Lipsanen & Ruso

Venäjän suuret miehet

Stalinin vainojen muistomerkki
Muistomerkki Kazanissa

Venäjän ja Georgian välit ovat varsin kireät. Venäjän kansa ei kuitenkaan näytä olevan kaunainen georgialaisia kohtaan. Päinvastoin: televisio-ohjelman äänestyksessä katsojat valitsivat Venäjän historian kolmanneksi suurimmaksi sankariksi georgialaisen! Josif Džugašvililla, taiteilijanimeltään Stalin, on yhä paikkansa venäläisten sydämissä (Al-Jazeera 14.12.08).

Saksalaiset voisivat osoittaa vastaavaa avarakatseisuutta äänestämällä kansallisten sankareidensa mitalikolmikkoon erään itävaltalaisen.

Mutta saksalaisia kohtaan ei syyttävä sormi tässä asiassa osoita, sillä Saksa tuntuu olevan jotakuinkin ainoa maailman valtio, joka on tehnyt perinpohjaisesti tiliä menneisyytensä pimeiden vaiheiden kanssa.

Venäläisillä tuntuu olevan vain vähän yritystä samaan. Oheisessa kuvassa on pieni osoitus siitä, että on edes vähän yritetty. Mikäli en ymmärtänyt asiaa täysin värin, niin kyseinen Kazanissa sijaitseva vaatimaton muistomerkki on omistettu Stalinin vainojen uhreille. Irvokasta tosin on, että muistomerkki sijaitsee toisen verisen diktaattorin, Leninin, mukaan nimetyssä puistossa.

Mitään kollektiivista syyllisyyttä ei tietenkään tarvitse tuntea, eikä Venäjä olen historiankieltämisessään yksin. Monessa muussakin maassa kuin Venäjällä olisi syytä katsoa peiliin. Esimerkiksi Japanin olisi aika tunnustaa virallisesti Nanjingin verilöyly (josta Kaleva julkaisi äskettäin artikkelin) ja turkkilaisetkin voisivat tunnustaa, että armenialaiset tosiaankin joutuivat kansanmurhan uhreiksi.

Mainittakoon vielä, että ne kaksi äänestyksessä Stalinin edelle päässyttä Venäjän kansallissankaria olivat Aleksanteri Nevalainen ja Pietari Suuri.

Keskustelu

Yhteensä 4 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Venäjän suuret miehet”

  1. ruso 16.12.2008 klo 10:27:

    Niko: ”Saksa tuntuu olevan jotakuinkin ainoa maailman valtio, joka on tehnyt perinpohjaisesti tiliä menneisyytensä pimeiden vaiheiden kanssa.”

    Tästä kaikki kunnia saksalaisille. Välillä oikein harmittaa heidän puolestaan, kun menneisyyden painolastit painavat jopa syyttömän nykysukupolven harteilla.

    Toiseksi, vaikka menneitäkin on syytä harmitella, vielä enemmän on paikallaan tarttua nykyisiin tragedioihin. Nykyongelmat eivät saa jäädä historian jalkoihin, vaan niiden ratkaisemiseen tulee saada lisämotivaatiota historiasta.

    Ja siksipä saksalaisten painolastia voitaisiin jakaa koko ihmiskunnan kannettavaksi. Virikkeitä tähän voi hakea kirjasta ”Ihmisyys” (Jonathan Glover; en tosin jaa kirjan Nietzsche-tulkintaa).

  2. ruso 16.12.2008 klo 10:28:

    Hieman aihetta sivuten virallisista anteeksipyynnöistä…
    http://www.domnik.net/blogi/index.php/2007/10/viralliset-anteeksipyynnot/

  3. Niko Lipsanen 16.12.2008 klo 13:07:

    En minäkään ole sitä mieltä, että kaikkea mahdollista pitää pyydellä viralliselta taholta anteeksi. Mutta mielestäni sellaiset veriteot, jotka virallisten tahojen puolelta on aikaisemmin kiistetty tai yhä nykyään kiistetään, olisi syytä yhtä virallisilta tahoilta myös myöntää. Nanjing ja armenialaisten kansanmurha menevät tähän sarjaan.

    Stalinin vainot on Venäjällä sentään myönnetty jo Neuvostoliiton aikaan, vaikka niitä tietyiltä tahoilta vähätelläänkin. Tuntuu kuitenkin käsittämättömältä, että Stalin yhä edelleen nostetaan maan kansallissankareiden kärkikaartiin.

  4. ruso 16.12.2008 klo 13:50:

    niinp, tuskin anteeksipyynnöistä hirveästi haittaakaan ole… H

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO