Lipsanen & Ruso

Eurovaalien kiinnostavuus osoitettava

Suomen kuvalehden kyselyn mukaan neljäsosa ei osaa nimetä pätevää eurovaaliehdokasta. Porukkaa ei näytä vaalit kiinnostavan. Samansuuntaisia juttuja on enemmänkin ja äänestysprosentti jäänee alhaiseksi. Ainoa kysymys näyttää olevan, nouseeko äänestäneiden määrä yli kossun alkoholipitoisuuden vai ei.

Päivittelyn sijasta asian eteen voi tehdä jotain. Golf-kentälläkään lyönti ei parane, jos vain sadattelee epäonnistumisiaan. Päinvastoin, huono fiilis ruokkii itseään. On asetuttava pallon taakse, keskityttävä ja haettava nappisuoritusta uudelleen.

Kiinnostus vaaleihin nousee, kun sen kiinnostavuus osoitetaan. Hyvä lähtökohta on, että faktat ovat kohdillaan. Eri lähteistä olen lukenut, että nyt jaossa olisi 785, 750 ja 736 paikkaa. Ensimmäinen on nykyinen paikkamäärä Romanian ja Bulgarian liittymisen jälkeen (kausi aloitettiin 732 paikalla), toinen piti olla Lissabonin sopimuksen luku (toiseen päädyttiin) ja viimeinen on näissä vaaleissa nykyiseen sopimuspohjaan perustuva oikea vastaus.

Entä resurssit? Suomalaisia kirjeenvaihtajia Brysselissä on kymmenkunta. Puolta miljardia ihmistä koskeva jatkuva lainsäädäntötyö ansaitsisi enemmän. EU-vaalit on luullakseni maailman toiseksi suurin demokraattinen harjoitus. Vain Intian parlamenttivaalit taitavat mennä edelle.

Kirjeenvaihtajan lähettäminen on valitettavasti kallista lystiä ja jos varat siihen ei riitä, voidaan EU-raportointia kehittää. Nyt esimerkiksi hesarissa jutut ovat yksittäin milloin missäkin osassa. Ehdotan lehdille EU-asioiden viikkoliitettä, joka kokoaisi viikkoagendan, keskeiset keskusteluaiheet, muutaman henkilökuvan haastatteluineen, faktabokseja ja muuta keskeistä aineistoa.

Juttuaiheita näissäkin vaaleissa varmasti riittää.

Eurovaalien ylikansallinen luonne on toimiva kestoaihe. Kuinka esimerkiksi keskusta istuu liberaaliryhmään, joka on liittovaltiomyönteinen ja maataloustukivastainen? Kuinka eurooppalaisittain varsin liberaali kokoomus sopii Euroopan kansanpuolueiden ryhmään (EPP), jossa jääräkonservatiivejakin riittää? Kuinka euroskeptinen Timo Soini suhtautuu siihen, että tulee äänestysprosenttia nostamalla lisänneeksi ylikansallisen parlamentaarisen elimen legitimiteettiä?

Entä Suomen etu? Kaikki ehdokkaat mainostavat olevansa Suomen asialla, mutta europarlamentissa järjestäydytään poliittisten ryhmien mukaan, ei kansallisesti. Jos vain kansalliset edut ja näkökohdat todella ratkaisevat, niin hyvä tiimi suurimmassa ryhmässä (EPP, jolla 285 meppiä tällä hetkellä) on vaikutusvaltaisempi, kuin hyvä tiimi pienimmässä. Varjellakseen Suomen etua tehokkaimmin esimerkiksi Soinin olisi liityttävä kokoomukseen ja sen myötä euromyönteiseen EPP-ryhmään.

Ehdokkaat? Yli-innokasta kokoomuslaista lukuun ottamatta kukaan ei tietenkään odota 13 suomalaismepin sijoittuvan EPP-ryhmään. Aatteellinen viitekehys menee siis sittenkin kansallisuuden yli, niin kuin eurodemokratiassa kuuluukin. Mitä oli viime vaalikauden agendalla ja kuinka poliittiset ryhmät asioihin suhtautuivat? Mitä odottaa saattaa ja mitä meppiehdokkaat näistä ajattelevat?

Saadakseen sanavaltaa ryhmässään mepin on oltava kielitaitoinen, sosiaalisesti taitava ja oltava valmis harjoittamaan istumalihaksiaan. Kielitaito ei auta, jos vaikenee kaikilla osaamillaan. Sosiaalinen taito ei auta, jos viäntää vaan savvoo tai bamlaa vain stadia. Kumpikaan näistä ei auta, jos ei ole valmis tekemään töitä.

Meppien merkitys? Jos hyvän mepin ominaisuudet kaikki natsaavat, niin 13 meppiämme on varmasti painoarvoaan suurempi ryhmä. Jännää, että sitäkin jaksetaan epäillä. Eihän kukaan presidentinvaaleissakaan totea äänestämistä turhaksi sillä perusteella, että presidentti ulkosuhteiden hoidossaan saa eteensä noin 200 kollegaansa. Eurovaaleissa suhdeluku on parempi ja talolla on työjärjestys.

Siis: surkean äänestysennusteen hokemisen sijaan tulisi satsata EU-kirjeenvaihtoon, kehittää raportointia ja kirjoittaa enemmän vaalien merkitystä korostaen eli siis suomeksi sanottuna: antaa palstatilaa aiheelle.

Keskustelu

Yhteensä 8 kommenttia ja/tai paluuviitettä kirjoitukseen “Eurovaalien kiinnostavuus osoitettava”

  1. Lasse Pitkäniemi 25.5.2009 klo 20:35:

    Tiedän että 60 % Suomen lainsäädännöstä tulee EU:sta. Tästä huolimatta olen tietoisesti päättänyt jättää äänestämättä EU-vaaleissa ja suosittelen tätä lämpimästi myös muille. Toivon äänestysprosentin jäävän mitä alhaisemmaksi. En äänestä EU-vaaleissa koska EU:ta ei voida pysäyttää äänestämällä. Ei vaikka Ransakalaiset, Tanskalaiset, Irlantilaiset ja Hollantilaiset ovat äänestäneet erinäisiä EU-sopimuksi vastaan. EU ainoastaan äänestyttää ihmisiä uudelleen kunnes vastaus on oikea tai vaihtoehtoisesti jatkaa projektiensa eteenpäinviemistä välittämättä kansan tahdosta. EU kriittisiä tahoja on turha äänestää koska nämä ovat tähän asti osoittaneet tehottomuutensa ja EU:n muut poliittiset ryhmät tekevät parhaansa kriitikoiden vaimentamiseksi. Paras tapa pysäyttää EU on siten vaalien bokotoiminen ja sen toivominen, että äänestysprosentti laskisi alle 40:neen, toivottavasti myös alle 30:neen.

  2. ruso 25.5.2009 klo 22:36:

    Miksi EU pitäisi pysäyttää?

  3. e.e.maa 26.5.2009 klo 9:39:

    Ajattelin itse ihan samaa, mutta se ei (varmaankaan?) ole oleellista tässä kommentissa. Tuntuu että EU:ssa on jonkun mystisen tahon laatima agenda, joka runnotaan läpi oli äänestäjät mitä mieltä tahansa.

    Tulee mieleen Terminator-elokuvat, jossa koneet alkavat elää omaa elämäänsä sen sijaan että palvelisivat ihmisiä.

  4. Lasse Pitkäniemi 26.5.2009 klo 17:55:

    EU:n ainoa hyvä puoli, eli ainut syy miksi sitä voisin kuvitella kannattavani, perustuu EU:n neljään perusvapauteen eli 1) tuotteiden, 2) pääoman, 3) palveluiden ja 4) ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen (tuota neljättä vapautta en tosin kannata täysin, mutta sen poisjättäminen ei ratkaisevasti muuta mielipidettäni EU:sta). Ongelma noissa kaikissa neljässä “vapaudessa” on, että ne voidaan toteuttaa helpommin, halvemmin ja täydellisemmin ilman EU:n olemassaoloa. Vapaakauppa ei vaadi WTO:ta, EFTA:a tai EU:ta. Se vaatii ainoastaan sen, että maan hallitus sanoo, ettei se aseta tullimuureja toisen maan tuotteiden eteen. Ja mitäs sitten jos toinen maa tekee niin Suomen tuotteille ja asettaa vielä tuotteilleen vientitukija? Noh, sitä parempi tietysti Suomelle! Koska silloin voimme saada esim. puoli-ilmaisia maatalous-, metsäteollisuus ym. tuotteita ja voimme keskittyä valmistamaan teknologiatuotteita.

    Sen jälkeen kun EU sai oman keskuspankin ja yhteisen rahayksikön unionin tie on sinetöity kohti keskusjohtoista liittovaltiota. Tämä on täysin väistämätöntä johtuen fiat-rahan luonteesta. EU on jo pitkään harmonisoinut säätelyjään ja nyt se on jossain määrin siirtynyt kohti veroharmonisointia lähinnä verolattioiden kautta. Tämä kehitys vähentää EU maiden ihmisten vapautta askel askeleelta. Demokratian ja EU:n kannattajien pitäisi pikemminkin osata vastata siihen kysymykseen, miksi EU:n laajentumista ja integroitumista ei voida pysäyttää demokratian keinoin. Demokratiasta ei ole mitään hyötyä jos äänestäminen mahdollistaa ainoastaan kahden marginaalisesti erilaisien (esim. Kokoomus versus Vasemmistoliittolaisen) vision EU:sta ilman mitään todellista vaihtoehtoa.

    Ja näin varmistukseksi, näkemykseni EU:sta ei perustu mihinkään salaliittoteorioihin, Bildenbergeihin, Rothschildeihin tai muihinkaan.

  5. ruso 26.5.2009 klo 23:31:

    EU:n juju ei nimenomaisesti ole vallan keskittäminen, vaan sen hajauttaminen: siis sääntöjä, joilla meidänkin ääntä kuunneellaan. Suomen kannalta se merkitsee sellaista valtaa, mitä sillä ei olisi ilman jäsenyyttä. Ja sikäli mikäli 27 pääsee jokseenkin samanmielisyyteen, niin osana tuota kuoroa huutomme vaikutusvalta on suurempi kuin hyttysen pieru saharassa, jota se muuten olisi…

  6. THurme 29.5.2009 klo 0:35:

    EU:ssa ei ole kyse vain vapaakaupasta vaan yhteismarkkinoista. Ei tullittomuus tarkoita sitä, että tuotteet liikkuisivat vapaasti. Yhteismarkkinat pyrkivät aidosti vapaaseen liikkuvuuteen, mutta se vaatii sopimuksia. Sopimuksia mm. tuotteiden laadusta, turvallisuudesta, ammatinharjoittamisesta, kuluttajansuojasta jne (ja lista pitenee sitä mukaa kun liikkumisvapauksia halutaan syventää). Näitä sopimuksia toteutetaan EU:n lainsäädännöllä. Eivät “lainsäädäntö” ja “vapaus” ole toistensa vastakohtia, vaan laki voi myös olla vapauden edellytys (vaikka toki toisinaan myös sen este).

    EU:n lainsäädäntöjärjestelmä on niin monimutkainen kuin on juuri siksi, että valtaa ei ole haluttu liikaa keskittää (kuten Ruso toteaa), vaan jäsenvaltiot ovat säilyttäneet sitä itsellään. Kaikki unionin toimivalta on jäsenmaiden sille yksimielisesti luovuttamaa. Tätä voi tietysti pitää epädemokraattisena, mutta silloin kritiikki tulisi ennen kaikkea kohdistaa oman valtion parlamenttiin ja hallitukseen.

  7. Lasse Pitkäniemi 29.5.2009 klo 5:30:

    THurme:
    EU:ssa ei ole kyse vain vapaakaupasta vaan yhteismarkkinoista. Ei tullittomuus tarkoita sitä, että tuotteet liikkuisivat vapaasti. Yhteismarkkinat pyrkivät aidosti vapaaseen liikkuvuuteen, mutta se vaatii sopimuksia. Sopimuksia mm. tuotteiden laadusta, turvallisuudesta, ammatinharjoittamisesta, kuluttajansuojasta jne (ja lista pitenee sitä mukaa kun liikkumisvapauksia halutaan syventää). Näitä sopimuksia toteutetaan EU:n lainsäädännöllä. Eivät “lainsäädäntö” ja “vapaus” ole toistensa vastakohtia, vaan laki voi myös olla vapauden edellytys (vaikka toki toisinaan myös sen este).

    Tässä täytyy nyt erotella vapaat markkinat ja vapaasti liikkuvat tuotteet. Vapaasti liikkuvat tuotteet eivät ole mikään itseisarvo joka hyödyntäisi kaikkia osallisia. Vapaasti liikkuvat tuotteet hyödyntävät kuluttajia ainakin vain niin kauan kun tämä liikuttelu suoritetaan vapaaehtoisesti markkinatalouteen pohjaten. EU:n yhteismarkkinat eivät missään nimessä pyri tähän, vaan ne päinvastoin pyrkivät rajoittamaan tuotteiden liikkuvuutta (pois lukien ne muutamat tapaukset, jolloin EU haluaa lisätä sellaisten tuotteiden liikkuvuutta, joita kuluttajat eivät halua liikuttaa). Kuluttajat ovat riittävän fiksuja itse päättämään riittävän tuotteiden laadun, turvallisuuden, kuluttajasuojan jne. Tuotteiden myyjillä kuten marketeilla on valtaisa insentiivi turvallisten ja laadukkaiden tuotteiden takaamisessa. Hyvänä esimerkkinä EU:n järjettömyydestä on se kuuluisa kurkkudirektiivi, jossa on kymmeniä sivuja sellaisen kurkun määritelmästä joka täyttää EU standardit. Kuluttajana minua ei kiinnosta kurkussa muu kuin se, että se maistuu kurkulta ja on kutakuinkin niin terveellinen kuin käsitän kurkun yleisesti olevan. Minulle on ihan sama onko kurkku liian paksu, liian pitkä, liian lyhyt, liian käyrä, liian suora, väärän värinen tai tuleeko kurkku Iranista vai Italiasta. EU puolestaan on päättänyt määritellä joka ikisen tuotteen millintarkkuudella usein täysin mielivaltaisin kriteerein. Tällä hetkellä EU on läpäisemässä terveen ruoan määritelmän, joka määrittelisi mm. donitsit ja munkit terveysruoaksi. Valitettavasti EU on myös omalla sisämarkkinaretoriikallaan onnistunut nostamaan korkeampia tulleja, säännöksiä jne. tuotteille jotka tulevat EU:n ulkopuolelta, joka siten heikentää tuntuvasti vapaata kaupankäyntiä.

    EU:n lainsäädäntöjärjestelmä on niin monimutkainen kuin on juuri siksi, että valtaa ei ole haluttu liikaa keskittää (kuten Ruso toteaa), vaan jäsenvaltiot ovat säilyttäneet sitä itsellään. Kaikki unionin toimivalta on jäsenmaiden sille yksimielisesti luovuttamaa. Tätä voi tietysti pitää epädemokraattisena, mutta silloin kritiikki tulisi ennen kaikkea kohdistaa oman valtion parlamenttiin ja hallitukseen.

    EU:n lainsäädäntöjärjestelmä on siksi niin monimutkainen koska sen struktuuri on periytynyt Ranskalta eli kyseessä on se sama napoleonilainen hallintomekanismi joka vaivaa suurinta osaa EU-maiden valtionhallinnoista (tiedoksi, muita Länsi-Euroopassa käytettyjä hallintojärjestelmiä on kolme: pohjoismainen järjestelmän, keskieurooppalainen järjestelmä [vain Saksa ja Itävalta] ja Brittiläinen järjestelmä [Iso-Britannia ja Irlanti]). Unionille luovutettu toimivalta on toki yksimielisesti luovutettua, mutta usein tämä luovutus on tapahtunut mm. uudelleen äänestyksillä ja muilla keplotteluilla. EU:n kannattajatkaan eivät voi sitä kiistää, etteikö EU olisi tuonut mukanaan jonkin sortin vallan keskittymistä: kaikki sellaiset päätökset, jotka koskevat kaikkia EU:n jäsenmaita ovat väistämättä keskusjohtoisempia kuin se, että jokainen jäsenmaa päättäisi asioistaan itse. Se että 60 % Suomen lainsäädännöstä tulee EU:lta on aika hiton paljon verrattuna siihen, että 15 vuotta sitten 100 % Suomen lainsäädännöstä tuli maan sisältä (ja ei nyt mennä siihen miten Neuvosto liitto painosti Suomea ennen 1990-lukua). Ja kuten jo sanottu, koska EU nyt painaa fiat-rahaa (eli euroja) tarkoittaa tämä käytännössä katsoen sitä, että lainsäädäntöä harmonisoidaan lisää ja vallan keskittyminen jatkuu.

    Ainut onni EU-onnettomuudessa on se, että EU on jo nyt niin Kafkamainen organisaatio, että sen eteneminen on hidasta. Tähän kun lisätään vielä nykyinen talouskriisi ja sen mukana tuoma mahdollinen Euron tuho, olemme siinä tilanteessa, että EU saattaa teoriassa lakata olemasta yllättävänkin pian…

  8. ruso 29.5.2009 klo 9:30:

    se missä lait säädetään ja missä valta on, on kaksi eri asiaa. Toisin: se, että ennen 100% laeista täysin kansallisen parlamentin käsissä (milloin niin muuten on ollut, kun on sitä ennenkin ollut kv-sitoumuksia), ei tarkoita, että valta on itsellä. Kekkosen ajan poliittinen kulttuuri poikkeuslakeineen käy esimerkistä.

    Aikaa ennen eu:ta valta Euroopassa oli muutamilla pelureilla (siis keskitetympää), huseerasivat kuten halusivat, muut yrittivät parhaansa mukaan sopeutua ja tulokset olivat hirvittävät (osana tuota leikkiä se kauppa juuri ei käynyt, eikä tavara liikkunut). En suin surminkaan lähtisi haikailemaan sitä aikaa, vaikka se tarkoittaakin joskus epäonnistuneita ja ärsyttäviä säädöksiä (kuten se kurkkudirektiivi, joka on muuten käsittääkseni peruttu).

    Ja mitä siihen liikkuvuuteen tulee, niin kyllä se roihna yksien sääntöjen piirissä liikkuu paremmin, kuin 27 sääntöjen pykäläviidakossa. Toisin sanoen parhaimmillaan säännöt nimenomaan vähenee, kun 27 korvataan yhdellä.

    Jokainen voi liikkuvuuden kokeilla itse ajamalla EU:n halki… ei tarvitse suuriomalla osasta rajoja enää tunaroida ja täytellä lomakkeita. Samaan tapaan sen rekkamiehen elämä on helpompaa. Eikä rajan ylityskään tavaralle riitä, jos etelässä on eri normi kuin meillä eikä tuotetta saa kaupata.

    Se että EU pyrkisi vastoin nimenomaista luonettaan rajoittamaan liikkuvuutta (kuten Pitkäniemi väittää) ei nyt vaan kerta kaikkiaan pidä paikkaansa.