnontieteisiin.

Siksi voimme myös päättää, kuinka kauppaa käydään. Kaupan näkökulmasta pelisääntöjen, siis politiikan, tehtävänä on vahvistaa luottamusta. Rajoitukset karsivat huijareita, sosiaalipolitiikka laajentaa yhteistoimijoiden määrää, koulutuspolitiikka luo pääomaa, turvallisuuspolitiikka takaa markkinoiden rauhan ja verotuksella järjestelyt maksetaan ikään kuin klubijäsenyytenä.

Näin ollen säännöt ja julkinen valta eivät oikeassa hengessä toimien ole kaupan este. Ei ne kuitenkaan sen ennakkoehtojakaan ole: anarkistinen maailma on kuviteltavissa oleva, vaikka ei kannatettava, mahdollisuus.

Säännöt voidaan nähdä myös kollektiivisina ostoina. Jos esimerkiksi säädämme ympäristösyistä Itämerellä liikkuvat tankkerit kaksirunkoisiksi, sanomme haluavamme ostaa palveluita vain kaksirunkoisia tankkereita tarjoavilta varustamoilta. Finanssikriisin motivoivat säännöt ovat kollektiivisia ostopäätöksiä tulevaisuudessa halutuista finanssi-instrumenteista. Molemmissa tapauksissa luottamus toimintaympäristön kestävyyteen kasvaa: emme halua hukkua skeidaan oli se sitten öljyä tai finanssihuttua.

Talouskurimuksen innoittamina jotkut ovat olleet valmiita heittämään kapitalismin romukoppaan. Johtopäätös on ennenaikainen. Sääntömuutokset eivät perustaa horjuta. Pieni vaihtokauppamme ystäväni kanssa osoittaa sen.

Avunanto toisillemme oli pyyteetöntä, mutta vastapalvelus tuntui silti hyvältä. Minulla oli tarjota kuljetusresurssi, hänellä silmät ja korvat. Syntyi kauppa ja pääomamme (capital) saatiin hyötykäyttöön kahden yksilön (eli pään eli capitan) iloksi.

Kapitalismi on hieno asia!

Keskustelu

Yhteensä 3 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Eläköön kapitalismi!”

  1. Lassi 22.12.2008 klo 13:50:

    Asioilla on puolensa..
    Minua on alkanut pelottamaan tuo keskinäisen riippuvuuden ja rauhan välinen yhteys. Varsinkin kun sitä pidetään jotenkin tavoiteltavana. Joo, onhan se tietysti niin, että kun elämäni jatkuminen on kiinni naapuristani, niin totta kai haluan olla hänen kanssansa väleissä.

    Mutta.. mitäs sitten tehdään kun se rauha sitten joskus kumminkin järkkyy? Minä en nimittäin luota rauhan säilymiseen pitkällä aikavälillä. Rauha rikkoontuu pelkästään jo sillä kun meren pinta nousee ja rannikon kansat lähtevät etsimään uusia elinmahdollisuuksia. Kyseiset kansat eivät silloin kysele että saavatko he vuokrata naapurin tyhjän talon. Heidän kysymyksensä ovat vähän toisenlaisia.

    Nm. 90 m meren pinnasta.

  2. mirala 27.12.2008 klo 19:41:

    Sitä suuremmalla syyllä kannattaa 90 m merenpinnasta (pystysuunnasta kaiketi puhutaan) asuvien maksaa kiltisti veronsa, jotta tutkijat ja päättäjät voivat edes yrittää pitää rantaviivan siellä missä nytkin.

    Halla-aholainen ratkaisu olisi hankkia pyssy ja sitten pelokkaana tiirailla ikkunasta, että jokos ne Eiran ja Kaivopuiston evakot sieltä bemareillaan huristavat etsimään uusia asuinseutuja sisämaasta.

  3. talonvahti 2.1.2009 klo 20:33:

    Residenssissä kaikki ok. Sori, en älynnyt epäekologisesti kipata tyhjiä pulloja sisältävää roskasäkkiä ulos muiden mukana. Ja nyt on jo myöhäistä: Brysselin osavaltiossa tuli 1.1. lainvastaiseksi tunkea lasia roskikseen. Se on kaikki vietävä keräyspisteeseen, joka onneksi monsieur Ruson tapauksessa on ihan aukion toisella laidalla.

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO