Lipsanen & Ruso

Lex Nokia: kenellä valta?

Tänään eduskunnassa äänestetään kuuluisasta Lex Nokiasta. Lehtitietojen perusteella lakiesityksellä tavoitellaan jotakin (yrityssalaisuuksien leviämisen estäminen) riskialttiilla keinolla (mahdollisuus tunnistetietojen urkintaan) saavuttamatta tavoitetta (työsähköpostin käyttäminen typerin tapa levittää salaisuuksia).

Lain lobbausta koskeva keskustelu on kuitenkin lain sisältöä omituisempaa.

Puhutaan Nokian painostuksesta. Suomi ei ole vankila. Putiikin saa siirtää. On luonnollista harkita firman fyysistä sijaintia olosuhteiden mukaan. Harkintaa saa harjoittaa myös typerin perustein. Harkinnasta saa myös ilmoittaa, vaikka se olisikin painostusta.

Painostuksesta valittava tulee sanoneeksi, ettei suomalainen virkamies kykene riippumattomaan toimintaan. Painostuksesta valittava tulee sanoneeksi, että hallitus on suurten firmojen talutusnuorassa.

Vaikka näihin löytyisikin perusteet, painostuksesta valittava tulee vihjanneeksi päätöksentekokulttuurista, jossa eduskunnan rooli viimeisen sanan sanojana unohtuu. Parlamentaarisessa demokratiassa selkärangattoman virkamiehen ja lällyn hallituksen vielä kestää, mutta ei eduskuntaa, joka ei valtaansa käytä.

Tottakai Nokia vaikuttaa omassa asiassa. Lainsäätäjän tehtävänä on punnita ehdotuksia ja argumentteja ja päättää. Kansanedustaja ei voi ulkoistaa vastuuta “kovalle lobbaamiselle”. Näin tehdessään tulee sanoneeksi:
-ettei kykene omaan ajatteluun
-ettei kykene kantamaan päätöksentekovastuuta
-että on täysin vaikutusten vietävissä.

Näin ollen ei ole lobbaajan syy, jos kansanedustajat päästävät typeriä raapustuksia läpi.

Keskustelu

Yksi kommentti tai paluuviite kirjoitukseen “Lex Nokia: kenellä valta?”

  1. Paluuviite: www.blogispotti.fi (25.2.2009 11:50)

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @lipsanenruso

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO