Lipsanen & Ruso

Ylen strategia ja julkisen palvelun tehtävä

Internet on mobiili -blogissa otetaan kantaa Ylen mahdollistajastrategiaan. Kyseisessä strategiassa ajatuksena on, että ”julkisin varoin tuotetun aineistonsa ja palvelunsa ilmaiseksi kaikkien käytettäväksi ja hyödynnettäväksi”.

Merkinnän kirjoittanut nimimerkki zache pitää ajatusta hyvänä, ja niin pidän minäkin. Mutta ideaa voitaisiin jalostaa asteen pidemmälle.

Yleisradiolakiin on kirjattava, että määriteltävän siirtymäajan jälkeen kaikki Yleisradion julkisuuteen toimittava sisältö on vapaasti kenen tahansa mihin tahansa laillisiin tarkoituksiin käytettävissä. Jos Yle ei jotakin aineistoa voi tekijänoikeuksien tai kansainvälisten sopimustensa vuoksi antaa vapaaseen käyttöön, niin sitten sen jakaminen ei kuulu Ylen tehtäviin.

Tämä selkeyttäisi tilannetta puolin ja toisin. Ylen julkisen palvelun tehtävä kristallisoituisi, ja turhat rönsyt karsiutuisivat. Kaupallisesti kiinnostava aineisto jäisi kaupallisten toimijoiden jaettavaksi. Toisaalta Yleisradion ohjelmistojen vapaa käyttöoikeus loisi pohjan laajalle luovalle ja myös kaupalliselle toiminnalle, Yhdysvaltojen esimerkin mukaan:

Tämä käytäntö on käytössä mm. Yhdysvalloissa, jossa valtion työntekijöiden, kuten Nasan, julkaisema aineisto on tekijänoikeuksien ulkopuolella. Ja jos mietit mitä hyötyä tuosta on, niin netin kaikille avoimet karttapalvelut esimerkiksi ovat alunperin yksi Yhdysvaltojen vapaan karttadatan suora sovellutus.

Lainaus on edellä viittaamastani blogikirjoituksesta.

Yle voisi hyvin jättää kaupallisesti kiinnostavien viihdesarjojen, dokumenttien, urheilun ja suurimman osan uutislähetyksistä vallan hyvin kaupallisille toimijoille. Jäljelle jäisi huomattavasti pienempi ja virtaviivaisempi Yleisradio, jonka rahoittamiseen ei tarvittaisi kaikilta kotitalouksilta pakkokerättäviä parinsadan euron maksuja (jotta tuollaiset ehdotukset saadaan samantien ammuttua alas, on erittäin suositeltavaa ryhtyä väliaikaiseen Yle-boikottiin).

Keskustelu

Yhteensä 9 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Ylen strategia ja julkisen palvelun tehtävä”

  1. zache 26.4.2009 klo 9:12:

    Heh, tuo tosiaan kieltäisi suurimman osan nykyisestä ohjelmistosta 🙂 Käytännössä kuitenkin kaikki valtavirtamusiikki esimerkiksi on teosto/gramex lisensoitua eikä tilanne ole miksikään muuttumassa lähiaikoina.

    Mutta se voisi olla ihan toteutettavissa, että pistettäisiin konkreettinen vaatimus tekijänoikeusvapaan ohjelmiston määrästä. Aluksi vaikkapa 20% ja sitten sitä ajan kanssa kasvatettaisiin.

  2. Niko Lipsanen 26.4.2009 klo 10:54:

    Tuosta puuttuu se selkeys, mikä juuri on Yhdysvaltain mallin etu. Kun kaikki on vapaata, ei tarvitse pähkäillä, mitä saa käyttää ja mitä ei.

    Ja jos 80 prosenttia olisi muuta, niin se ”julkisen palvelun tehtävä” jäisi yhtä epämääräiseksi kuin ennenkin.

    Meillä on kuitenkin kaupallisetkin kanavat – ovat olleet jo ennen kuin Yle tunkeutui samoille apajille. Antaa niiden hoitaa kaupallisen ja Ylen vapaan sisällön jakelu. Siinä olisi hyvin selkeä työnjako.

  3. zache 26.4.2009 klo 11:38:

    Hmm.. ei nyt ihan noinkaan. Ennen 80-lukua sähköisessä mediassa ei ollut kuin Ylen kanavia ja vasta 81 saatiin Lupa maikkarin kymppiuutisille ja ~85 tienoilla saatiin luvat paikallisradioille ja yksityiselle TV-kanavalle.

    Tosin valtion puolivirallisena uutistoimistona toimi kuollutpuumedian omistama STT jonka aseman menettäminen taitaa sanomalehtiä eniten vituttaa samaan aikaan kun paperilehden asema muutenkin on syöksykierteessä.

  4. Niko Lipsanen 26.4.2009 klo 12:11:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/TES-TV

    Kaupallinen TES-TV aloitti lähetykset vuonna 1954, Yleisradio aloitti testilähetykset vasta 1957 ja vakituiset televisiolähetykset vuoden alusta 1958. Myös Oy Mainos-TV-Reklam Ab (nykyinen MTV3) on ollut mukana televisiokuvioissa jotakuinkin yhtä kauan kuin Ylekin.

  5. Ruso 26.4.2009 klo 18:55:

    2 huomiota ”mediamaksusta”
    1. retoriikka valheellista: tulisi olla ”yle-vero”
    2. En hiffaa, miksi maksukortti ei käy. Olisi 2 etua
    -pinnarit kuriin
    -vain ne maksavat, jotka katsovat
    …oletettavasti kaikki tyytyväisiä

  6. Vilma 16.9.2009 klo 18:43:

    Ruso, maksukortin jälkeen ei olisi enää olemassa ”julkista palvelua”. Ilmaisuus on Ylen pääpointti, ei se, että Yleä katsovat vain ne, joilla on varaa.

  7. Niko Lipsanen 16.9.2009 klo 18:46:

    Vilma, ei Yle nykyäänkään ole ilmainen.

  8. ruso 16.9.2009 klo 23:00:

    …eikä edes maksuton…

  9. Niko Lipsanen 7.9.2010 klo 15:43:

    Ossi Mäntylahti ehdottaa samaa Tietokone-lehden blogissaan:

    Tehdään Ylestä 500 miljoonalla eurolla Open Source -tuottaja

Kirjoita kommentti

 

TWITTER @nlipsane

AIHEPIIRIT

YLLÄPITO